Kyllä ne teinit aika helposti lähtee huostaan...

Niinhän ne lähtee ja yleensä vanhempien toivomuksesta.

Häirikkölasten hoitolaitokset ovat hyvä bisnes. Ei suinkaan sossuille vaan niitä ylläpitäville yksityisille firmoille. Mun vanha tuttu on lähäri, joka pisti sellaisen pystyyn erään nuorisopsykiatrin ja tämän vaimon kanssa viis, kuus vuotta sitten. Yhden ongelmateinin hoidattaminen siellä maksaa kunnalle noin 6000 euroa kuukaudessa ja silti sinne on  koko ajan pitkä jono. Yrityksen liikevaihto oli toissa vuonna yli 10 miljoonaa euroa.

no just tyypillistä. Olin töissä ja en voinut mitään. Niin, kun siihen kasvatukseen just kuuluu, et voi tehdä jotain, kun teini alkaa törttöillä. Jos ei voi, niin sitten täytyy ottaa huostaan, jotta teini saadaan paikkaan, missä joku jotain voi. 

Saamani asiallinen neuvo sossulta: jos ei työpaikka tule perheelliselle vastaan, voi miettiä kandeeko sellaisessa työpaikassa olla. Harvinaisen järkevää puhetta mun mielestä.

No jos teini säännöllisesti lintsaa, räkii ostarilla ja aukoo päätään sosuuille, niin ehkä huostaanotto todella on paikallaan. Kunnolliset nuoret eivät toimi noin.

Meillä oli niin, että poika oli pahis oikeesti ja jäi kiinni muutamasta rikoksesta. Samaan saumaan sattui sitten, että iskä häipyi perheestä ja tytär voi vähän pahoin hetken aikaa.

Tyttö ehti olla 2 viikkoa pois koulusta ja jäi kerran kiinni siitä, että oli juonut alkoholia ja vietiin putkaan kaupungilla. Vietiin suoraan huostaan ja minulle kerrottiin, että perheen asiat ovat niin huonosti, ettei ole muta vaihtoehtoa???? Ja minä ihan kilttinä uskoin kaiken? No en ollut kiltti, vaan voimaton....Ja tyttöni aina ollut ihana, tunnollinen, mutta oireili hetken siksi, että veli tuollainen ja isä jätti. Äitiä ei juuri kuunneltu, vaan leimattiin juurikin ongelmaperheeksi?

Äiti kävi koko ajan töissä, ei omannut ajokorttia...katsottiin, ettei ole tarpeeksi kiinnostunut tyttärensä hyvinvoinnista, kun ei käynyt joka viikko 300 km:n päässä tapaamassa? (Miten olisi voinut? Ei mitään juna- tai bussiyhteyksiä edes ja kotona vielä nuorempi lapsi, joka esikoulussa)

Kyllähän perus käytöstavat opetetaan jo ajoissa ja ihmisten kunnioittaminen.

ihan turha lässyttää, että nicojamppa ihan vaan sylkee ja lintsaa ja siksi huostassa. Kyllä teitä "rakastavia" vanhempia oö nähty niin monet kerrat. Omat menot ovat tärkeempiä, eikä mitään rajoja lapsilla. Vanhemmuus todella hukassa ap:n kaltaisilla. Kai te sitteö omasta mielestä teette kaikkenne. Oksettavaa.

Nuorisotyöntekijä pksedulta

Juu ainahan ne huostaanotot tehdään syyttä. Ihan aina. Ja ihan vääriltä ihmisiltä. Hohhoijaa.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 21:58"]

Meillä oli niin, että poika oli pahis oikeesti ja jäi kiinni muutamasta rikoksesta. Samaan saumaan sattui sitten, että iskä häipyi perheestä ja tytär voi vähän pahoin hetken aikaa.

Tyttö ehti olla 2 viikkoa pois koulusta ja jäi kerran kiinni siitä, että oli juonut alkoholia ja vietiin putkaan kaupungilla. Vietiin suoraan huostaan ja minulle kerrottiin, että perheen asiat ovat niin huonosti, ettei ole muta vaihtoehtoa???? Ja minä ihan kilttinä uskoin kaiken? No en ollut kiltti, vaan voimaton....Ja tyttöni aina ollut ihana, tunnollinen, mutta oireili hetken siksi, että veli tuollainen ja isä jätti. Äitiä ei juuri kuunneltu, vaan leimattiin juurikin ongelmaperheeksi?

