otetaanko lapseni siis huostaan?

Herranjumala mitä ohjeita. Normaali, lapsistaan huolehtiva vanhempi ei tarvitse mitään tuommosia ulkoa opeteltuja ohjeita. Tai sitten on oikeasti asiat tosi huonosti, jos ei voi olla oma itsensä. Avoimuus ja vielä kerran avoimuus. Sillä pääset pitkälle. Jos tosiaan pärjäät ja osaat huolehtia itsestäsi ja lapsistasi, niin voit olla ihan rauhallisin mielin. Luota itseesi ja ota ihmeessä se perhetyöntekijä. Ei sinulta lapsia voida syyttä suotta viedä - tietenkään.  Miksi salailla mitään, jos ei ole mitään salattavaa?

Pakko-oireiden ja masennuksen takia tietysti voidaan huostaanottaa lapset! Hoida itsesi kuntoon!

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:00"]

NIin ap. kerropas niistä pakko-oireistasi? Haluatko lapsellesi samoja, koska ne taitavat tulla melkein automaattisesti, jos et ole jatkuvassa valvonnassa.

[/quote]

Häh? Mitä tarkoitat että tulevat automaattisesti? En tarvitse jatkuvaa valvontaa ja olen voinut paljon paremmin, eli siis pakko-oireetkin vähentyneet. Eivät vaikuta lapseen. Ap

Suhtaudu positiivisesti perhetyöntekijään. Heidän tehtävänsä on kuitenkin auttaa, ei kiusata. Kyllä meille sais ainakin ihan vapaasti tulla kuka vaan katsomaan miten meillä menee. Ensinnäkin jo kodin näkeminen on iso asia. Onko siistiä ja lapset puhtaissa vaatteissa jne.. Miksi joidenkin on niin vaikea ottaa apua ulkopuoliselta taholta, nehän on tarkoitettu perheen tueksi ja avuksi sinulle. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:47"]

Pelkkää ylpeyttäsikö et ota perhetyöntekijää, ettei tarvitsisi arvuutella? Vaikea sanoa muuten, kun ei tiedä paljoa.

[/quote]

Ei, kun koen etten ihan oikeasti häntä tarvitse. Tuntuu, että sotkee vain jos tulee tänne ylimääräisiä ihmisiä. Ap

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:58"]

Millasia pakko-oireita sulla on? Varmaan aika pahoja, jos olet jossain laitoksessa joutunut elämään?

Mieti lastasi?

[/quote]

En ole elänyt laitoksessa. Mistä tälläistä sait päähäsi? Pakko-oireet eivät vaikuta lapseen, olen parantumassa. Ap

Koska ei voi tietää millaiset perhetyöntekijät ovat vastassa niin ole varovainen. Kerro, että hyvin menee ja tee tosiaan joku terveyssuositusten mukainen ruokalista jota pidät vaikka esillä jääkaapin ovessa.

Perhetyöntekijä voi olla mukava taikka sitten ei.

Ole asiallinen ja ystävällin, mutta jämpti...avoimuus on varattu niille sinisilmäisille jotka uskovat vielä järjestelmäämme.

Kun puhut puhu vain sellaista mitä ei voi kääntää sinua vastaan.

Toisaalta koska nyt nämä turhat huostaanotot ovat olleet lehdistössä esillä voit olla paeremmin turvassa.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:41"]

Olen 23-v nainen ja sairastan masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Olen voinut viime aikoina paljon paremmin kuin ennen ja pärjään hyvin itsenäisesti. Voidaanko lapseni ottaa huostaan jos en suostu ensikotiin/perhetyöntekijään? Mielestäni niille ei ole tarvetta. Olen asunut jo viisi vuotta itsenäisesti, ei ole tarvetta asua laitoksessa. Myöskin kotihommat sujuvat ja lapsella on turvallista. Kuinka mielivaltaisia soskut ovat jos ei suostu noihin avotoimenpiteisiin?

[/quote]

Miksihän mahdat edes olla Soskujen kanssa tekemisissä? Varmaan siksi, kun et ole eläissäsi itse itseäsi elättänyt? Ja siihen syssyyn alat vääntää vielä kakaroita?

Ei ihme että sossut väijyy. Niin pitääkin, ei tuollaisia pidä millään lailla tukea lisääntymään muiden kustannuksella. Ensin pää kuntoon ja vastuu omasta elämästä, sitten vasta lapsia pykäämään.

[/quote]

Öh, olen kyllä ollut töissä, sairauslomalla olin muutama vuoden ja nyt äityslomalla. En ole soskujen kanssa muuten tekemississä paitsi nyt..Kun yleislääkäri päätti tehdä lastensuojeluilmoituksen käyttämäni lääkityksen perusteella. Ap

Mene vaan ensikotiin. Olet hoidon tarpeessa myös.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 22:15"]

Mene vaan ensikotiin. Olet hoidon tarpeessa myös.

