G: Hankalin ihminen, jonka kanssa sinun on oltava tekemisissä?

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:01"]

Taustalta puuttuu vain Trololoo soimasta.

[/quote]

mikä on Trololoo?

Isä. On ollut aina se suurin lapsi koko suvussa. Osaa näytellä erittäin miellyttävää ulkopuolisille, mutta kiukuttelee, jos ei saa olla huomion keskipiste, meille muille. 

parikin työhön liityvää henkilöä, tosin heidän kanssa ei tarvitse olla iha njoka päivä tekemisissä.

Minun vain on ihan pakko. Se nainen on ihan hullu, täysi luuseri, vastenmielinen öykkäri, ukkonsa kyykyttäjä, lapsensa häriköijä, melkein aina kärttyinen, ahdistunut tai masentunut, suuruudenhullu, patalaiska, kranttu ruuan suhteen, ennakkoluuloinen, rasistinen, kerta kaikkiaan kummallinen. - Näen hänet päivittäin - peilistä.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 19:38"]

Isä. On ollut aina se suurin lapsi koko suvussa. Osaa näytellä erittäin miellyttävää ulkopuolisille, mutta kiukuttelee, jos ei saa olla huomion keskipiste, meille muille. 

[/quote]

Mun appiukko on samanlainen. Toi pahenee kun mies vanhenee. Kamala tilanne.

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:33"]

Vaihtelee kyllä huomattavasti eri aikoina. Joskus hankalimmatkin ihmiset ovat hyvällä tuulella, ja joskus taas itse kiinnittää vähemmän huomiota toisten huonoihin puoliin. Tällä hetkellä voittaja on kyllä ylivoimaisesti siskoni. Hän ei osaa keskustella normaalisti. Hänellä on nimittäin aina joku pakonomainen tarve arvostella toista. En ole varmaan keskustellut hänen kanssaan 5 vuoteen yhtään keskustelua, missä hän ei olisi pyrkinyt nostamaan esille omaa paremmuuttaan.

Esimerkkikeskustelumme voisi olla tämmöinen:

Minä: Ajattelin tänään käydä kirjastossa, joten en kerkeä kahville.

Sisko: Minä en ikinä lainaa kirjastosta kirjoja. Ostan aina ne mitä haluan lukea.

Minä: Minä puolestani luen joka viikko pari kirjaa, joten olisi aikamoinen rahanmeno ostaa viikottain kirjoja.

Sisko: Minä en käytäkkään aikaa turhien kirjojen lukemiseen, minun mielestä se on ajantuhlausta. Luen vain sen mitä todella koen tarpeelliseksi.

Minä: (todellinen keskustelu) Pitäisi ostaa kohta uusi astianpesukone. 

Sisko: No miksi et osta nyt?

Minä: Pitää eka hieman säästää sitä varten, että saisi vähän kalliimman.

Sisko: Minä olisin jo hyvissä ajoin säästänyt sitä varten.

Voitte kuvitella kuinka raskasta on, kun joka ikinen keskustelu noudattaa samaa kaavaa. Vaikka myönnän että yksittäisinä otantoina nuo eivät kuulosta kovin kamalilta.

[/quote]

Siskosi on tyypillinen palstamamma! :D

Pari yläasteikäistä poikaa. Pakko olla tekemisissä kun satun olemaan heidän opettajansa. Onneksi vain pari tuntia viikossa!

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:16"]

Mun sisko. Se on tyyppi, jolle mikään ei koskaan käy etenkään jos vaihtoehto on muiden kuin hänen itsensä esittämä. Saattaa tosin kursailun jälkeen sen hyväksyä, mutta ei kerralla, vaan tempoilee ja päättää uudestaan ainakin kymmenen kertaa. Sisko on perushapan luonne, ei ole ollut paikalla kun iloa jaettiin meidän perheeseen meidän lasten syntyessä. Mikään asia ei ikinä ole niin hyvin, etteikö siitä löytyisi viikkokaupalla surtavaa tai harmiteltavaa tai mustamaalattavaa.

