Yläkoululainen on taas ihan uupunut.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 00:58"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2013 klo 00:51"]Onko rauta-arvot ja kilpirauhasarvot tarkastettu? Esim anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta laittaa ainakin aivot ihan "jumiin" ja mikään ei jää päähän.. Kannattaa miettiä tältä kannaltakin..

[/quote]

Js btw, mulla on paha anemia (arvot 85-98) ja lukematta tulee ysit todistukseen ja koulussakin jaksoin...

[/quote]

No voi vittu, sinäpä vasta oot ollut ihmelapsi! Tsemppiä sulle tulevaisuuteen, jos satut saamana yhtä fiksun lapsen kuin minä. On kuule hieman rasittavaa, toisaalta, olenhan minäkin todistetusti niin fiksu että mun pitäis tajuta ja jaksaa. Jos ne yläasteen ilman vaivannäköä tulleet kympit jotain kertoo. Vähänpä niistä nyt apua on.

Ei tuo työmäärä kyllä paljolta kuulosta. Omalla seiskaluokkalaisellani on koulua 34h viikossa eikä tunti läksyihin riitä kyllä mihinkään. Kyllä siinä joutuu tosissaan suunnittelemaan, missä vaiheessa ehtii tehdä mitkäkin läksyt ja lukea kokeisiin, kun harrastuksetkin vievät aikansa. Syksyllä hänellä oli viikonlopun partioleirilläkin historiankirja mukana, että ehti lukea kokeeseen ajoissa.

Se on totta, että oppimistapoja on erilaisia. Itse opin paljon kuuntelemalla ja kyselemällä, mutta kaikkia se tunneilla istuminen ei auta. Kannattaa yrittää löytää sellainen lapselle sopiva oppimistapa. Tunneillakin voi niitä oppikirjoja lukea, jos ei jaksa opettajan puhetta kuunnella.

No mitäs oppimistapoja nyt sitten olisi, mitä ei olla keksitty koittaa?

Kuunteleminen: toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos edes sattuu kiertämään pään kautta.

Lukeminen: suorittamista, ajatusta ei lainkaan mukana.

Ääneen lukeminen: tämä on hitusen edistyneempää kuin pelkkä lukeminen, tämä meillä käytössä, mutta en nyt kehua voi.

Katseleminen: hah.

Kirjoittaminen: tepsii hitusen esim. kielten sanojen opetteluun. Tämä niin käytössä ja tuloksen vaivannäön jälkeen just ja just läpimeneviä.

Kyllä, lapsella on ehkä jokin keskittymishäiriö. Jos sen joku muukin myöntäisi, en usko että tilanne muuttuisi miksikään. Edelleen on koulussa käytävä, tehtävät tehtävä ja kokoeisiin luettava. Toisakseen, musta tuntuu, että jos jankkaan tätä ongelmaa vaan vuodesta toiseen, ikäänkuin en hyväksyisi sitä että lapseni on tyhmä, vaan vetoaisin johonkin ongelmaan miksi näin on. Mut niin se vaan on, että penaalissa on niitä tylsiäkin kyniä. -ap-

Lapsella voi olla esim. ADD (neuropsyk. häiriö), ja sen saa selville testaamalla. Pyydä nyt herrantähden koulupsykologia testaamaan tai häneltä lähete eteenpäin neuropsyk. poliklinikalle, jotta lapsesi elämä helpottuisi. Koulussa voidaan hyvinkin tehdä jotain, esim. opiskella tiettyjä aineita pienemmässä ryhmässä (henkilökohtaisempaa erityisopetusta) tai saada avustaja joksikin tunneiksi luokkaan yms. Ilman diagnoosia ei tule apujakaan.

Pistä lapsi kirjoittamaan yhden virkkeen tiivistelmä jokaisesta kappaleen kappaleesta. Vaihtoehtoisesti piirros.

Tämän lisäksi testauta oppimisvaikeudet. Jos nyt on jo noin hankalaa, niin miten ammattikoulussa menee! Tunti läksyihin pitäisi olla normi!

