Lue keskustelun säännöt.
Miten olette tukeneet akteemisesti lahjakkaita lapsianne?
04.12.2013 |
Sosiaaliset ja fyysiset taidot, kun ovat ihan ikätasolla, niin en ajatellutkaan koulun aikaistamista mutta eskarilainen laskee omassa päässään kertolaskuja, oppi lukemaan päivälleen 3-vuotiaana, on kiinnostunut enemmän tietopuolisista asioista kuin esim. ulkona leikkimisestä jne.
Eskarissa on kuulemma tylsää, kun siellä on liian lällyjä tehtäviä.
Vinkkejä otetaan vastaan, että mitä olette tehneet?
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 20:50"]
11, kyllä puhutaan lapsen akateemisesta lahjakkuudesta nimenomaan silloin, kun kouluikäinen tai nuorempi on selvästi ikäistään edellä lukemisessa, laskemisessa tai muissa tiedollisissa asioissa. Omassa sukulaispiirissäni on lapsi (ei omani), joka mm. oppi lukemaan kahdella eri kielellä (suomeksi ja englanniksi) alle 3-vuotiaana ja osasi mm. eri valtioiden liput ja pääkaupungit sekä alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ulkoa alle 6-vuotiaana. Kyllä tällaista lasta sanotaan yleisesti akateemisesti lahjakkaaksi.
[/quote]
Oma lapseni tykkää alkuaineista. Joku lapsi osaa koota tietokoneen, mutta koska vanhempi on opettanut tässä.
Joku lapsi osaa pelata varhain jalkapalloa, syy joku on opettanut.
Luulisin, että lapsille voi tulla varhain jo jokun vahva kiinnostus jota ruokkii se, että vanhempikin arvostaa sitä kiinnostusta. Minusta on aivan ok kannustaa ja tukea ap lapsen kiinnostuksen kohteissa sillä yhtälailla urheileviakin lapsia tuetaan.
Mitään arvioita lapsen yleisestä älykkyydestä suhteessa muihin ei kannata kuitenkaan tehdä sen mukaan koska oppii lukemaan. Tuttavaperheessä lapsi oppi lukemaan varhain...koska äiti opetti siihen.
Joku jossakin kehui lapsensa osaavan koota tietokoneen no aivan varmasti 6- vuotias oppii sen jos saa vierestä seurata.
Meillä lapsi tykkää tieteiestä ja jaan kiinnostuksen. Samanikäisistä ei löydy oiekin kiinnostuksen jakajia. Ymmärrän siinä mielessä, että on surullista jos lapsi ei saa harjoitella itseään kiinnostavia asioita tasapäistämisen takia.
Ehdotan, että opetatte lastanne itse myös kotona jotta oppimisen riemu säilyy.
[/quote]
Kun olin lapsi, äiti oli juuri noita "vähättelijöitä", joista kirjoitin, ja hänen suosikkihokemiaan oli, että kyllähän sekin osaa, kun sen äiti on osannut tuonkin asian opettaa. Väitän kyllä, että jos joku olisi innostunut opettamaan minulle jotain jaksollista järjestelmää, olisin oppinut aika hitaasti ja vastahakoisesti. Lapsilla on erilainen HALU oppia, ja jos jotain ei halua, sitä on vaikea opettamalla opettaa. Esim. meillä kuopus ei "vieläkään" osaa eskarissa lukea, koska ei ole ikinä ollut siitä kovin kiinnostunut. Tai kiinnostuu pikku hiljaa ja luultavasti myös oppii pikku hiljaa, mutta se halu kohdistuu matematiikkaan, ja oppii sitä salamavauhtia. Sen lisäksi taas tarvitaan vanhempi tai joku muu aikuinen, isosisarus tms. joka haluaa jakaa tämän innostuksen ja kiinnostuksenkohteen. Moni vanhempi suhtautuu juuri vähättelevästi, että älä sinä tyttö nyt jotain sieniä opettele, mene leikkimään naapurin Tiinan kanssa, jotta saat siitä kaverin koulumatkallekin. Vähättelemättä naapurin Tiinaa, voisi lapsi olla kiinnostunut niistä sienistäkin ja vaikka vanhempi niitä opetella lapsen kanssa. Eli lapsen ja vanhemman halun oppia ja innostua pitäisi kohdata, vain toinen ei riitä.
37
[/quote]
Minä olen tämä j vanhempi jonka lapsi on kiinnostunut tieteistä ja alkuaineista. Mukavimpia yhteisiä hetkiämme on juurikin nämä hetket kemian parissa koska kumpikin olemme oikeasti asiasta kiinnostuneita. Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä on joukko kirjaimia joten jos aakkoset osaa niin voihan ne ulkoa opetella. Mutta tosiaan jos muistaa mitä alkuainetta mikin merkki kuvaa niin tietää tietenkin enemmän. Toisaalta jos ne osaa luetella voi olla vain hyvä muisti, minusta älykkyyttä on enemmän se, että osaa soveltaa oppimaansa.