Äiti kävi koko ajan töissä, ei omannut ajokorttia...katsottiin, ettei ole tarpeeksi kiinnostunut tyttärensä hyvinvoinnista, kun ei käynyt joka viikko 300 km:n päässä tapaamassa? (Miten olisi voinut? Ei mitään juna- tai bussiyhteyksiä edes ja kotona vielä nuorempi lapsi, joka esikoulussa)

[/quote]

Tästä on sitten jo aikaa, koska suoraan huostaan ei ole voinut viedä ketään pitkiin aikoihin. Moniin vuosiin ainakaan.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 22:12"]

Kyllähän perus käytöstavat opetetaan jo ajoissa ja ihmisten kunnioittaminen.

ihan turha lässyttää, että nicojamppa ihan vaan sylkee ja lintsaa ja siksi huostassa. Kyllä teitä "rakastavia" vanhempia oö nähty niin monet kerrat. Omat menot ovat tärkeempiä, eikä mitään rajoja lapsilla. Vanhemmuus todella hukassa ap:n kaltaisilla. Kai te sitteö omasta mielestä teette kaikkenne. Oksettavaa.

Nuorisotyöntekijä pksedulta

[/quote]

Persiilleen voi mennä vaikka olisi kuinka paljon kotona ja jättäisi omat menot väliin. Joillakin se murrosikä vaan iskee niin rajuna kapinavaiheena ja jos siihen saumaan on vielä nuori vähän päästään sekaisin ja kaveripiirikin sattuu olemaan samanlainen tai vielä enemmän vinoutunut, niin kyllä sattuu ja tapahtuu.

Meillä on omassa perhepiirissä kokemusta tästä. Ollaan hyvinkin oltu tiukkoja vanhempia samalla rakastaen kaikille neljälle lapselle. Eikä ole paljon omia menoja ehtinyt (tai ollu edes varaa!) olla, mutta lasten eteen on harrastuksia rahoitettu sitäkin enemmän. Koulunkäyntiä on kannustettu, alkolia käytetty seurustelujuomana juhlatilaisuuksissa, kotona ei ikinä ole kännätty eikä kumpikaan meistä edes polta.

Kahden vanhimman kanssa ei edes huomannu että niillä olis murrosikää ollutkaan. Oikein ihmeteltiin miten fiksuja meidän lapset oli kun kuuntelimme muiden vanhempien tuskailua omien teiniensä kanssa. Sitten tuli tämä keskimmäinen, joka oli poika,  nuorin oli silloin vasta 8 v.

Seiskaluokalta se alkoi, kun poikajoukko johon omammekin kuului, alkoi lintsata koulusta ja koulunkäynti meni persiilleen. Otettiin tietysti asia käsittelyyn kuraattorin ym. kanssa ja hetken näytti, että homma toimii hyvin. Sitten alkoi ongelmat iltaisin kotiintulojen kanssa, ravattiin pitkin kaupunkia poikaa etsimässä ja se löytyi milloin mistäkin, jos löytyi. Muutaman kerran tuli kännissä kotiin aamulla, ilmeisesti jossain huumeissakin. Silloin otettiin yhteys kouluun ja sosiaalihuoltoon sosiaaliohjaajaan, että mitä tässä pitää tehdä kun mikään ei auta. Kotiarestissa poika oli, mutta karkasi useamman kerran ikkunasta ja kerran kattoikkunan kautta. Yhden kerran meille piti kutsua poliisi koiran kanssa, kun poika sai raivarit, kun ei päässytkään ulos. Kävi isänsä kimppuun rikottuaan ensin keittiön pöydän ja "vähän" muutakin. Silloin rauhoittui poliisien tuloon, mutta se oli vasta esimakua tulevasta.

Lukemattomat on ne kerrat, kun ollaan miehen kanssa hädissään haettu sitä ties mistä ja voitte uskoa, että oltiin väsyneitä kun oli työt hoidettavana ja perheessä vielä yksi pienempikin lapsi. Pojan kasiluokan syyslukukausi tehtiin niin, että joka aamu mies tai minä vietiin poika kouluun ja omaan luokkaan kuin pikkulapsi, ettei se häviä matkalla mihinkään. Joskus pysyi koulussa, joskus ei. Kerran uhkaili opettajaa, mutta opettaja ei sitten vienyt juttua eteenpäin (jälkiviisana helppo sanoa, että olis pitänyt niin olis tullut pysähdys jo silloin).

Mut ei siinä mikään auttanut, samanlaisia oli kolme neljä muutakin siitä alkuperäisestä "jengistä". Muutama uskoi vanhempiensa kovistelua ja rauhoittui, mutta ei meidän poika. Kasiluokan keväällä sitten pamahti: poliisi nappasi pojan ja sen kaverit, kun olivat yrittäneet juoksukaljaa varastaa jostain lähikaupasta. Poika nappasi poliisia nyrkkiraudalla silmään ja se oli sitten siinä se. Silloin tuli kaikkien muiden ongelmien jälkeen pakkohuostaanotto, jota emme halunneet mutta emme voineet asialle mitään. Tuo poliisi ei ikinä enää näe sillä silmällä.