Mites lepo? Viimeistään ysiltä petiin ilman kännykkää, läppäriä tai tablettia ja unta kuulaan se 10 tuntia niin eiköhän tilanne parane. Ja viikonloppusin viimeistään kympiltä

Oma lapsi on kahdeksannella luokalla ja olen huomannut saman, että arki on tiukkaa ja kokeita ja paljon. Harrastaa kolme kertaa viikossa, enempi määrä harrastuskertoja olisi vaikea saada mahtumaan viikkoon, niin että jää aikaakin vain "olemiseen".

Läksyihin menee ehkä noin tunti päivässä, usein kokeisiin joutuu lukemaan myös viikonloppuisin. Mutta poika tekee hurjaa tulosta, syksyn huonoin numero tähän mennessä on 9,5 ja ylimääräinen kielikin on. Kielissä opiskelen (kertaan mukana). Poika ehtii lukemaan myös paljon muuta kirjoja, käymään elokuvissa ja ulkoilemaan. Tavoitteena on lääkikseen meno, joten poika ymmärtää valmistelevansa tietä hyvään lukioon ja lääkikseen. Sitäpaitsi kaikki lukuaineet ovat mieluisia.

Mutta yhteenvetona yläkoulu vaatii paljon - täytyy suunnitella, mitä lukee milloinkin ja pitää huoli, että osaa myös aiemmin opitut asiat (kielet ja matematiikka).

Peruskoulun ongelma, kun kaikki on niin keskiarvotettua. Nopeat oppijat tylsistyvät, eikä heillä tunnu olevan läksyjä ollenkaan, kun taas oppimis- tai keskittymisvaikeuksia omaavat ovat pahoissa vaikeuksissa. 

Itse olen ollut hyvin epätasainen oppilas, on sekä kymppejä että kutosia. Kutosia on mm. historiasta, kun ei kertakaikkiaan pysty muistamaan asioita, joita luen pelkän lukemisen takia, en kiinnostamisen takia. En kykene silloin keskittymään, joten osaan asettua lapsesi asemaan. Mutta ne aineet, joissa tehtiin tehtäviä, sujuivat ihan hyvin. Ota tietokone avuksi ja voisitteko sen avulla koettaa tehdä tehtäviä? Minulla on sekä surkea näkö- että kuulomuisti, mutta mielleyhtymien ja tehtävien avulla pääsin kohtuulliseen keskiarvoon. Kielissä pärjäsin kun luin helppoja romaaneja vierailla kielillä. 

Eikö pääsisi johonkin jopo ryhmään? Tuo työmäärä, että edes läpäisisi kokeet tuntuu kurjalta, kun kuitenkin yrittää. Hän ei selvästikään ole kovin lahjakas ja varmasti väsyy yrittäessään saada sitä kaikkea tietomäärää muistiinsa. Laiskuudesta en syyttäisi, kun kerran tekee noin paljon töitä, jopa läksytkin. Harva niitä yläkoulussa 15 minuuttia enempää lukee päivässä.

Moi. Lapsellasi on varmasti ihan hyvät "älynlahjat", jos koulusta ei muunlaista viestiä ole tullut. Laiskuus ja mukavuudenhalu ovat ihan eri asioita.

12-vuotias poikani oli alisuoriutuja. Poika sai kokeista kutosia ja seiskoja. Älyssä ei vikaa; ainoastaan laiska. Tilanne muuttui kun aloin maksamaan hyvistä koetuloksista. Poika tienaa viisi euroa kaikista kiitettävistä numeroista. Syyslukukaudella huonoin numero on ollut 8- ja kaikki muut kiitettäviä. Ope kertoi pojan osallistuvan tunneilla; lapsi kertoi oppimisen olevan helpompaa kun kuuntelee koulussa - harmitteli kun ei ollut tajunnut asiaa aikaisemmin ...

Läksyjen lukemista kannattaa opetella isoina kokonaisuuksina; otsikot, kuvatekstit, laatikot ja kappaleista se ydinasia; ei nippelitietoa.

Yläkoulu ja murrosikä ovat rankka yhdistelmä. Lapsesi tarvitsee fyysistä ja psyykkistä hoivaa ja erityisesti hyväksyntää.

