Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Toivon että hän olisi olemassa
02.12.2013 |
Vuosi sitten aloitin kirjoittamaan kaverini kanssa tarinaa johon keksimme omat hahmot ja laitoimme myös itsemme siihen tarinaan. Tarina oli täysin kuvitteellinen. Nyt kun kirjoitus into on kadonnut ja emme enää kirjoita sitä huomasin että olen ihastunut siihen kuvitteelliseen henkilöön, minulla on tavallaan ikävä kuvitteellista poikaa ja toivon että poika olisi olemassa vaikka tiedän ettei se olisi mahdollista. Kuitenkin joku sisälläni käskee toivoa sitä koko ajan. Mitä teen että pystyn unohtamaan hänet? Onko teillä ollut vastaavaa?
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 22:40"]
:DDD Oikeesti vähäkö sairasta! Olis pelottavaa edes liikkuu tollasen seurassa! Reps!
[/quote]
Aivoton pissis asialla.
Ole hiljaa kun et mistään mitään tiedäkään.
Tää taitaa olla ihanvnormaalia ainakin jos vertaa esim. Justin Bieberin faneihin ne on hulluja jos jotkut. Mutta varo ettet mene liian pitkälle tän asian kanssa, (koska vaikutat aika alttiilta vaikutukselle.) Ettei sitten tule mitään mielenterveys ongelmia.
Miten joku voi olla näin tyhmä? -.-
Itsekin olen kirjoitellut paljon tarinoita ystäväni kanssa ja olen myös välillä ihastunut keksimiimme hahmoihin. Syynä varmaankin se, että keksitylle hahmolle voi laittaa millaisen ulkonäön ja luonteen vain haluaa. Oikeissa ihmisissä on kuitenkin aina se, ettei tiedä millainen ihminen on oikeasti ja joskus mielikuvat voivat särkyä julmillakin tavoilla. Hahmot eivät petä ellet halua heidän pettävän jne.
Niin kauan kuin erotat todellisuuden kuvitellusta, kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista tähän astisista vastauksista ^_^
-AP Ps: Saa vastata vieläkin.
Olisi ihanaa, jos pystyisin kirjoittamaan tarinalle jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kirjotettiin meidän tarinaa puhelimella ja kun lopetimme sen ja halusin unohtaa sen poistin kaiken tekstin. Tarinasta saattaa olla vielä alkua jäljellä ja olisi kiva näyttää se mutta se on varmaan vähän erinlainen tarina mitä olette tavallisesti oppineet kuulemaan...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 20:10"]Olen vähän samassa tilanteessa. Yhtenä iltana googletin keksimääni ihastusta ennen kuin tajusin mitä olin tekemässä.
[/quote]
Juu mäkin oon tehny niin! :D Ihan niiku sieltä muka jotakin löytys heh.
-ap
[quote author="Vierailija" time="20.05.2014 klo 12:47"]
Minä keksin seikkailujani päässäni, kirjan henkilön, elokuvan, ohjelman yms pohjalta.
Se on minun pakokeinoni arkea vastaan välillä olen ollut soturi keskiajalta, koira, noita, maaginen olento, yms lista on loputon.
Ja myös.itsekkin olen ihastunut keksimääni mies hahmoon seikkailuissani, koska hän täydellinen minulle, olenhan itse hänet keksinyt.
Tajuan myös ettei häntä tai seikkailuja ole, mutta kai ihminen saa mielikuvitusta käyttää.
[/quote] Mä teen tätä myös. Olen ajatellut, että ihan normaalia. Sehän on vaan mielikuvitusleikkiä. Jaksaa arkeakin paremmin, eikä mulla ole ikinä tylsää yksin. Tottakai ymmärrän kaiken olevan vaan mielikuvitusta eikä mitään oikeaa, mutta kyllä joistan hahmoista tulee kehiteltyä todella yksityiskohtaisia ja sillä tavalla aitoja.
Alue: Aihe vapaa
:DDD Oikeesti vähäkö sairasta! Olis pelottavaa edes liikkuu tollasen seurassa! Reps!