Mutta mielestäni lapseni on älykäs.
Näen kuitenkin, että ihminen on kokonaisuus kuten sinäkin puhuit. Mutta tuntuu väärältä, että ei saisi todella riemuita oppimisesta lapsen kanssa koska sitä kautta hänestä tulee liian erinlainen ikätovereihinsa nähden.
Täytyy yrittää leikkiä leikkejä joita huomaa muiden lasten leikkivän jotta pääsee porukoihin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lopettaa se lapsen preppaaminen. Itse opetin huvikseni lapsen lukemaan kolmevuotiaana käyttäen kirjaimia ja niihin liittyviä kuvia. Oppihan tuo. Kouluun pistimme 2 vuotta muita aiemmin. Se oli virhe, koska ryhmän babyn oli pakko ottaa kovanaaman asenne pärjätäkseen luokassa.
Kolmevuotiaana lapsi ola kaksikielinen ja myöhemmin kolmikielinen. Sikäli lapsi oli erityislahjakas, että äidinkieliä oli jo lapsena virallisen tutkimuksen mukaan kaksi, mikä on erittäin poikkeuksellista.
Muuten koulut ja muut menivät hyvin, mutta murrosiässä pakka meni sekaisin. Kovanaamaimago vaati todellisia ylilyöntejä. Kapakkakierrokset alkoivat 13-vuotiaana. Hieman kyllä ihmettelen sitä, että noinkin nuori käy kapakoitsijalle aikuisesta. Eräs hyväkäs tarjosi jopa työtä yökerhossa, mitä pidän täysin käsittämättömänä.
Kotoa hän sitten lähti 16-vuotiaana, mistä on se haitta, että kotikasvatus jäi kesken.
Nuoresta aikuisesta voin sitten kertoa sen, että älykkyydellä pääsee kyllä mihin tahansa yliopistoon, muttei niistä valmistu. Kas, jälkimmäinen vaatii työtä, johon "ex-lapsineromme" ei ole missään vaiheessa tottunut.
Älykkyys on vain pieni, ja täysin yliarvostettu, osa yleistä lahjakkuutta.
Jälkikäteen ajatellen ainakin minä olisin ollut onnellisempi vähemmän vaikean ja lahjakkaan lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:46"]
Kannattaa lopettaa se lapsen preppaaminen. Itse opetin huvikseni lapsen lukemaan kolmevuotiaana käyttäen kirjaimia ja niihin liittyviä kuvia. Oppihan tuo. Kouluun pistimme 2 vuotta muita aiemmin. Se oli virhe, koska ryhmän babyn oli pakko ottaa kovanaaman asenne pärjätäkseen luokassa.
Kolmevuotiaana lapsi ola kaksikielinen ja myöhemmin kolmikielinen. Sikäli lapsi oli erityislahjakas, että äidinkieliä oli jo lapsena virallisen tutkimuksen mukaan kaksi, mikä on erittäin poikkeuksellista.
Muuten koulut ja muut menivät hyvin, mutta murrosiässä pakka meni sekaisin. Kovanaamaimago vaati todellisia ylilyöntejä. Kapakkakierrokset alkoivat 13-vuotiaana. Hieman kyllä ihmettelen sitä, että noinkin nuori käy kapakoitsijalle aikuisesta. Eräs hyväkäs tarjosi jopa työtä yökerhossa, mitä pidän täysin käsittämättömänä.
Kotoa hän sitten lähti 16-vuotiaana, mistä on se haitta, että kotikasvatus jäi kesken.
Nuoresta aikuisesta voin sitten kertoa sen, että älykkyydellä pääsee kyllä mihin tahansa yliopistoon, muttei niistä valmistu. Kas, jälkimmäinen vaatii työtä, johon "ex-lapsineromme" ei ole missään vaiheessa tottunut.
Älykkyys on vain pieni, ja täysin yliarvostettu, osa yleistä lahjakkuutta.
Jälkikäteen ajatellen ainakin minä olisin ollut onnellisempi vähemmän vaikean ja lahjakkaan lapsen kanssa.
[/quote]
Hyvä neuvo. Itselleni oli selvä, että en halua laittaa lasta liian aikaisin kouluun koska on harjoiteltavaa muissa taidoissa vaikka tiedollisesti on joissakin asioissa pitkällä.