Poika vietiin nuorisokotiin ja muistan ikäni kuinka se parkui kuin pikkulapset, kun ei halunnut lähteä. Mutta ei vaan jaksettu enää miehen kanssa, oltiin molemmat ihan poikki ja multa oli mennyt noiden kouluvahtimisten takia monen päivän palkkasummakin kun aamutunnit piti ottaa palkattomina. Lisäks meiltä vaan loppui keinot, ei ollut enää voimia olla kiltti ja fiksu.

Tää menee liian pitkäks tää teksti, joten kerrottakoon nyt vaan, että pojan elämä on jälleen raiteillaan. Oli nuorisokodissa reilun vuoden, sen jälkeen tukiyksikössä muutaman kuukauden mutta nyt asuu jälleen kotona. On järkevöitynyt ja oppinut paljon, itsekin myöntää, että överiksi meni kun tunsi itsensä niin aikuiseksi. Nyt käy amista ja tekee kaksoistutkintoa sähköpuolella ja kaveripiiri on ihan toinen kuin ennen, mutta silti en uskalla vieläkään olla mistään yhtään varma.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 22:12"]

Kyllähän perus käytöstavat opetetaan jo ajoissa ja ihmisten kunnioittaminen.

ihan turha lässyttää, että nicojamppa ihan vaan sylkee ja lintsaa ja siksi huostassa. Kyllä teitä "rakastavia" vanhempia oö nähty niin monet kerrat. Omat menot ovat tärkeempiä, eikä mitään rajoja lapsilla. Vanhemmuus todella hukassa ap:n kaltaisilla. Kai te sitteö omasta mielestä teette kaikkenne. Oksettavaa.

Nuorisotyöntekijä pksedulta

[/quote]

Mutta mitä se huostaanotto auttaa? Miksei anneta konkreettisia kasvatusneuvoja, auteta auton vuokraamisessa tms.? Mistä tulee halu rangaista, koska sitähän tuollainen reaktio sossulta on - se on äidin rankaisemista.

Suomesta ylipäätään puuttuu kokonaan ajatus, että ls voisi toimia vähän kuin äitihahmona tuen tarpeessa olevalle, siten että asetetaan ihmiskohtalot laajempiin konteksteihin.

Sen sijaan täällä vain rangaistaan ja kuritetaan, sekä noita vanhempia että sitten laitoksessa myös niitä "ongelmalapsia". Jopa pahoinpidellään. Tyttöjä hyväksikäytetään. Jne. Leimat ovat vahvat. Mitä apua se on? Sehän on pelkkää yhteiskunnan tekemää kostoa, kun asiat eivät mene halutun ihanteen mukaan.

Oikea esim. ko. tapauksen äidin hellä auttaminen olisi miljoona kertaa parempi myös lapsille. Mutta "auttava" taho ei kykene siihen, sillä oikeasti vaikeissa asioissa auttaminen vaatii auttajalta lujaa kykyä käsitellä monenlaisia herääviä vaikeitakin tunteita, ja sitä kykyä ei välittömään toimintaan sortuvalla tavissossutantalla ole. Monesti itse vanhemmat ovat oppineet klaaraamaan hyvinkin vaikeiden asioiden kanssa paremmin, keksineet keinoja asioista selviytymiseen. Sitten jos meneekin pyytämään apua, saa vastaan vain sossun tunnereaktion ("kova huoli"), joka näyttäytyy esim. kiireellisinä sijoituksina...

(Ei ap.)

Nro 11 on tyypillinen "ei meissä oo mitään vikaa" -mamma. Tiedoksi 11:lle: ette vaan ole osanneet ja viitsineet kasvattaa sitä keskimmäistä jamppaanne kunnolla. Mitä enemmän selität sitä varmemmin me tiedetään että vanhemmissa on vika. Sorry, totuus sattuu.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 22:39"]

Nro 11 on tyypillinen "ei meissä oo mitään vikaa" -mamma. Tiedoksi 11:lle: ette vaan ole osanneet ja viitsineet kasvattaa sitä keskimmäistä jamppaanne kunnolla. Mitä enemmän selität sitä varmemmin me tiedetään että vanhemmissa on vika. Sorry, totuus sattuu.

[/quote]

Sairas kommentti. Et sovellu alalle, pelkästä tuosta näkee, että sinulla ei ole tippaakaan empatian- eikä kuuntelutaitoja. Oma narsismi tulee tielle aivan liikaa. Ammattimainen sossu kykenee kyllä kohtaamaan kyvyttömyytensä auttaa. Epäammattimainen ei edes ymmärrä, mitä tuo tarkoittaa.