Kaiken lisäksi saa helposti raivareita ja kaikkien pitää aina varoa, ettei sisko suutu. En tajua miten yli nelikymppinen ihminen ei ole oppinut hillitsemään itseään edes hyvän työkäytöksen nimissä, vaan saa haukkua ja räyhätä ja jopa heitellä tavaroita miten tahtoo. Inhottaa, kun äiti ja isä aina hissuttelevat ja suunnittelevat omat tekemisensä sen mukaan, ettei sisko vaan hermostu. Raivareita tuntuvat liian monet pitävän siskon luonteeseen kuuluvana ja siksi jotenkin kummallisesti oikeutettuna asiana. Sille jopa naureskellaan huvittuneita ja sisko itsekin jotenkin leuhkii "temperamentillaan".

Minäkin olin hölmö, kun menin parikymppiseksi asti mukaan tuohon. Sitten en vain jaksanut ja vieraannuinkin opiskeluaikana omasta perheestä, kuten nyt aikuistuvan nuoren kuuluukin. Se teki hyvää, näin asiat sen jälkeen uudessa valossa.

Minun ei ole pakko olla siskon kanssa kauheasti tekemisissä ellen halua, sillä sisko asuu toisella paikkakunnalla. Hän on kuitenkin perheetön ja on varsinkin viime vuosina halunnut lisätä kanssakäymistämme uudelleen, mutta tuntuu etten jaksa. En halua elää muiden ehdoilla, en jaksa olla siskon roskakori milloin missäkin asiassa ilman että itse saan mitään vastakaikua omille ongelmilleni enkä myöskään halua noin härskisti käyttäytyvää henkilöä lähipiiriini.

[/quote]

Mun yhden ystävän miehen sisko on hieman samanlainen persoona, joskin ehkä vähän lievemmässä mittakaavassa. Muut perheenjäsenet normaaleja, tämä ystäväni mies esim. erittäin joviaali, ystävällinen ja huomaavainen ihminen. Otan osaa!

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 13:33"]

Vaihtelee kyllä huomattavasti eri aikoina. Joskus hankalimmatkin ihmiset ovat hyvällä tuulella, ja joskus taas itse kiinnittää vähemmän huomiota toisten huonoihin puoliin. Tällä hetkellä voittaja on kyllä ylivoimaisesti siskoni. Hän ei osaa keskustella normaalisti. Hänellä on nimittäin aina joku pakonomainen tarve arvostella toista. En ole varmaan keskustellut hänen kanssaan 5 vuoteen yhtään keskustelua, missä hän ei olisi pyrkinyt nostamaan esille omaa paremmuuttaan.

Esimerkkikeskustelumme voisi olla tämmöinen:

Minä: Ajattelin tänään käydä kirjastossa, joten en kerkeä kahville.

Sisko: Minä en ikinä lainaa kirjastosta kirjoja. Ostan aina ne mitä haluan lukea.

Minä: Minä puolestani luen joka viikko pari kirjaa, joten olisi aikamoinen rahanmeno ostaa viikottain kirjoja.

Sisko: Minä en käytäkkään aikaa turhien kirjojen lukemiseen, minun mielestä se on ajantuhlausta. Luen vain sen mitä todella koen tarpeelliseksi.

Minä: (todellinen keskustelu) Pitäisi ostaa kohta uusi astianpesukone. 

Sisko: No miksi et osta nyt?

Minä: Pitää eka hieman säästää sitä varten, että saisi vähän kalliimman.

Sisko: Minä olisin jo hyvissä ajoin säästänyt sitä varten.

Voitte kuvitella kuinka raskasta on, kun joka ikinen keskustelu noudattaa samaa kaavaa. Vaikka myönnän että yksittäisinä otantoina nuo eivät kuulosta kovin kamalilta.

[/quote]

Mulla on tällainen työkaveri, siis voi jeesus oikeesti. Aina pitää olla kaikki paremmin ja pätemässä joka ikiseen asiaan

Äitini. Pahimman kuokan marttyyri, riidanhaastaja, valittaja, pessimisti. Kääntää aina kaikki asiat häneen itseensä.

Siskoni ja siskon mies. Heillä taloudellisia, parisuhde ym. ongelmia. En vaan enää jaksa. Mun ei tarvitse olla kenenkään terapeutti ja ammattiapua eivät suostu hakemaan. Olen jo alkanut toivomaan, että eroaisivat viimeinkin. En aio enää olla yhteyksissä, kun vain jos on aivan pakko. Onneksi asuvat monen sadan kilometrin päässä.

