Avunpyyntö

Haluaisin lähettää ystävilleni tämän viestin. Mitä mieltä olette, onko liian pelottava?

Tää on nyt tosi surullista ja säälittävää ja toivottavasti ette pelästy. Oon viime syksystä asti ollut tosi masentunut ja se on kiihtynyt aika pahasti tähän syksyyn ja mun ja exän eron ja sitä seuranneen yksinäisyyden myötä. Arvostaisin suuresti jos pyydätte kahville, kävelylle - mitä tahansa. Enkä syytä jos ketään ei sinne pyydä. Eikö tarvi pelätä että puhuisin masennuksesta, itkisin tms. Nää tunteet käyn useimmiten kotona, ainut milloin en näitä näytä on seurassa. Ja siksi arvostaisin sitä todella paljon.