Miksi myytte hienon talonne?

Avioero ja ositus, tai sitten kyvyttömyys suoriutua lainanmaksusta. Yleensä pankki mahdollistaa talon valmiiksisaattamisen, ja talo pannaan vasta sitten lihoiksi. Parempi sekä pankille että asiakkaalle. 

Huomattiin ettei halutakkaan asua pienellä paikkakunnalla. Ei mitään sen kummempaa draamaa.

Meillä ainakin mietitään juuri että mitä tehdään kun lapset lähtee maailmalla, yksi meni jo ja kohta toinen perässä. Lapseton vanhentuva pari tulisi toimeen pienemmässäkin. Voitaisiin myydä tämä 200 neliön taajamaomakotitalo pois ja ostaa keskustasta vaikka 80 neliötä. Ei ole kyllä vielä päätetty mitään... tässä mahtuisi majoittamaan jatkossa lapset perheineen kun käyvät kylässä.

Me harrastetaan talonrakentamista. Oikeesti, se on meidän mielestä kivaa. On tarvittava ammattitaito ja pääoma. Siinä saa liikuntaa, pääsee suunnittelemaan ja käyttämään mielikuvitusta ja saa tyydytyksen kun näkee valmista ja hyvää tulevan.  Silti meillä ei ole rahaa eikä tarvettakaan pitää niitä kaikkia taloja. Täytyy myydä, maksaa velat ja tehdä sit taas seuraava.

Mun vanhemmat myi talonsa, koska se oli liian hieno ja iso heille. Mökkikin on huollettavana, joten kompaktimpi malli rivarista (neliö) riittää ja pihaa vähän. Se talo oli "vitsi". Siellä oli mm. yläkerrassa kaksi makkaria, joista toinen pukeutumishuoneella + kaksi kylppäriä + kaksi parveketta, eikä siellä ollut koskaan mitään huonekaluja. Eivät yksinkertaisesti tarvinneet sellaista tilaa. Ostajat sai korkkaamattomat tilat käyttöön...:) Ai niin, vettä kävivät kylppäreissä valuttamassa, kun lattiakaivo alkoi haista. Asuivat kahta alempaa tasoa eli sisääntulokerrosta ja laskevan rinteen kellaria. Siinäkin oli liikaa jo tilaa kahdelle. Se oli vaan joku unelma heille, että halusivat toteuttaa ökyasunnon ja sitten nopeasti tajusivat, ettei se sopinut heille. Taloudellista pakkoa muuttaa ei ollut. Ei siitä velkaa ollut koskaan, mutta älytön luukku heidän elämälleen. Neliöitä oli pitkälti yli 300 + varastot ja muut.