Appiukko. Hän tietää kaikesta kaiken paremmin kuin muut, älytön riidanhaastaja, vähättelee kaikkia muiden saavutuksia; esim kun sain töitä pitkän kotiäitiyden jälkeen palkkani oli kuulemma olematon ja sen vuoksi työn saamisesta en edes onnitteluja saanut. yms Erittäin raskas ihminen!

Työkaveri. Hänelle pitäisi joka asiasta olla selvät säännöt, kuinka mikäkin työtehtävä tulee suorittaa. Ihmiseltä puuttuu aivan täysin kaikenlainen tilannetaju; joka asian miettii sitä kautta, että mitä on sovittu. Kaikkiin työtehtäviin ei vaan kerta kaikkiaan ole mahdollista laatia sääntöjä, ja vaikka säännöt olisikin, voi joskus joutua soveltamaan tilanteen mukaan.

Todella raskasta tehdä töitä ihmisen kanssa, joka vääntää joka asiasta eikä millään meinaa saada sovituksi, kuinka toimitaan. Tekee paljon työssään virheitä ja vakio vastaus on "mutta kun joku sanoi mulle...". Eli aina on se joku muu, joka on käskenyt tehdä tietyllä tavalla. Tai sitten alkaa vänkäämään, että "voitaisiinko sopia, että tämä on jatkossa sen tai tuon vastuulla". No, ei voida sopia, koska tietyt asiat nyt vaan on joskus myös hänen vastuullaan. Esim. tavaratilauksen tekeminen on sen vastuulla, joka tulee töihin klo 7. Hän tulee seiskaksi ja tilaa tavaraa väärin tai ei muista tilata ollenkaan. Hän ehdottaa "voitaisiinko sopia, että tavaratilauksesta vastaa se, joka tulee klo 8". ARGH!

Sinä, koska laitat tuon G-kirjaimen alkuun.

Mun sisko. Se on tyyppi, jolle mikään ei koskaan käy etenkään jos vaihtoehto on muiden kuin hänen itsensä esittämä. Saattaa tosin kursailun jälkeen sen hyväksyä, mutta ei kerralla, vaan tempoilee ja päättää uudestaan ainakin kymmenen kertaa. Sisko on perushapan luonne, ei ole ollut paikalla kun iloa jaettiin meidän perheeseen meidän lasten syntyessä. Mikään asia ei ikinä ole niin hyvin, etteikö siitä löytyisi viikkokaupalla surtavaa tai harmiteltavaa tai mustamaalattavaa.

Kaiken lisäksi saa helposti raivareita ja kaikkien pitää aina varoa, ettei sisko suutu. En tajua miten yli nelikymppinen ihminen ei ole oppinut hillitsemään itseään edes hyvän työkäytöksen nimissä, vaan saa haukkua ja räyhätä ja jopa heitellä tavaroita miten tahtoo. Inhottaa, kun äiti ja isä aina hissuttelevat ja suunnittelevat omat tekemisensä sen mukaan, ettei sisko vaan hermostu. Raivareita tuntuvat liian monet pitävän siskon luonteeseen kuuluvana ja siksi jotenkin kummallisesti oikeutettuna asiana. Sille jopa naureskellaan huvittuneita ja sisko itsekin jotenkin leuhkii "temperamentillaan".

Minäkin olin hölmö, kun menin parikymppiseksi asti mukaan tuohon. Sitten en vain jaksanut ja vieraannuinkin opiskeluaikana omasta perheestä, kuten nyt aikuistuvan nuoren kuuluukin. Se teki hyvää, näin asiat sen jälkeen uudessa valossa.

Minun ei ole pakko olla siskon kanssa kauheasti tekemisissä ellen halua, sillä sisko asuu toisella paikkakunnalla. Hän on kuitenkin perheetön ja on varsinkin viime vuosina halunnut lisätä kanssakäymistämme uudelleen, mutta tuntuu etten jaksa. En halua elää muiden ehdoilla, en jaksa olla siskon roskakori milloin missäkin asiassa ilman että itse saan mitään vastakaikua omille ongelmilleni enkä myöskään halua noin härskisti käyttäytyvää henkilöä lähipiiriini.

