Ärsyttävää, kun kaikki päivittelevät miten pitkään olen lapsen kanssa kotona..

Mun tuttava on ollut yhden lapsen kanssa kotona viisi vuotta. Mun mielestä se on pitkä aika, kun lapsi on kuitenkin leikkikoulussa päivät. Siis, jos opiskelisi tai tekisi jotain. Mutta, että ihan mitään tekemättä möllöttää, on outoa. Mul ois tylsää. :)

Aika pitkään olet ollut mutta kukin tyylillään. Minun lapseni menivät alle 1-vuotiaina hoitoon. Olen yliopiston käynyt äiti akateemisesta suvusta, jossa lähes kaikki ovat vähintään ylioppilaita, osa tohtoreita jne.

En ole akateeminen, mutta ammattikorkean käynyt. Olin kotona yhteensä 3,5 v, jona aikana sain kaksi lasta. Eli ekan kanssa jäin kotiin, olin kotona 1v 8kk, jolloin syntyi toinen lapsi. Jatkoin kotona oloa siihen, että kakkonen oli 1,5 v. Olisin voinut olla pidempäänkin, mutta taloudellinen tilanne ei sitä sallinut. Tämän jälkeen olin töissä 1,5 v, jonka jälkeen syntyi kolmonen. Kotona meinaan nyt olla ainakin 1,5 v, mikäli jostain keksin rahaa, niin pidempään. Mä olen "jo" 35 v, mutta en silti jaksa stressata, ehdin tekemään töitä vielä monta vuotta.

Minä olin 8 vuotta kotona kunnes aloitin uudessa firmassa, myös asiantuntijana akateemisella alalla. Kyllä meidänkin firmassa ihmiset ovat olleet n. vuoden, max 1,5 vuotta kotona. Silti kukaan ei ole sanallakaan ihmetellyt minua. Oikein ihana henki on ollut työpaikalla ja kaikki auttoivat silloin aluksi kun pitkän tauon jälkeen opettelin uusia asioita vanhojen lisäksi.

Mulla kolme lasta, jokaisen jälkeen olen mennyt töihin n. 1,5 vuoden jälkeen, mutta tehden vain osa-aikaisia keikkahommia (viikko-pari silloin tällöin, kesälomasijaisuus, sännöllisesti 1-2 päivää työpäivää viikossa tai muulla vastaavalla tavalla). En ole koskaan edes ollut aivan täyspäiväisesti töissä pidempää aikaa. Ja olen minäkin akateemisesti koulutettu, vieläpä alalta, jossa työttömyyttä ei juuri ole. Lapseni eivät ole koskaan olleet päivähoidossa muualla kuin isovanhemmilla. Töihin minua ei ole motivoinut "seinien kaatuminen päälle" eikä varsinaisesti rahakaan, ainoastaan se, että olen pelännyt ammattitaidon ruostuvan ja uskalluskynnyksen kasvavan liikaa, jos olen vain kotona pitempään.

Ihmettelyjä saan osakseni jatkuvasti. Suurin osa kollegoistani ei ymmärrä ollenkaan sitä, että en tavoittele kokoaikaista työtä keinolla millä hyvänsä. Ärsyttää todella, sillä ainakin omissa sosiaalisissa piireissäni arvostetaan eniten sitä, joka tekee eniten töitä ja sitä, joka ryntää työntekoon lapsen ollessa puolivuotias. En itsekään kyllä ihan ymmärrä sitä, että joku on vaikkapa 10 vuotta ihan pelkästään ja keskeytyksettä kotona.

Ilmeisesti olet jotain alempaa keskiluokkaa? Suvun eka akateeminen? Täällä meidän arvoalueella on tavallista olla kotona pitkään. 

No ei, olin kuopuksen kanssa kotona melkein 2v ja asiantuntijahommissa isossa kv-firmassa itsekin tuolloin. Ei kukaan kyllä mitään kysellyt eikä ihmetellyt.. oisko tuo "ihmetttely" enemmän sun oman pään sisällä kuin tosiasia?  

Eihän nuo ole edes pitkiä aikoja. Olisiko työpaikallasi sitten vähän poikkeava kulttuuri tuon suhteen. 

No mä olin lapsen kanssa kotona 3 vuotta enkä kertaakaan saanut päivittelyitä siitä että olisin liian pitkään. Sitten menin kahdeksi vuodeksi töihin takaisin hankkimaan vähän rahaa ja nyt olen opiskelemassa ammattikorkeassa. Jos hankin vielä lapsen aion olla ainakin kaksi vuotta kotona, koska kyllä jokainen lapsi ansaitsee sen että tärkeinä kehitysvuosinaan ei kiirehditä ja pystytään keskittymään lapseen täysillä.

Lapsestani kehittyi aivan ihana ja hyväkäytöksinen, rakkaudella kasvatettu neiti.

Minulla oli aikaa keskittyä tutustumaan lapseni persoonallisuuteen, kasvattaen hänet juuri hänen kaipaamallaan tavalla. Olen siis todellakin kotikasvatuksen puolestapuhuja. Minusta kolmivuotiaana on kuitenkin hyvä mennä päiväkotiin jotta oppii erilaisia sosiaalisia ja muitakin taitoja , joita ehkä hieman huonommin kotoa oppii...

