Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaipaat ajasta ennen lapsia?
Menetetty vapaus
26.09.2020 |
Kysymys teille joilla on lapsi/lapsia.
Kertokaas rehellisesti mitä kaipaatte ajalta ennen lapsen saamista.
Osaa näistä jutuista voi edelleen tehdä, mutta harvemmin:
Rauhassa herääminen ja kokonaiset hyvät yöunet ilman stressiä.
Sitä että voi hetken mielijohteesta lähteä nopeasti käymään kaupassa milloin vain. Vaikka just ennen kuin se menee kiinni ja hakea sieltä jotain herkkua jonka voi syödä rauhassa yksin.
Aamut hiljaisuudessa jossa ainut joka täytyy saada ovesta ulos on minä itse.
Koti jossa ei ole lattiat täynnä jotain pieniä esineitä kuten legot, palikat, palapelinpalat...
Kipeänä tai surullisena rauhassa oleminen.
Jonkun hyvän sarjan katsominen maratonina silloin kun itse haluaa ja jaksaa.
Omien harrastusten ja projektien toteuttaminen rauhassa ja niihin liittyvien tarvikkeiden vapaa jättäminen " lapsen ulottuville ".
Tulisen ruoan syöminen ilman että täytyy tehdä myös miedompi versio.
Illat jolloin saa rauhassa palautua töistä.
Iltapäivät jolloin meni suoraan töistä liikuntaharrastukseen.
Baari-ilta ja mahdollisuus palautua siitä univajeesta rauhassa vaikka koko seuraavan viikon.
Seksi aamupäivisin tai milloin haluaa miten äänekkäästi haluaa.
Rahan käyttö vain omiin tarpeisiin.
Lenkille lähtö yksin jos jokin harmittaa.
Vapaus olla olematta tekemisissä sukulaisten kanssa ja olla järjestämättä syntymäpäiviä.
Vapaus pysyä poissa leikkipuistoista.
Vapaus olla leikkimättä.
Vapaus olla tekemättä ruokaa tai olla suunnittelematta ruoanlaittoa vaan voi syödä ex-tempore jotain pientä jos tulee nälkä. Muutenkin kaikki rytmittömyys ja haahuilu.
Tapahtumiin osallistuminen ja lippujen ostaminen niihin ilman, että tarvii stressata saako silloin lapsenvahdin.
Ei noita osannut aikanaan riittävästi arvostaa.
Kommentit (38)
Nyt kun omat lapset jo teinejä, niin en oikeastaan mitään. Mutta pikkulapsiaikana kyllä aika monta noista mainitsemistasi asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään mitään. Lapset solahtivat elämäämme hyvin. Olemme eläneet aina hötkyilemättä ja ehdimme olla kahdestaan useita vuosia ennen ensimmäistämme. Nyt tämä ensimmäisemme on jo aikuinen ja muutkin ovat isoja teinejä, joten vapaata ja kaikkea on ollut riittämiin.
Sen mietin joskus kolmannen jälkeen, että onneksi ei enää ikinä, tai ainakaa omien lasten kanssa, tarvitse istua hiekkalaatikon reunassa, hypätä yöllä muutamia kertoja ylös silmät ristissä tai muuta vastaavaa. En tiedä mitä olisimme tehneet, jos neljäs lapsi olisi yllätys yllätys ilmoittanut ehkäisystä huolimatta tulostaan.
Tervettä kehoa, joka ei vielä ollut vammautunut synnytyksessä.
Vanhempani ja kissani olivat elossa
En juuri mitään. Olin ahdistunut 17- vuotias.
Jos isäni olisi elossa, se olisi hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En juuri mitään. Olin ahdistunut 17- vuotias.
Jos isäni olisi elossa, se olisi hienoa.
Mutta kieltämättä tuo lista koskee elämää monilta osin vielä jonkin aikaa. Nuorempi lapsi syntyi 10 vuotta myöhemmin kuin esikoinen. Hän asuu viimeisiä aikoja kotona, ja viihtyy äidin kanssa vaikka on liki kaksikymppinen. Sinänsä mukavaa, mutta tunnen todella tehneeni osani.
Pahinta lasten kanssa elämisessä on alituinen
teeskentely.
Aikuisen pitää sensuroida puheitaan ja ajatuksiaan. En tarkoita vain joulupukkia ja seksiä, on lukemattomia asioita, joita ei saa mainita lasten kuullen. Onnistun aina mogaamaan lapsiperheessä vieraillessani ja saan nuhteita.
