Lue keskustelun säännöt.
Onko lapsellani selektiivinen mutismi?
05.12.2013 |
Ei puhu vieraille, ei koskaan. Ei vastaa edes hoitajille hyvän huomenen toivotukseen, eikä vastaa kavereiden heilutukseen.
Sosiaalisissa tilanteissa isoveli usein hoitaa hänen asiansa, ovat käyneet yhdessä synttäreilläkin jossa isoveli hänen puolestaan ilmoittaa kysyjille mitä pikkusisko tahtoo syödä/ tehdä :)
Emme ole edes kokeneet tätä ongelmana, emmekä ole hakeneet apua tai vaatineet lasta osallistumaan enempää kuin tahtoo. Käy tanssitunneillakin, eikä puhu sielläkään mitään, ja olemme sopineet ettei sitä häneltä edellytetäkään. Kolmen tunnin jälkeen uskalsi nostaa kätensä kun hänen nimensä sanottiin, siitä oltiin kaikki ylpeitä :)
Pitäisikö tästä huolestua, lapsi on kyllä verbaalisesti normaalilahjainen ellei enemmänkin, eikä muutenkaan ole mitenkään kehityksessä jäljessä, päinvastoin.
Kommentit (31)
Kuulostaa todella, että lapsellasi on selektiivinen mutismi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi? Esim. koulussa tuo kyllä on ongelma, joten ennen sitä hakisin apua, jos kerran lapsi osaa puhua.
http://www.perusopetus.fi/?page_id=83
Mulakin on selektiivinen mutismi ei se ole vaarallista
Vaikuttaa kyllä selektiiviseltä mutismilta.
Ja kyllähän tuo vaikeuttaa lapsen sosiaalista elämää, ja voi aiheuttaa ajan kanssa ahdistusta. Eikä ole isoveljen asia hoitaa pikkusisaruksensa asioita, ei todellakaan, en laittaisi hymiötä tällaisen lauseen perään.
Eli hakisin kyllä apua asiaan, ihan lapsen takia!
Kyllä mä laitan hymiön sen eteen että isoveli auttaa pikkusiskoa. Mikä siinä on että nykypäivänä oletetaan että lasten ei tule pitää yhtä tai auttaa toisiaan, vaan se on heti ahdistavaa? Esikoinen on luonnostaan empaattinen, eikä häntä tarvitse pyytää auttamaan, se tulee häneltä luonnostaan. Aina saan hyvää palautetta muilta aikuisilta, miten ihana poika esikoinen on, kun on aina auttamassa pikkusiskoaan pyyteettömästi. Mutta toivottavasti tämä keskustelu ei nyt mene taas sivuraitelle..
Tyttö on viisi. Puhuu siis nyt päiväkodissa, mutta siihen meni lähemmäs puoli vuotta. Puhuu tutuille hoitajilla ja lapsille, vieraammille ei edelleenkää puhu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin vain että edesauttaako puhumaan alkamista jos kaikki "curlaa" tietä. Eli siis puhumattomuus on hyväksyttyä?
Minä olen nuori aikuinen mutistinen. Ei niin että ollaan kun ei olisi olemassa. Sehän on ihan syrjintää. Jotkut mutistit ei pysty kommunikoimaan edes eleillä tai kirjoittamalla. Itse kyllä pystyn ja mutistille puhutaan ihan niinkuin muillekin. Mutta jos ei pysty millään tavalla kommunikoimaan niin se on varmasti aika vaikea keskustella sellaisen ihmisen kanssa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nuori aikuinen mutistinen. Ei niin että ollaan kun ei olisi olemassa. Sehän on ihan syrjintää. Jotkut mutistit ei pysty kommunikoimaan edes eleillä tai kirjoittamalla. Itse kyllä pystyn ja mutistille puhutaan ihan niinkuin muillekin. Mutta jos ei pysty millään tavalla kommunikoimaan niin se on varmasti aika vaikea keskustella sellaisen ihmisen kanssa. :/
Minä olen nuori aikuinen ja mutistinen. Ei niin että ollaan kun ei olisi olemassa. Sehän on ihan syrjintää. Jotkut mutistit ei pysty kommunikoimaan edes eleillä tai kirjoittamalla. Itse kyllä pystyn ja mutistille puhutaan ihan niinkuin muillekin. Mutta jos ei pysty millään tavalla kommunikoimaan niin se on varmasti aika vaikea keskustella sellaisen ihmisen kanssa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nuori aikuinen ja mutistinen. Ei niin että ollaan kun ei olisi olemassa. Sehän on ihan syrjintää. Jotkut mutistit ei pysty kommunikoimaan edes eleillä tai kirjoittamalla. Itse kyllä pystyn ja mutistille puhutaan ihan niinkuin muillekin. Mutta jos ei pysty millään tavalla kommunikoimaan niin se on varmasti aika vaikea keskustella sellaisen ihmisen kanssa. :/
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 13:26"]
Mietin vain että edesauttaako puhumaan alkamista jos kaikki "curlaa" tietä. Eli siis puhumattomuus on hyväksyttyä?
[/quote]
Minulla on kolme hyvin ujoa lasta, ja esikoisen ollessa pienempi epäilin selektiivistä mutismia. Neuvolapsykologi oli kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä on vain ujous. Ja vasta kolmannen kanssa olen ryhtynyt tiukemmaksi siinä, että vaadin sen tervehdyksen aamulla kun vien eskariin ja kaupassa muistutan moikkaamaan kaveria, jos en käske niin ei takuulla moikkaa. Toiston kautta asia tulee helpommaksi. Se on vähän sama kun itsekin mökkeydyn jos olen pitkään kotona eikä tarvitse soitella vieraisiin paikkoihin tms., ja lomalta palattua töissä se on taas alkuun hankalaa. Kun sitä tekee päivittäin, asia helpottuu.