No mun johtajatason ystäväni on ollut kotona viisi vuotta kahden lapsen kanssa yhteen putkeen ja kyllä se vähän ihmetyttää. Tai siis ei ihmetytä, kyllä sitä itsekin mielellään pitäisi sapattia duunista. MUTTA ei tulisi mieleenkään päivitellä asiaa ystävälleni. 

On munkin kohdalla ihmetelty, mutta kyllä vasta siinä vaiheessa, kun lapsen 3-vuotsissynttärit lähestyvät. Tuossa kohtaa sen ihmettelyn jo ymmärtää, vaikka olenkin sitä mieltä, että se on jokaisen perheen oma asia, eikä sitä tarvitse muiden ihmetellä.

Päivittelijät ovat vain kateellisia, kun ovat niin köyhiä etteivä itse voi olla kotona. Anna niiden päivitellä ja  nauti kotonaolosta.

Kaikilla ei ole varaa parin vuoden kotona oloon, ehkä tuttavapiirissä salaa ihmetelläänkin miten teillä on varaa ja heillä ei ollut.

Minä olen vieläkin, nuorin lapsista 4v eikä kukaan ole ihmetellyt. Ainakaan suoraan minulle. Varmasti joku selän takana puhunut.

Pyrin hoitamaan kotona kouluikään asti. Jos se jotakin häiritsee, niin se on hänen ongelmansa, ei minun.

Ole tyttö hyvä ihan rauhassa kotona! Mä olen ollut 8v. Kotiäitinä ja jos saadaan niin pari lasta tulee vielä lisää ja ainakin 5v. haluaisin vielä kotona olla.

Elämme vain kerran ja eläkeikääkin nostavat koko ajan, ehdit vielä töissä olla.

liikutaan sitten pk-seudulla ihan eri porukoissa, kun mulle lähes kaikki ovat sanoneet vain että onpa hyvä kun voin olla kotona siihen asti kun nuorempi on 3v.

Ehkä johtuu siitä etten ole uraihminen ja ne joiden kanssa leikkipuistossa ja vastaavissa kuvioissa juttelee, eivät päivittele asiaa mitenkään, kun ovat itsekin kotona. Naapurin äiti on ainoa jolta kuulin ettei hän kestä kotona olemista vaan palaa töihin heti kun mahdollista, inhoaa perhekerhoja ihan vain yhden huonon kokemuksen perusteella jne..

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:10"]

Kaikilla ei ole varaa parin vuoden kotona oloon, ehkä tuttavapiirissä salaa ihmetelläänkin miten teillä on varaa ja heillä ei ollut.

[/quote]

Niinpä. Kolme syytä: kateus, kateus ja kateus

Itse vastaava tilanne ja olen jo neljättä vuotta kotona. Tunnistan sen faktan, että suurin osa saman akateemisen taustan omaavista tuttavistani menee töihin lapsen ollessa vuoden ikäinen, mutta usein siksi että heillä seinät kaatuu päälle jo siihen mennessä. Itse nautin ajasta lasten kanssa ja jätän arvostelijat omaan arvoonsa. Ne olkoon kotona, jotka siitä nauttivat.

Ei voi muuta sanoa kuin että ihanaa asua Suomessa, jossa asiat on niin hyvin ja elintaso korkea, ettei kenenkään tarvitse palata töihin rahan vuoksi vaan voi miettiä ainoastaan omaa henkistä hyvinvointiaan ja lapsen kehittymistä.

Ehkä uraa tekevillä , työstä innostuneilla nuorilla naisilla ei vaan riitä käsityskyky siihen , että lapsi kasvaa niin nopeasti ja että hänen kanssaan on nautinnollista viettää aikaa. Työelämä ei karkaa mihinkään.

Minun lapseni ovat nyt 19v,17v ja 15v. Olin aikoinaan 6 v kotona ja sain kuunnella noita hämmäetelyjä aikalailla, koska olen yritysmaailmassa töissä ja olin tuolloin vielä määräaikaisena. Leviteltiin siinä uhkakuvia, miten en koskaan enää saa töitä , en etene yms. Välillä ahdisti itseäkin se ajatua, että mitä jos ovat oikeassa.

No , nyt olen ollut yhtäjaksoisesti työssä 13 vuotta. Olen ihan hyvässä asemassa vakituisessa työsuhteessa. Kun keskustelen niiden ystävieni kanssa , joilla on myös aikuistuvat lapset ja jotka olivat hädintuskin äitiysloman pois työelämästä , he usein sanovat , että on hurjaa miten ne lapset jo aikuistuvat, tuntevat haikeutta mennyttä ajatellessaan. Minä olen iloinen , että olen saanut kasvatettua 3 noin mainiota nuorta ja todella tyytyväinen , että olin kotona sen 6vuotta. Minulla on vieläkin työikää jäljellä yli 20 vuotta , eli töitä kyllä ehtii tehdä, lapset ovat oikeasti pieniä vaan hetken.