Tsemppiä, kaikki menee parhain päin.

Mulle tuli kyllä aika paha  mieli lapsesi puolesta. Äiti pitää tampiona, jonka on vaan pyllerrettävä elämänsä kituen läpi, koska vaihtoehtoja ei ole missään asiassa. Oletko varma, ettei lapsi ole masentunut, millainen ilmapiiri teillä on kotona? Kouluterveydenhoitajaa, psykologia tai jotain voisi kuitenkin kiinnostaa lapsen asiat ja vointi ihan oikeasti. Ei kaikkien tarvitse mitään neroja olla, mutta teidän elämä kuulostaa kyllä tosi ankealta.

Sun pitää ottaa suoraan erityisopettajaan yhteyttä ja kerro tilanne hänelle kaunistelematta.

Minustakin teillä kuulostaa tosi ankealta ja oppimisesta on tehty väkinäistä pakkopullaa. Oppiakseen lapsen on ymmärrettävä uusi asia, pelkkä lukeminen ei auta, tapahtui se ääneen tai hiljaa. Kirjoittaminenkin voi olla pelkkää jäljittelyä ilman sen kummempaa ajatusta. Tuo jokaisen kappaleen tiivistäminen omin sanoin pariin virkkeeseen on mielestäni hyvä konsti. Itse käytin sitä aikoinani paljon. Tai jos lapsesi oppii paremmin tekemällä, mitä jos lukisitte läksyn yhdessä ja keskustelisitte siitä ihan rennolla mielellä, että mitä siinä tekstissä oikein tapahtui. Tai miksi jokin asia on niin kuin teksissä sanottiin. Kielten opiskelussa kannattaa kehitellä omia lauseita tai tarinoita sanojen ympärille. Yksittäisten sanojen opettelu menee helposti ulkoa opetteluksi ja sellainenhan ei pitkälle kanna. Tärkeintä on saada oma ajattelu mukaan!

Mun seiskaluokkalaisellani on ihan tutkitusti älyssä vikaa. Tutkittu on kaikki mahdollinen ja moneen kertaan. Hänellä on todella suuria ongelmia pysyä tunneilla mukana, koska hänellä on paha lukihäiriö ja ongelmia muistin kanssa, muiden oppilaiden suorittama häiriö oppitunneilla saa lapseltani pasmat aivan sekaisin. Osan tunneista hän käykin erityisopettajan luona.

Meillä menee arki-iltoina ihan kaikki liikenevä aika lapsen tukemiseen kotona. Mies on ottanut asiakseen historian ja uskonnon, minä äidinkielen, terveystiedon, maantiedon ja biologian, pikkuveljensä preppaa häntä kielissä ja matematiikassa. Fysiikka-kemia on jätetty herran haltuun. Musiikinkokeet jätetään suosiolla sen varaan, että jos nyt läpi pääsee. Koetuloksia on laidasta laitaan vitosesta ysiin.

On todella rankkaa oman raskaan työpäivän jälkeen urakoida vielä lapsen kanssa läksytkin. Lapsellakin rankkaa, kun hän käyttää kaikki välitunnitkin koulussa helppojen läksyjen tekoon, että niitä ei olisi sitten illalla, jotta voidaan keskittyä niihin vaikeisiin. 10 aamuina tehdään läksyjä aamusta alkaen.

Lapsi lukee todella hitaasti, kirjoitus onneksi sujuu paremmin. Hänellä on oppikirjoja ladattu mp3 soittimelle äänikirjoina, jotta ei ihan kaikkea tarvitse ehtiä lukemaan itse. Ne mitä ei ole äänikirjoina, minä tai mies luetaan pienissä pätkissä ja lapsi tekee tehtäviä liityen näihin pieniin pätkiin.

Lapsi on joutunut luopumaan kahdesta harrastuksesta. Rakkaimmasta harrastuksesta pidämme kiinni, jotta lapsella olisi edes joskus jotain muuta ajateltavaa kuin koulu. Terveellinen ravinto ja ulkoilu ystävien kanssa ovat myös tärkeitä.