Kirjallisuutta vaihteeksi. Sinuhe Egyptiläinen.

Hyvä se oli. Ainoa romaani jonka jaksoin yläasteikäisenä lukea. Opetti hyvin elämän paskuutta.

Se on kuin kärpäsen surinaa korvissani, näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. 

Ihan jees, mutta pidän Mikael Karvajalkaa ja Mikael Hakimia paljon parempina. Sinuhe on ikään kuin harjoitelma suureksi historialliseksi romaaniksi ja em. kirjoissa hän osaa homman.

Kulta on tomua jaloissani.

Kirja on tavallaan katkera tilitys pilalle menneestä elämästä.

Ahneuksesta? :D

Vierailija kirjoitti:

Ihan jees, mutta pidän Mikael Karvajalkaa ja Mikael Hakimia paljon parempina. Sinuhe on ikään kuin harjoitelma suureksi historialliseksi romaaniksi ja em. kirjoissa hän osaa homman.

Pitää kyllä lisätä, että "harjoituskappalekin" on parempaa kuin suurin osa kirjailijoista saa aikaan ikinä.

Luin joskus 15 v. Mielestäni pitkä eteinen kuin mikä. Pidin enemmän Turma kuolemattomat ja täälläkin mainituista Mikael Karvajaladta ja Hakemista.

Nyt olen yrittänyt iltaisin kuunnella Sinuhea Yleareenasta luettuna. Nukahdan joka kerta ensimmäisen viiden minuutin aikana. Hyvää nukahtamislääkettä.

Waltarin kirjan olen lukenut ainakin viisi kertaa.

Ja joka kerta siitä löytyy uutta, pieni vivahde.

Omistan alkuperäiset kaksi kirjaa.

Toinen osa on raskas, kuvaa ihmisen pahuutta, korruptiota ja vallanhimoa järisyttävän hyvin.

Tuo kirja kertoo hyvin myös sen, miten johonkin uskontoon hurahtaminen saa kaiken järjen kaikkoamaan päästä.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus 15 v. Mielestäni pitkäveteinen kuin mikä. Pidin enemmän Turmd kuolemattomasta ja täälläkin mainituista Mikael Karvajalasta ja Hakimista.

Nyt olen yrittänyt iltaisin kuunnella Sinuhea Yleareenasta luettuna. Nukahdan joka kerta ensimmäisen viiden minuutin aikana. Hyvää nukahtamislääkettä.

Sinuhe on myös ällistyttävän tarkka historiallisesti.

Sieltä löytyvä Faraot kuten Amenhotep toinen, Tuthankamon, pappi Eje, kenraali Horemheb esimerkkeinä.

Ja kuningatar Nefertiti.

Kaikki he elivät noihin aikoihin.

Tarina itsessään voidaan sijoittaa vaikka tähänkin päivään.

Olen lukenut Sinuhen ensimmäisen kerran joskus yläasteiän lopussa, lukiolaisena, parikymppisenä ja kolmikymppisenä. Nyt olisi ehkä aika lukea uudelleen. Sinuhella on aina erityinen paikka sydämessä. Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim ovat loistavia myös ja ne luin ihan ahmien aikanaan.

Eri lukukerroilla on löytynyt erilaisia asioita, naiskuva on viimeisimmillä lukukerroilla mietityttänyt. Politiikkaan ja uskontoon liittyvät aiheet tuntuvat ajankohtaisilta niin romaanin tapahtuma-aikaan, kirjoitushetkellä ja nytkin. ”Niin on aina ollut ja niin on aina oleva.”

”Ovatko siis kaikki kansat vihollisianne?” kysyin ivallisesti. ”Eikö teillä ole lainkaan ystäviä?”

”Ystäviämme ovat kaikki kansat, jotka alistuvat valtaamme ja maksavat meille veroa, hän sanoi opettavasti. ”Annamme heidän elää omissa oloissaan emmekä suuresti loukkaa heidän tapojaan tai jumaliaan, kunhan vain saamme hallita heitä. Ystäviämme ovat myös kaikki kansat, jotka eivät ole naapureitamme, ainakin siihen asti, kunnes heistä tulee naapureitamme, sillä silloin havaitsemme heissä usein monenlaisia loukkaavia asioita, jotka häiritsevät naapurisovun ja pakottavat meidät sotaan heidän kanssaan. Niin on tähän asti käynyt, ja niin pelkään käyvän vastakin, mikäli tunnen suurta kuningastamme.”

”Eikö jumalillanne ole tähän mitään sanomista?” kysyin.”Sillä muissa maissa jumalat usein määräävät oikeasta ja väärästä.”

”Mikä on oikeaa ja mikä on väärin?” hän kysyi puolestaan. ”Meille oikeaa on se, mitä me haluamme, ja väärää se, mitä naapurikansat haluavat. Tämä on hyvin yksinkertainen oppi ja tekee elämän ja valtiotaidon helpoksi, eikä se mielestäni suurestikaan eroa tasankojen jumaluusopista, mikäli olen oikein ymmärtänyt, tasankojen jumalat pitävät oikeana sitä, mitä rikkaat haluavat, ja vääränä sitä mitä köyhät haluavat.”

Hämmästyttävän hyvä. Yksi parhaista lukemistani kirjoista.