On kyllä huonokäytöksinen ihminen siskosi, suorastaan hullu. En olisi tekemisissä kuin ihan ohimennen, eikö sinulle muuten tule kiusausta provosoida häntä, minulla on ehkä vähän sitä vikaa. Olisi kiva provosoida ja häipyä sitten paikalta :)

[quote author="Vierailija" time="03.12.2013 klo 12:21"]

On kyllä huonokäytöksinen ihminen siskosi, suorastaan hullu. En olisi tekemisissä kuin ihan ohimennen, eikö sinulle muuten tule kiusausta provosoida häntä, minulla on ehkä vähän sitä vikaa. Olisi kiva provosoida ja häipyä sitten paikalta :)

[/quote]

Joskus nuorempana sitä tuli tehtyä, alakouluiässä, kun sisko oli jo lukiossa. Mut aika nopeesti opin, että ei kannata. Olen kyllä miettinyt paljonkin, että viiraako sillä päässä niin että sillä olis joku diagnosoitavissa oleva mielen sairaus ja pitäskö sen saada siihen apua. Juttelin kerran äidillekin tästä mutta äiti ihan kauhistui että mä alan moisesta "syyttelemään" siskoani.

Mun äidin sisko, joka on ainoa jonka kanssa pystyn edes jotenkin järkevästi juttelemaan asiasta, sanoo että sisko ei ole ollut lapsena ollenkaan tuollainen vaan kuulemma oikein aurinkoinen ja mukava lapsi. Joskus opiskeluaikoina on tädin mukaan muuttunut. Tätikään ei tahdo jaksaa sen kanssa, vaikka sen kummi onkin. Mulla itsellä on muistissa siskon yo-juhlat, kun se kiukutteli saamistaan lahjoista ja isä yritti rauhoitella sitä mutta se heitteli tavaroita pitkin omassa huoneessaan. Kuuntelin siskon huoneen oven takana. :=)

t. nro 3

Hankalin on kälyni, mieheni. Omaan napaansa tuijottava kontrollifriikki, jonka pillin mukaan kaikkien pitäisi tanssia. On koko ajan vailla palveluksia. Ei ole siis sellaista asiaa mitä hän ei kehtaisi toiselta pyytää. Häneltä kun pyytää apua, suhtautuu asiaan todella nihkeästi. On myös todella saita. Antoi mm. isälleen joululahjaksi energiansäästölamppuja jotka löysi kaappiensa kätköistä :O Hänen kanssaan todella vaivalloista tehdä mitään yhdessä. Koska mittaa kaiken ajassa, rahassa, matkassa. Esimerkiksi alkaa kauhea vatvominen jos pitää siirtyä pisteestä A pisteeseen B. Mennäänkö bussilla, autolla, kävellyllä. Hänellä on bussikortissa vielä pari matkaa jäljellä, paluumatkalla busseja tulee niin huonosti, vai  mentäisiinkö sittenkin autolla, menee bensaa ja rahaa parkkimaksuihin, jos mentäisiinkö sittenkin kävellen, mitähän reittiä kannattaisi kävellä, sitä kautta tulee lyhyemmäksi etc. Sitten kun asiaa on vatvottu puolin ja toisin, itseltä on menny jo hermot ja fiilikset ja ei ole enää mitään halua lähteä mihinkään. Kälyni on hirvittävän vaivalloinen luonne. Vierailut hänen luonaan on oma lukunsa, koska ei ole tippaakaan vieraanvarainen luonne. Aina pyytelee kovasti käymään, mutta tunnen olevani pikemminki vaivaksi sotkemassa hänen arkirutinejaan. Laskee varmaan joka ikisen sentin mitä olen syönyt ruokia vierailun aikana. Sitten hänen miessuhteensa. Ei ole havaittavissa mitään oppimiskäyrää. On niin vaikea luonne että suhteet eivät kestä. Laskin kerran että hän on esittelyt minulle kymmenkunta miesystävää. Nykyinen ja sitä edeltävä suhde ovat olleet pidempiä. En kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa enää tutustua miesystäviin koska ennen pitkää tulee kuitenki ero. Ja miehet ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta ihan kunnon miehiä. Ei mitään juoppoja tai työtä vieroksuvia. Mieheni ei tule sisarensa kanssa toimeen, riitelevät usein pikkuasioista. Voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. 

Eihän tuo terve ihminen ole, ehkä joku persoonallisuushäiriö hänellä.

Siis käyni, mieheni sisko.

#6