[/quote]

Miksi menisin? Minun ja vauvan koti on jo olemassa. Hoidossa olen vielä, käyn terapiassa. Mutta terapeuttikin on sitä mieltä, että voin jo todella hyvin. Olen siis paranemssa kovaa vauhtia. Ap

Tottakai pakko-oireet vaikuttaa lapseen. Jos ei vauvaan niin isompaan. Mitä ikinä teetkin, lapsi tajuaa sen aika nuorena jo. Toivottavasti ei mikään pöpökammo!!!

Itse tekisin jotenkin niin, että sanoisin ystävällisen jämptisti, että en koe tarvetta enää tälle asiakkuudelle, mutta ehkä voisi tehdä niin, että tavattaisiin kerran parissa kuukaudessa juttelemassa kuulumisia, että missä mennään.

Kun näitä tapaamisia on muutama ja nämä

 tapaamiset ovat osoittaneet, että arki sujuu ja et ole masentunut pahasti voit sanoa, että haluat purkaa lastensuojelu asiakkuuden tarpeettomana. Olet tässä tiukkana. Näin sinua ei voida lastensuojeluasiakkuuden takia kohdella myöhemmin b- luokan kansalaisena.

Lastensuojeluasiakkuutta kannattaa jatkaa vain jos sinulla on tarjolla sitä kautta jotakin oikeaa tukea.

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:58"]

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 20:41"]

Olen 23-v nainen ja sairastan masennusta ja pakko-oireista häiriötä. Olen voinut viime aikoina paljon paremmin kuin ennen ja pärjään hyvin itsenäisesti. Voidaanko lapseni ottaa huostaan jos en suostu ensikotiin/perhetyöntekijään? Mielestäni niille ei ole tarvetta. Olen asunut jo viisi vuotta itsenäisesti, ei ole tarvetta asua laitoksessa. Myöskin kotihommat sujuvat ja lapsella on turvallista. Kuinka mielivaltaisia soskut ovat jos ei suostu noihin avotoimenpiteisiin?

[/quote]

Miksihän mahdat edes olla Soskujen kanssa tekemisissä? Varmaan siksi, kun et ole eläissäsi itse itseäsi elättänyt? Ja siihen syssyyn alat vääntää vielä kakaroita?

Ei ihme että sossut väijyy. Niin pitääkin, ei tuollaisia pidä millään lailla tukea lisääntymään muiden kustannuksella. Ensin pää kuntoon ja vastuu omasta elämästä, sitten vasta lapsia pykäämään.

[/quote]

Öh, olen kyllä ollut töissä, sairauslomalla olin muutama vuoden ja nyt äityslomalla. En ole soskujen kanssa muuten tekemississä paitsi nyt..Kun yleislääkäri päätti tehdä lastensuojeluilmoituksen käyttämäni lääkityksen perusteella. Ap

[/quote]

Just, jotain tälläistä arvelinkin. On se kummaa touhua. No tietty lääkäri haluaa varmistaa (ja turvata selustansa) oman asemansa. 

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 22:18"]

Tottakai pakko-oireet vaikuttaa lapseen. Jos ei vauvaan niin isompaan. Mitä ikinä teetkin, lapsi tajuaa sen aika nuorena jo. Toivottavasti ei mikään pöpökammo!!!

[/quote]

Olen paranemassa. Päivä päivältä paremmin menee. ap

Hei, nykyään tehdään automaattisesti sossuun ilmoitus jos esim. ihan itsekin hankit apua esim. perheneuvolasta. Meillä oli ensimmäisen lapsen vauva-aikana paljon riitoja miehen kanssa ja menimme perheneuvolaan, sieltä tuli sitten kotonakin käymään pari tosi mukavaa ihmistä. Olivat aivan ihania ja jotenkin pahoittelivat että heidän täytyy nykään tämmöinen käynti tehdä, että se on ihan rutiiniluontoinen homma nykyään. Kävivät meillä ja totesivat että kaikki on meidän perheessä hyvin. Mekin saimme miehen kanssa apua ja mitenkään kauheana asiana en osannut tuota edes pitää. Minusta oikein hyvä asia! Tuli nyt vasta mieleenkin koko homma.

Oma suhtautuminenkin vaikuttaa tosi paljon. Minä otin heidät ihan ilomielin meille kotiin ja juteltiin avoimesti myös meidän perheen ongelmista. Ei heitä tarvitse pelätä. Vaikka onhan se toki erikoinen tilanne, kun joku tulee kotiisi ns. "seuraamaan", mutta he tietävät sen kyllä. Toki siinä jännittää ja senhän voit sanoakin että "voi kun jännittää tää tilanne" tms.. He on koulutettuja ihmisiä ja tieätävät kyllä. Minulla on vain positiivinen kuva heidän työstään. Lasten vuoksihan he työtä tekevät ja nykyään, kun lukenut lehdistä jos jonkinlaista on vaan hyvä, että linjaa on tiukennettu. Näin voidaan saada oikeasti avun piiriin ne jotka sitä todella tarvitsevat. 

Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

Mitä tämä yleislääkäri muuta ehdotti? Lähete psykiatrin arvioon (ja täsmälääkitys)?Eikö terapeutin mukanaolo vaikuttanut? oliko tk-lääkäri? Pakko-oireet ovat aika yleinen ilmiö.

Minun mielestä kummallista tuommonen pelko, että lapsi otettaisiin huostaan. Miksi ihmeessä otettaisiin. Tämä maa on kuule pullollaan äitejä, joilla mielenterveysongelmia, lääkitys yms. Ei se tarkoita automaattisesti sitä, että olisit huono äiti tai et osaisi huolehtia lapsestasi. Moni kuulee taistelee, että saisi jonkinlaista apua, se on hienoa että sinulle on sellaista tarjottu. Ota oikeasti kaikki apu vastaan mitä saat ja hyödynnä se. Se on vain sinun ja lapsesi parhaaksi. Eipä kenellekään olis pahitteeks saada välillä apua arjessa. Tsemppiä teille!

Ymmärrän kyllä oikein hyvin ettei ap halua vieraita kotiin ihmettelemään ja mahdollisesti kyttäämään, saatikka että lähtisi laitokseen. Ihan riippumatta siitä onko siellä kotona asiat todella kunnossa vai eivät.

Kieltäytyminen ei kuitenkaan koskaan ole hyvä asia näissä kuvioissa ja omasta kokemuksesta tiedän että nopeasti se menee sitten sellaiseksi uhkailuksi (peitellyksi sellaiseksi) jossa sanotaan että voitte joko ottaa vastaan nämä tukitoimet tai sitten täytyy tehdä jotain rajumpaa (eli ilmeisesti huosta). Meillä ls-asiakkuuden aiheutti lapsen oireilu koulussa, joka myöhemmin paljastui neurologiseksi ongelmaksi. Alkuun kuitenkin syyllistä etsittiin perheestä eli meistä vanhemmista. Ota siis se perhetyöntekijä mutta koita sopia käynnit mahdollisimman harvoiksi ja sovi jo etukäteen millä ehdoilla se voidaan lopettaa.

Suosittelen myös että jollain tavalla turvaat selustaasi jos yhtään vaikuttaa siltä että asiat alkaa mennä pieleen, esim. tuo että joku sukulainen tai ystävä on mukana näissä tapaamisissa tukena ja todistajana. Meillä kävi niin että kerran alettiin väittää eräässä palaverissa sanotun asioita joita siellä ei todellakaan sanottu. Emme voineet asiaa kuitenkaan mitenkään todistaa joten ne jäivät sinne kirjoihin ja kansiin. 

Kannattaa myös kysyä terapeutilta jo etukäteen, voisiko hän tarvittaessa antaa arviota tilastasi. 

Omalla kohdallani nämä lastensuojelun "tukitoimet" eli perhetyöntekijät aiheuttivat niin pahaa stressiä ja pelkoa (niiden väärien väitteiden takia mitä meistä kirjattiin), että jouduin lopulta syömään opamoxia parikin kertaa päivässä parin viikon ajan kun ahdisti vain niin koko ajan. 

Onneksi tajusimme lopulta viedä lapsen yksityiselle neurologille ja neuropsykologille joiden kautta saimme diagnoosin ja meidät vanhemmat vapautettiin epäilyksestä, viimeistään siinä vaiheessa kun lääkitys alkoi purra ja poika rauhoittui koulussakin. 

Tsemppiä sinne ja muista pitää oikeuksistasi kiinni. Varovainen pitää kuitenkin olla käyttäytyä fiksummin kuin onkaan. Itse lopulta noiden käyntien takia siivosin ihan hulluna ja hankin tuoreita hedelmiä ja kukkia pöydille, ihan kuin meillä niitä jatkuvasti olisi. Ehkä oli liiankin yliampuvaa, olin vain niin stressaantunut silloin enkä keksinyt miten saan ne työntekijät vakuuttumaan siitä että pystyn kyllä lapsista huolehtimaan ja yksi oireileva lapsi muiden joukossa ei meistä vanhempina huonoja tee..

Sossut on ammattilaisia, jotka tahtoo sun ja sun lapses parasta. Nykyään ajatellaan että lapselle parasta on olla vanhempansa kanssa. Ota tuki vastaan. Ei tuki kodin- ja lapsen hoidossa tee susta huonoa ihmistä tai äitiä Kaikki tarvii apua joskus.

Jos koet kotona kaiken sujuvan hyvin, ei sulla pitäis olla mitään hätää PT:n kanssa! Ei ne turhan päiten jatka teillä ramppaamista. Kannatan myös avoimuutta, PT:n arvio perheesi tilasta voi johtaa myös sossujen näkemykseen siitä onko muille tulitoimille tarvetta! Mutta eihän se pakollista ole, sano vaikka että otat yhteyden kun koet apua tarvitsevasi? Tsemppiä kuitenkin!

T. Entinen PT