Liian komea mies kiinnostunut minusta?

Ehkä sulla on vain vääristynyt kuva itsestäsi? Mulla oli eron jälkeen itsetunto todella alhaalla. Näin itseni todella vääristynein silmin. Suhteen aikana vietin paljon aikaa kotona ja kun sitten eron myötä aloin kulkea enemmän ihmisten ilmoilla, olin alkuun hämmentynyt kun sain huomiota. Mietin jokaisen kohdalla, mikä ihme niitä vaivasi ja mitä ne minussa luulivat näkevänsä.

Mun mies on komea, eikä tiedä sitä. Juuri käytti meidän aikuista tytärtä sairaalassa, ja hoitaja oli tyttärelle sanonut, että "sun isä on tosi komea". Hän itse ei tätä hahmota, eikä muutenkaan luokittele ihmisiä sen mukaan. Mun mies on edelleen sitä mieltä, että oon hottis beibe. Meillä on aina vaan kuumaa, eikä hän koskaan kait katsele muita. Olen kumminkin perus suomalainen persjalkainen, kokoa 42-44, liikakiloja ja harmaita on, ryppyjä naamassa. Hän tykkää mun sääristä, mun hiuksista, siitä miten kannan itseni.

Ja on mulle joku sanonut jotain silmistäkin joskus.

Tarkoitan, ei me muutkaan olla instabeibejä, ja meidän miehet haluu ja rakastaa meitä ihan vilpittömästi.

Voit tietysti vetää pussin päähän lopuksi ikää, mutta entä jos kumminkin uskot mieluummin, että olet ihana haluttava nainen, ja katsot mihin se johtaa.

Ja tuijota myös vähemmän peiliin, ja hymyile enemmän, leuka ylös ja anna mennä.

Kaunis nainen voi olla myös kiltti ihminen, ja torjuva koska häntä on kolhittu. Ei se kauneus kerro vielä luonteesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Komea mies voi olla myös kiltti ihminen, ja sinkku koska häntä on kolhittu. Ei se komeus kerro vielä luonteesta mitään.

Selvyyden vuoksi, puhun tässä nyt omasta miehestäni. Hän on komea ja luonteeltaan vaatimaton ja kiltti, ja hänen eksänsä ennen minua petti ja muuta. Miehellä huono itsetunto ja traumoja, siksi oli tosi arka suhteen alusta. Ei mikään pleijeri vaikka onkin komea. Ja ehkä sitten on komea minun silmässä, ja komistunut aikuisena. Ne jotka on jo nuorena tosi komeita, ehkä meneekin siitä pilalle, voi olla.

l1havien billut haisee karmealle.

Vierailija kirjoitti:

ap, mulla on sama ongelma. Yksi tyyppi on alkanut lähestyä harrastuspiireissä ja on selvästi kiinnostunut. En tunne häntä juuri ollenkaan. Hän on tosi komea, ja aina kun näen hänet, ajattelen, että hän on täydellinen (no ei tietenkään ole, mutta se ajatus vaan aina tulee). Haluaisin halata häntä.

Ongelma on se sama, että minä sen sijaan olen paljon vaatimattomamman näköinen. En nyt suorastaan ruma, mutta en mikään kaunistuskaan. Epäilen, ettei hän oikeasti voi tykätä minusta. Ehkä hän pitää minua helppona, koska on varmaan huomannut, että olen vilkuillut häntä. Ja miten niin komea voi olla sinkku?

No niin, tuokin on sitä ennakkoluuloista ja epäreilua ajattelua, että "miten noin komea voi olla sinkku." Mutta sorrun siihen itsekin. Kun vaan osaisin olla kuuntelematta epävarmoja ajatuksiani ja antaa mennä. Mutta ei omalle epävarmuudelleen mitään voi. En ole koskaan ollut itsevarma, vaikka ikä on vähän tuonut itsevarmuutta lisää. Ja kuten täällä on jo sanottukin, voi komeakin mies olla epävarma. Ei se komeus välttämättä tarkoita, että on joku naisten naurattaja, jolla on joka viikko eri daami sängyssä. 

Sen olen kuitenkin nyt viimeaikoina huomannut, että olen alkanut ihastua häneen. Esimerksiksi tämän viikon hän oli pois töistä ja huomasin ikävöiväni häntä! Apua. En ole facebookissa, mutta äitini on ja menin hänen tililtään etsimässä häntä ja löysin. Oli niin ihana kasvokuva hänestä, huhhuh.

Yritän nyt saada vähän painoa pois, en ole vuosiin käynyt vaa'alla ja järkytyin lukemasta! Jos saan painoa pois, uskallan ehkä vähän paremmin näyttää vihreää valoa hänelle, enkä vaan pelkää ja pakoile aina.

ap

Mulla on sama ongelma kuin ketjun aloittajalla eli itseä nuorempi miespuolinen työkaveri kyseessä ja viime aikoina välimme ovat lämmenneet: hän on siis alkanut hakeutua seuraan ja jutella (lähinnä kun olemme kaksin). En ole hoikka tai edes nätti nainen ja hän taas on ihan perussalskea, omalla mittapuullani hyvännäköinen tyyppi. Ennen ihan normaali työkaverimainen kanssakäyminen on nyt käynyt tunnelmaltaan molemmin puolin omituiseksi, emme jotenkin osaa enää olla normaalisti ja rennosti toistemme seurassa. Muutama päivä sitten hän minut huomattuaan moikkasi ja hymyili niin etten muista aiemmin nähneeni yhdenkään miehen kasvoilla sellaista uskomatonta lämpöä ja tuiketta. Sitä ennen jokin aika sitten kävimme lounaalla kahdestaan, hän viittilöi seuraan, oli hiukan vaivaantunut kuten minäkin ja yritti keksiä puhuttavaa, ei kuitenkaan kysellyt minusta mitään vaan lähinnä kertoi mitä teki viikonloppuna miespuolisen kaverinsa kanssa. Tietääkseni on sinkku kuten minäkin. Olen vaan hemmetin epävarma tulkitsenko omiani, nyt kymmenen vuotta sinkkuna olleena ja muutenkin sosiaalisesti rajoittuneena olen muutenkin ihan kujalla kehonkielestä sun muusta. Olen ollut hänestä kiinnostunut jo kevään puolella mutta yrittänyt peittää asian, työmaalla kun ollaan. Edellinen lyhyt (1.5v) suhteeni 10v sitten oli silloiseen työkaveriin, olin siis jo siirtynyt toiseen työpaikkaan hyvän aikaa ennenkuin erosimme aloitteestani.

Samaa paskaa ne on kaikki miehet, oli sitten rumia tai komeita.