Ei saa olla surullinen, väsynyt eikä vihainen.
Pitää teeskennellä että lapsen tekemiset ja jutut ovat kiinnostavia. Pitää sietää lasten alituinen pomppiminen suuna päänä.
Kun pääsen omaan siistiin rauhalliseen kotiini saan olla oma itseni ja se on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettelit kaiken ap. Eikä mitään noista asioista arvostanut ennen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tavallaan kaipaan sitä, että on enemmän vapautta mennä ja harrastaa, mutta en mä sitä sillä tavalla kauhean aktiivisesti kaipaa. Sitten, kun lapset muuttavat kotoa, on taas mahdollista tehdä asioita vain omilla ehdoilla, ja toki koko ajan enemmän tässäkin tilanteessa, kun lapset kasvavat. Mun lapset on jo 6 ja 9, eli voin nukkua aamulla pitkään, jos vain en aina heräisi liian aikasin...
Vierailija kirjoitti:
Tervettä kehoa, joka ei vielä ollut vammautunut synnytyksessä.
Otan osaa.
Mullekin tuli vammoja jotka ovat edelleen vuosien jälkeen kipeitä mutta jotenkin oudosti unohdin/sivuutin ne kun tein tämän aloituksen. Ehkä mulle liian henkilökohtaisia ja vaikeita asioita tässä käsiteltäviksi.
Tarkoitus ei ollut olla pinnallinen, vaan yleismaailmallinen ja ehkä jopa kepeä.
Hyvä, että toit myös tämän vakavamman puolen esiin. Sairastuminen/vammautuminen on todella paljon pahempaa kuin mikään mitä listasin.
- AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruutta ja sitä, että kaikki oli vielä edessä.
Enemmän rahaa. Ennen lapsia rahaa tuntui jäävän tuosta vaan säästöön. Nyt se vaan kuluu aivan yhtä tuosta vaan tuntuisesti.
Iso osa ap:n listasta ei enää päde minuun kun lapset ovat jo yli 10v ja voivat esim. jäädä kyllä kotiin yksin siksi aikaa jos itse haluan ex tempore lähteä illalla hakemaan kaupasta jotain jne. Yötkin saa jo nukkua täysin rauhassa tämän ikäisten kanssa eivätkä lattiatkaan ole täynnä mitään lasten leluja.
Eli aika lyhyt on se aika jolloin näitä ap:n mainitsemia ongelmia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta lasten kanssa elämisessä on alituinen
teeskentely.
Aikuisen pitää sensuroida puheitaan ja ajatuksiaan. En tarkoita vain joulupukkia ja seksiä, on lukemattomia asioita, joita ei saa mainita lasten kuullen. Onnistun aina mogaamaan lapsiperheessä vieraillessani ja saan nuhteita.
Ei saa olla surullinen, väsynyt eikä vihainen.
Pitää teeskennellä että lapsen tekemiset ja jutut ovat kiinnostavia. Pitää sietää lasten alituinen pomppiminen suuna päänä.Kun pääsen omaan siistiin rauhalliseen kotiini saan olla oma itseni ja se on ihanaa.
Tämä kysely lienee tarkoitettu niille, joilla on omia lapsia. Kommentistasi huomaa, että olet käsittänyt monta asiaa aivan väärin. Ei lapsille pidä teeskennellä, päin vastoin. Lapset huomaavat kyllä teeskentelyn. En tiedä, mistä olet saanut kaikki nuo käsityksesi. Tai ehkä olet vain todella kova kiroilemaan ja saat aivan ansaitusti siitä nuhteet?
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ja kissani olivat elossa
Anteeksi nyt kovasti. Otan osaa, mutta miten näiden kuolema liittyy sun lapsen saamiseen?
Kissa piti lopettaa ja vanhemmat tekivät itsensä suhteen viimeisen päätöksen koska kuulivat että saat lapsen?
Olen myös menettänyt ihmisiä tällä välillä, mutta hain tässä ketjussa asioita joita lapsiperhe-elämä rajoittaa. Asioita, jotka aivan suoranaisesti liittyvät siihen.
- AP
Ettei tunne jokaisesta omasta menosta huonoa omatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta lasten kanssa elämisessä on alituinen
teeskentely.
Aikuisen pitää sensuroida puheitaan ja ajatuksiaan. En tarkoita vain joulupukkia ja seksiä, on lukemattomia asioita, joita ei saa mainita lasten kuullen. Onnistun aina mogaamaan lapsiperheessä vieraillessani ja saan nuhteita.