Tuokin on aika yksilöllistä mitä siitä lapsesta tulee. Kyllä minunkin mieheni oli lahjakas lapsena ja oppi kanssa lukemaan 3-vuotiaana, mutta nykyään on tyhmä kuin saapas ja täysi juntti.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 20:50"]
11, kyllä puhutaan lapsen akateemisesta lahjakkuudesta nimenomaan silloin, kun kouluikäinen tai nuorempi on selvästi ikäistään edellä lukemisessa, laskemisessa tai muissa tiedollisissa asioissa. Omassa sukulaispiirissäni on lapsi (ei omani), joka mm. oppi lukemaan kahdella eri kielellä (suomeksi ja englanniksi) alle 3-vuotiaana ja osasi mm. eri valtioiden liput ja pääkaupungit sekä alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ulkoa alle 6-vuotiaana. Kyllä tällaista lasta sanotaan yleisesti akateemisesti lahjakkaaksi.
[/quote]
Ei valtioiden ja pääkaupunkien yms. ulkoa oppiminen ole mikään erikoistaito. Kuka tahansa (normaalijärkinen) siihen pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:21"]
Mutta eräs asia ihmetyttää. Miksi on sallittua kehuskella lapsen urheilusuorituksilla ja taidoilla ja tehdä siitä status kaveripiirissä kun taas iloitseminen lapsen älykkyydestä ja kiinnostuksesta koulunkäyntiin on ylimielisyyttä?
Tajuan jos joku lähtee patsastelemaan, että minun lapseni on älykkäämpi, mutta jos vain iloitsee lapsen koulumenestyksestä ( kuten joku urheiluvoitoista) tekee väärin.
Kirjoitinkoin tuossa, että oma lapseni on kiinnostunut tieteistä ja olen ylpeä siitä. En pidä häntä älykkäänpänä kuin muita, mutta haluan tukea hänen innostustaan.
[/quote]
Juuri näin! Olen korviani myöten täynnä näitä tulevia teemuselänteitä ja cristianoronaldoja, jotka loppujen lopuksi päätyvät pelaamaan korkeintaan puulaakitasolla, jos silläkään. Sen sijaan kiitettävistä arvosanoista täytyy pitää suu supussa. Ihmeellistä.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 21:16"]
Ei valtioiden ja pääkaupunkien yms. ulkoa oppiminen ole mikään erikoistaito. Kuka tahansa (normaalijärkinen) siihen pystyy.
[/quote]
Varmaan järki riittää lähes jokaisella, mutta harvalla 5-vuotiaalla riittää kiinnostus ja kärsivällisyys. Niiden olemassaolo kertoo jonkinlaisesta akateemisesta lahjakkuudesta - ainakin silloin, kun näitä samantapaisia opeteltuja juttuja on paljon muitakin kuin vain valtiot ja niiden pääkaupungit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 21:32"]
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 21:16"]
Ei valtioiden ja pääkaupunkien yms. ulkoa oppiminen ole mikään erikoistaito. Kuka tahansa (normaalijärkinen) siihen pystyy.
[/quote]
Varmaan järki riittää lähes jokaisella, mutta harvalla 5-vuotiaalla riittää kiinnostus ja kärsivällisyys. Niiden olemassaolo kertoo jonkinlaisesta akateemisesta lahjakkuudesta - ainakin silloin, kun näitä samantapaisia opeteltuja juttuja on paljon muitakin kuin vain valtiot ja niiden pääkaupungit.
[/quote]
Juuri näin. Useinhan ne lasten erikoiset kiinnostuksenkohteet ovat sellaisia, jotka jokainen voi jossakin vaiheessa elämäänsä opetella, jos kiinnostaa, mutta jos tuollaiset teoreettiset asiat oikeasti kiinnostavat pikkulasta, on lapsessa jotakin erikoista (mikä ei tarkoita "parempaa" verrattuna keskiarvoisempiin lapsiin). Ja juuri tämä tarkoittaa sitä, että näitä lapsia ei "prepata" tai harjoituteta kunnianhimoisesti; lapset hoitavat sen itse. Kun oma lapsena pienenä halusi opetella juuri pääkaupungit, sieniä ja ties mitä, kannustin häntä ja vastailin kysymyksiin, mutta aloite tuli lapselta. Oli todellakin hyvin kaukana mistään "äiti haluaa lapsestaan neron"-sulkeisista. On jotenkin jännä, että moni ei tunnu tajuavan, että jotkut lapset haluavat ihan itse ja osin omatoimisestikin oppia mitä ihmeellisimpiä asioita; on ihan eri asia pakottaa lapsi opettelemaan vaikka lukemista, kun äiti kuulee, että naapurissakin jo luetaan. Eikä se ole välttämättä mitään jalustalle nostamista ja liian kunnianhimoisten tavoitteiden asettamista. Yhtä lailla urheilusta innostuneen lapsen vanhempikin voi asettaa ihan ufoja tavoitteita tai sitten kuten lapsena lähiympäristöstä opin, duunarivanhempi voi opettaa lapsensa väheksymään oppimista, koska "duunarin lapsesta on tultava duunari". Kaikki me voimme kohdella lapsiamme hyvin tai huonosti, ei se riipu siitä, missä kukin on lahjakas. Pitäisi löytää jokaisen lapsen erityislaatu ja arvostaa sitä. Aina se ei ole helppoa. Ehkä akateemisesti lahjakkaan vanhemman on vaikea sulattaa sitä, että lapsi onkin vaikka sosiaalisesti lahjakas, ymmärtää helposti muita ja hoksaa, mitä milloinkin tehdä ja sanoa. Lapset eivät ole meidän egojemme jatkeita.