Ei siis kannata päästää lasta liian helpolla, sillä peruskohteliaisuustavat pitää jokaisen osata. Toisilta se vain vaatii enemmän ponnisteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kuopukseni. Nyt yhdeksän. Välillä puhuu, välillä ei pukahda. Koulussa on muuten hyvä, mutta isoissa ryhmätilanteissa vaikenee. Inhoaa kovaäänisiä, tunkevia ihmisiä. Opettajansa on hyvä, mutta myös aika päsmäri.
Ei tälle oikein ole apuakaan löytynyt. Parhaiten sujuu, kun lapsi saa hyväksyntää.
Onko lapsi siis kotona verbaalisesti lahjakas?
Jos on, on kyse selektiivisestä mutismista. Silloin pitäisi saada paikalle ammattilainen, joka ei ole koskaan tavannut lasta. Luulisin, että paras tapa olisi se, mitä Torey Hayden käyttää (monet oppini olen ottanut häneltä). Lapselle jutellaan ja kysellään kysymyksiä. Kysymystä toistetaan ja toistetaan. Lapsen ja uuden aikuisen väliin ei saa ehtiä syntyä liian pitkää hiljaisuutta, sillä se antaa lapselle luvan olla puhumatta. Jos lapsi ehtii huomata, että hänen sanattomiin eleisiinsä ja viittomiinsa reagoi joku, ei tuo reagoija ole enää puhumisen arvoinen.
Terapeutin pitää siis olla todella topakka ja kärsivällinen. Lapselta vaaditaan ekoilla kerroilla tosi paljon ja se rasittaa lasta, muttei kuitenkaan mitenkään henkihieveriin.:) Selektiivisestä mutismista kärsivä lapsi haluaa puhua, muttei pysty siihen. Se pitää muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On verbaalisesti lahjakas. Mielestäni aika älykäs tyttö. Hyvin tuittupää ja itsepäinen, ja huomaan että jollain tavalla kiero kuin korkkiruuvi, saa toiset toimimaan tahtomallaan tavalla. Häntä on todella vaikea pakottaa mihinkään, siksi en ole alkanut pakottaa edes moikkaamaan, tiedän häviäväni sen taistelun. Toisaalta on hyvin suloinen, herkkä ja rakastava lähiesyydenkipeä kylkimyyryläinen. Silloin kun hänelle sopii.
ap
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:24"]
On verbaalisesti lahjakas. Mielestäni aika älykäs tyttö. Hyvin tuittupää ja itsepäinen, ja huomaan että jollain tavalla kiero kuin korkkiruuvi, saa toiset toimimaan tahtomallaan tavalla. Häntä on todella vaikea pakottaa mihinkään, siksi en ole alkanut pakottaa edes moikkaamaan, tiedän häviäväni sen taistelun. Toisaalta on hyvin suloinen, herkkä ja rakastava lähiesyydenkipeä kylkimyyryläinen. Silloin kun hänelle sopii.
ap
[/quote]
Kuulostaa prikulleen meidän 8-vuotiaalta pojalta, jolla selektiivinen mutismi.
Meidän poika on käynyt nyt pari vuotta toimintaterpiassa. Nyt laitettiin viimeinen anomus Kelaan menemään terapiasta. Sitten lopetellaan. Poika on selkeesti hyötynyt toimintaterapiasta ja kaikki mutsimin piireet helpottanut todella paljon.
Me päästiin avun piiriin kun varasin neuvolalääkärille ajan pojan puhumattomuuden takia (ei puhunut muille aikuisille kun minulle ja isälleen, eikä myöskään muiden aikuisten kuullen). Neuvolalääkäri laittoi lähetteen lasten psyk.polille ja sinne päästiin hoidon piiriin.
Suositten hakemaan asiaan apua. Mutistilla helposti muodostuu puhumattomuudesta muutakin ahdistusta jne...
Hitaasti lämpenevä ja vähän ujo? Selektiivinen mutismi on yleensä paljon selkeämpää eikä noin vain häviä. Yksi mahdollisuus on se, että on huomannut voivansa hallita tilanteita olemalla hiljaa; muut tekevät silloin niin kuin hän haluaa.
Mutta kyllä tyttöni puhuu, kun on tutustunut ihmisiin. Muutaman hoitajan kanssa juttelee, on saanut kavereitakin päiväkodissa ja juttelee heidän kanssaan normaalisti.
Puhumattomuutta on vain kun kyseessä on vieraammat ihmiset (toisen osaston hoitaja/ lapset, harrastusporukka, kaupantäti, naapuri jne...) Vaatii muutaman kuukauden aikaa ennenkuin alkaa puhumaan uudelle hoitajalle.
Mielestäni tämä on vain ujoutta. Voin tietysti olla väärässä, mutta en näe diagnoosin vaikuttavan tilanteeseen mitenkään, siitä kun ei kukaan tunnu kärsivän. Meillä on se onni että ympäristö hyväksyy puhumattomuuden..
ap
En tunne ko diagnoosia, mutta "onni että ympäristö hyväksyy puhumattomuuden" ei voi olla oikein!! Ihmisen on tarkoitus kommunikoida puhumalla, ei vaikenemalla!
Kyllä minusta on onni että ujo lapsi saa olla oma itsensä. Kyse on pienestä lapsesta joka ei puhu vieraille, tutustumisen jälkeen kyllä. Ei siitä sairasta tai häiriintynyttä saa tekemälläkään.
ap
Lapsen ikä? Itse huolestuisin. Ei kuulosta normaalilta, varmasti hyötyisi jostain tukitoimista.