Ei saa olla surullinen, väsynyt eikä vihainen.
Pitää teeskennellä että lapsen tekemiset ja jutut ovat kiinnostavia. Pitää sietää lasten alituinen pomppiminen suuna päänä.Kun pääsen omaan siistiin rauhalliseen kotiini saan olla oma itseni ja se on ihanaa.
Tämä kysely lienee tarkoitettu niille, joilla on omia lapsia. Kommentistasi huomaa, että olet käsittänyt monta asiaa aivan väärin. Ei lapsille pidä teeskennellä, päin vastoin. Lapset huomaavat kyllä teeskentelyn. En tiedä, mistä olet saanut kaikki nuo käsityksesi. Tai ehkä olet vain todella kova kiroilemaan ja saat aivan ansaitusti siitä nuhteet?
Tuossahan se sanotaan heti aloituksessa, "kysymys niille, joilla on lapsi/lapsia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta lasten kanssa elämisessä on alituinen
teeskentely.
Aikuisen pitää sensuroida puheitaan ja ajatuksiaan. En tarkoita vain joulupukkia ja seksiä, on lukemattomia asioita, joita ei saa mainita lasten kuullen. Onnistun aina mogaamaan lapsiperheessä vieraillessani ja saan nuhteita.
Ei saa olla surullinen, väsynyt eikä vihainen.
Pitää teeskennellä että lapsen tekemiset ja jutut ovat kiinnostavia. Pitää sietää lasten alituinen pomppiminen suuna päänä.Kun pääsen omaan siistiin rauhalliseen kotiini saan olla oma itseni ja se on ihanaa.
Tämä kysely lienee tarkoitettu niille, joilla on omia lapsia. Kommentistasi huomaa, että olet käsittänyt monta asiaa aivan väärin. Ei lapsille pidä teeskennellä, päin vastoin. Lapset huomaavat kyllä teeskentelyn. En tiedä, mistä olet saanut kaikki nuo käsityksesi. Tai ehkä olet vain todella kova kiroilemaan ja saat aivan ansaitusti siitä nuhteet?
Mun mielestä tää oli kyllä aivan hyvä huomio. Itse teeskentelen joka aamu että haluan nousta, tehdä aamupalaa, maanitella lapsen pukemaan ja kuunnella aivan vidun ärsyttäviä Pikku Kakkosen aamutekopirteyksiä.
Jos en teeskentelisi, sanoisin lapsen tärkeästä ohjelmasta rumasti. Varsinkin se joku tiikeri joka laulaa kaikki asiat on aivan hirveä.
Teeskentelen myös että jaksan lukea samoja satuja joka ilta.
Vaikka lapsi huomaiskin teeskentelyn, pakkohan se on. Pienempi paha kuin että sanoisin, että oispa pyssy niin losauttaisin ton tiikerin atomeiksi. 😃😃😃
En ap:n listalta oikein mitään. Nukun ihan riittävästi, ei ole ongelma enkä jaksa käydä pikkuostoksilla muutenkaan. Vähän kaipaan sitä että pystyi lähteä lenkille ja treenata olkkarin lattialla sen kummemmin miettimättä kuka kiipeää reppariin kyykkypainoksi... Eipä nuo kauaa reppariin kiipeile, kestän kyllä. Ystäviä tapasin yhtä harvoin jo lapsettomana ja ne tapaamiset ovat yhtä laadukkaita vieläkin. Olen taiteellinen ja keskittymiseen tarvitsisin hieman enemmän aikaa. Lapsia tehtiin kolme tiiviillä tahdilla juuri siksikin, että pian noita juttuja voisi tehdä aivan vapaasti. En koe, että lasten takia jäisin paitsi mistään haluamastani, eihän niitä olisi ollut pakko tehdä jos olisin halunnut jotain sellaista enemmän jonka lapset estäsivät. Mistä eniten luovuin lapsettomuudesta luopumisen myötä oli vapaus vaihtaa miestä niin kevyin perustein kuin ikinä huvitti. Sitä kaipaan ajoittain, mutta vielä ei ole sekään ollut iso murhe.
Itse asiassa en mitään , kun nyt ajattelen. Lapset muuttaneet kotoa jo ja on uudestaan tämä aika miehen kanssa. Saa nukkua viikonloppuna, valvoa myöhään harjoittaa avioelämää vapaasti.