37
Lasta täytyy motivoida ja kannustaa. Jopa kehua tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä helvetti on AKATEEMISESTI lahjakas LAPSI?
3 vuotias, joka on valmistunut yliopistosta niinkö?
Olikohan tämä av-palstan pohjanoteeraus.
Akateemiset taidot: lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen, looginen päättely, jne. Jos esim. kolmivuotiaana osaa em. asiat, niin voidaan sanoa, että lapsi on akateemisesti lahjakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että jos osaa lukea, laskea ja päätellä loogisesti on akateeminen.
Huhu huh tuli tunkua Akavaan. :-D)
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 22:08"]
Jaa että jos osaa lukea, laskea ja päätellä loogisesti on akateeminen.
Huhu huh tuli tunkua Akavaan. :-D)
[/quote]
Joo just näin. Tervemenoa Akavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaan akateemisista taidoista, ja niitä on nimenomaan luku- ja kirjoitustaito ja laskemistaito. Ne ovat ne keskeiset taidot, joita tarvitaan oppimiseen koulussa. Alkuopetuksen, eli 1-2-luokkien aikana harjoitellaan näitä taitoja niin että niitä voidaan käyttää myöhemmillä luokilla oppimiseen. Päiväkodeissa kasvatus perustuu mm. näiden taitojen valmiuksien omaksumiseen ja sillä tapaa oppimisvaikeuksien ehkäisyyn. Tosin varhaiskasvatuksen tarkoitus on tukea myös lapsen kehityksen muitakin osa-alueita, esim. motorista ja sosio-emotionaalista kehitystä. Akateemisista taidoista on ihan luonteva ja asiallista puhua, termiä käytetään varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa lasten tietyistä taitoalueista puhuttaessa ja se on ihan "virallista" terminologiaa.
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 21:10"]
Tuokin on aika yksilöllistä mitä siitä lapsesta tulee. Kyllä minunkin mieheni oli lahjakas lapsena ja oppi kanssa lukemaan 3-vuotiaana, mutta nykyään on tyhmä kuin saapas ja täysi juntti.
[/quote]
Jospa miehesi vanhemmat oli/on tyhmiä juntteja, jotka eivät tajunneet/jaksaneet antaa lapselle tarpeeksi virikkeitä kasvuiässä.
Hohhoijjaa. Kiusaajat on paikalla taas. Suomalainen menestymisen pelko ja tasapäistäminen loistaa tämänkin ketjun vastauksista.
Kyllä akateemisesti/älyllisesti keskivertoa selvästi lahjakkaampien lasten huomiointi suomalaisessa koulussa on varsinkin alaluokilla surkeaa. Siihen heikompaan päähän paukkuja ja erityisopetuksia kyllä riittää. Oma neuvoni: kielikylpy tai jopa kielikylvyt (usempia vieraita kieliä), vapaa-ajalle sitä lukemista mitä lapsi haluaa ja tehtäviä vaikka ylemmiltä luokka-asteilta, jos lapsi haluaa. Ja varoituksen sana: älykkäät lapset ovat usein myös keskimääräistä herkempiä aistimaan vanhempien odotukset ja sieltä kumpuavat suorituspaineet. Eli kiinnitä erityistä huomiota tähän, koska siinä piilee lapsen itsetunnon ja minäkuvan muodostumisen kannalta todellinen sudenkuoppa. T. Lääkäritäti
[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 14:21"]
Mutta eräs asia ihmetyttää. Miksi on sallittua kehuskella lapsen urheilusuorituksilla ja taidoilla ja tehdä siitä status kaveripiirissä kun taas iloitseminen lapsen älykkyydestä ja kiinnostuksesta koulunkäyntiin on ylimielisyyttä?
Tajuan jos joku lähtee patsastelemaan, että minun lapseni on älykkäämpi, mutta jos vain iloitsee lapsen koulumenestyksestä ( kuten joku urheiluvoitoista) tekee väärin.
Kirjoitinkoin tuossa, että oma lapseni on kiinnostunut tieteistä ja olen ylpeä siitä. En pidä häntä älykkäänpänä kuin muita, mutta haluan tukea hänen innostustaan.
[/quote]
Jatkan...mutta olen laittanut ehdoksi silti, että yhtä liikuntalajia täytyy alkaa harrastaa koska liikunta tosiaan tekee ihmiselle hyvää.