Muita jotka rakastavat kerrostaloelämisen ääniä?

Asun yksin ja tykkään siitä että on elämisen ääniä ympärillä. Siitä tulee turvallinen ja vähemmän yksinäinen olo.

Vierailija kirjoitti:

T. metelöitsijä?

Ihan normaalisti elelen.

Meillä on myös tosi hiljainen kerrostalo.

Tykkään myös tietyistä äänistä enkä häiriinny kovin helposti koska en toisaalta kiinnitä huomiota normaaleihin ääniin.

Viereisessä rapussa asuu joku joka soittaa pianoa. Soittaa hyvin. Joskus kesällä kun istuu kuistilla ( alin kerros) kuuluu sen soitto ulos jos ikkuna tai partsi on auki

Hienoa 🙂

Minä asuin koulun vieressä. Koulun pihan ja ikkunani välissä oli vain kevyenliikenteenväylä. Rakastin herätä lasten ääniin. Tykkäsin muutenkin välituntien äänistä. Sama muut kerrostalon jatkuvat, ei liian kovat äänet. Jotkut äänet häiritsee, esim.remontit tai jatkuvasti yksinäisyyttään haukkuva koira. Tai illalla myöhään kuuluvat äänet. Ja ketutti yksi yläkerrassa makuuhuoneeni päällä öisin pyörivä pesukone. Jos se olisi ollut koko ajan sama ääni, mutta ääni vaihteli linkouksesta pyörimisen ja vedenottoon.

Mun naapurit on harmillisen hiljaisia. Joskus on ihanaa, kun kuulee juttelun tai musiikin ääniä, tulee heti kotoisa olo.

Joskus asuin bilekämpän naapurissa, se ei kyllä ollut hauskaa.

Entinen seinänaapuri lauleskeli paljon, siitä tuli aina itsekin iloiseksi. Usein hiljensin telkkariakin kun bassoraidat kuului seinän läpi, et saan selvää mikä biisi soi nyt, oli samanlainen musiikkimaku. Uskalsin sit itsekin rämpytellä kitaraani vapautuneemmin ja lauleskella.

Nykyisessä talossa tykkään kun lapset kirmaa pihalla. Ja aika usein jos yksi nakuttelee tai poraa seinää niin kohta alkaa jostain toisestakin kämpästä kuulumaan nakuttelua :)

Minä asun kerrostalossa, mutta en kuule noita ap:n mainitsemia ääniä ollenkaan. Tämä talo on rakennettu siten, että astioiden kolistelut, imuroimiset ym. eivät kuulu. Ja lasten leikkipaikka on toisella puolen taloa, joten ne muutamat lapset, jotka tässä talossa asuvat, ovat sillä puolella taloa. 

Parhaat naapurit ovat hiirenhiljaisia. Samalla sen myöntäen, että aikoinaan linjasaneerauksen jäljiltä kun olin ehkä ensimmäinen paluumuuttaja omassa rapussa, pari ensimmäistä vuorokautta tuntuivat lähes pelottavilta. 

Maltilliset äänet ovat ok. Siis esim hissin hurina tai askelet rappukäytävästä. Naapureiden biletystä, seksisessioita ja huutoa en sen sijaan haluaisi kuunnella.

Mattojen tamppaus on kiva ääni muuten hiljaisena pakkasaamuna.

Jaa meillä ei ole riehumisen tai humalaisten ääniä ikinä. Kantakaupungin arvostettu taloyhtiö. Joskus näen rappukäytävässä iloisen opiskelijaporukan, josta tulee hyvä mieli. Nämä ovat aina käyttäytyneet mallikelpoisesti.

Mutta rakastan kyllä niitä vaimeita pieniä ääniä jota välillä kuuluu, kun eivät ole mitenkään kovia tai häiritseviä. On kiva ajatella että on ihmisiä ja elämää ympärillä. Joku mummu laittamassa kukkapenkkiä ja naapurin mies hakkaamassa mattoja.

Tulee kiva ja turvallinen olo, se on osasyy miksi tykkään asua kerrostalossa. Syksyllä varsinkin on mukavaa kun on muutakin kuin pimeyttä ympärillä.

Meillä on kanssa hiljainen talo, mutta olen ratkaissut asian pitämällä ikkunoita auki mahdollisimman paljon jotta liikenteen ja lasten äänet kantautuisivat sisälle.

Varsinkin pimeinä iltoina on ihana vain istua ikkunassa ja kuunnella kaupungin ääniä ja katsoa kodikkaita valoja ihmisten ikkunoissa.

up

Nostan ketjua ihan vain tämän artikkelin vuoksi:

https://yle.fi/uutiset/3-11582692?origin=rss

Seksiääniä en halua kuulla kun silloin pitäisi itsekin saada sitä jonkun kanssa. Se on heti päivä pilalla totaalisesti jos kuuluu. Onneksi nyt on hyvät naapurit jotka eivät harrasta tai tekevät sen todella salassa. Tilanne voi kuitenkin muuttua hetkenä minä hyvänsä, ja sitten ottaa pattiin.

yöllinen äläkkä ja huuto 👎👎

nukkua pitää kaikkien saada.