(ei 11)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 22:39"]

Nro 11 on tyypillinen "ei meissä oo mitään vikaa" -mamma. Tiedoksi 11:lle: ette vaan ole osanneet ja viitsineet kasvattaa sitä keskimmäistä jamppaanne kunnolla. Mitä enemmän selität sitä varmemmin me tiedetään että vanhemmissa on vika. Sorry, totuus sattuu.

[/quote]

Miten väärässä voit ollakaan tai sitten vain huviksesi provoat. Mä olin teininä tuo 11:n jamppa, joskin paljon lievempänä ja tyttöpuolisena, mutta tuo tilanteen ja kaveripiirin vienti on niin tuttua kamaa, jonka edessä vanhemmat voimattomia. 11 toiminut oikein ja saanut pojan raiteilleen. Mullekaan ei paskasti käynyt, hyvässä duunissa ja hups, nuorten kanssa. Nyt tuo muutaman vuoden kaaos on voimavara, ei tunnu pahalta istahtaa kiukkuavaa teiniä vastapäätä ja aloittaa, että vituttaahan se, mutta... sellaisella sävyllä, jossa ei kukkahattuja. t. nyt jo yli 40v

11, kiitos kun kerroit kokemuksesi! Oikeasti tälläkin palstalla on niin monenlaisia huutelijoita. Osalla varmaan taaperoikäiset lapset ja kasvatusidealismi huipussaan. Tottakai kodilla on merkitystä, mutta aina nuori ei kulje sitä polkua, johon häntä on kotona ohjattu.

Itsellä on vasta pienempi lapsi, mutta ystäväni sukulaisella vastikään tapaus, että teinin psyykkiseen oireiluun uhataan puuttua huostaanotolla. Tunnen ihmiset ja omasta mielestä heillä ei kotioloissa ole mitään vikaa, lapsi on herkkä ja hänellä raskaita (kasvattajasta riippumattomia) asioita takana. Teinin psyykkinen oireilu ei edes ollut mitään riehumista, vaan ahdistusta ym. Maalaisjärjellä ajattelisi, että tässä tilanteessa huostaanotto olisi juuri hulluin vaihtoehto!

Kaikki sossut ei varmasti ole tällaisia ja saattavat joskus auttaakin ihmisiä, mutta kun näitä juttuja on niin paljon kuullut, niin mun mielestä aika pelottavaa. Eihän apua tarvitsevat ihmiset uskalla sitä enää hakea.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 21:46"]

Ei tarvitse kuin lintsata vähän koulusta, niin viedään.

Laitoksia kasvaa kuin sieniä sateella ja sossut saavat varmaan jotain bonuksia, kun tulee taas uusi lapsi sisään?

Varsinkin, jos perheessä on aiemmin joku toinen lapsi ollut hankala, niin ei edes kysytä juuri mitään....

No teinit voivat olla hankalia, meille ei kyllä minkäänlaista apua tarjottu, poika lähti, kun oli räkinyt ostoskeskuksessa ja haistatteli sossuille....myöhästyi koulusta usein ja lintsasikin. Itse olin töissä, joten miten olisin voinut valvoa?

(Antoivat kyllä paperin eteen, miten vanhemmuutta hoidellaan... Olen kasvanut normaalissa,rakastavassa perheessä jne.)

[/quote]

Lintsaaminen ei kelpaa syyksi, kaivele hallinto-oikeuden päätöksiä.

Ja minkähän takia kaikki tämän alan työntekijät ovat hiljaa kun heitä syytetään suunnilleen kaikesta? Helppo syyttää ihmisiä, jotka ei voi puolustautua ihan vaan vaitiolovelvollisuuden vuoksi.

Ahsiatuksen hoito vaatisi kunnalta paljon resursseja ja huom. kaikissa kunnissa ei ole edes nuorisolle suunnattua hoitoa, puhumattakaan toimintaa. Eli nuoren ahdistuksen hoito , terveydehoidonnalaan kuuluva, hoidetaan huostaanotolla ja sijoittamisella, sosiaaliala. Lapsi jää ilman terapiaa tai edes tukikeskusteluja, sinne vaan lihottamaan perhekotien kukkaroita. Pääseekö edes kouluun? Sossut ovat ottaneet itseensä haistattelusta, sossuohjaaja tyttösiä, nuorisopuolen ihmiset ei olisi olleet moksiskaan (ja saaneet nuoreen yhteyden)

Nyt en ymmärrä, mihin ne lintsaamisesta lähtisi? Itse lintsasin kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla aina monta kuukautta putkeen masennuksen takia eikä tullut muuta sanomista, kuin että pitää tehdä tasokokeita jos haluaa arvosanoja kursseista. Oikeastaan ihme, että edes pääsin yläasteelta.

Eikä ollut edes kauan sitten, olen nykyään 19.