Miten suhtaudut alle 40-vuotiaaseen eläkeläiseen jolla ei ole fyysistä vammaa?

Vierailija kirjoitti:

Minun eläkeläiset isovanhemmat teki lapsesta tappiin asti ihan selvää duunia. Huolehti asioistaan, lapsistaan, lapsenlapsistaan, taloudestaan, terveydestään, mukisematta ja antamalla koko ajan myös muille. Ja kun he oli lapsia niin meillä oli sota täällä päällä. Kunnioitan heitä. En kunnioita nykyajan tossuja jotka huutaa olevansa uhreja ja sairaita.

Tutustu heihin vielä vähän lisää. Ehkä löydät uusia ulottuvuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari. Ei ole niitten elämä mitään herkkua. Mielenterveysongelmia ja ikuinen köyhyys. Elämä ilman mitään suuntaa ja mielekkyyttä.

Työssäkäyvien ja piilo-ongelmaisten elämä ei siis voi tuntua totaalisen suunnattomalta ja epämielekkäältä? Miettikää ihmiset vähän miten kehystätte omia perusteluitanne.

No perustelen tarkemmin. Molemmat elävät syrjäytyneinä, eivätkä ole löytäneet itselleen puolisoa, eivätkä päässeet perustamaan perhettä. Jäävät paitsi kaikesta sosiaalisesta elämästä ja joutuvat käymään säännöllisesti hakemassa toimeentulotukea, koska eläke on niin pieni. Ei varaa harrastaa, matkustaa eikä juuri mitään muutakaa tehdä.

Kyllä tällaisessa tilanteessa osa on kiinni siitä, miten asiansa mitoittaa ja suunnittelee. Pienillä tuloillakin voi harrastaa monenlaisia asioita, eikä sosiaalisuus ole aina rahasta kiinni.

Olen ollut kansaneläkkeellä 16-vuotiaasta lähtien ja nyt olen 52-vuotias. Takuueläke tuli ihan tarpeeseen. Välillä olen joitakin lyhyitä työrupeamia tehnyt, mutta ne ovat olleet aivan minimaalisia eikä niillä ole suurta merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Niin toki on, että kun on näin pienet tulot ja näin on elänyt kauan, ei ole ikinä haaveillut mistään isommasta ja kaikki projektit ovat pienimuotoisia. Kun ne joskus toteutuvat, niistä saa onnistumisen elämyksiä.

Silti on teoriassa mahdollista, että joskus lotossa tärppää kunnolla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Ihminen on uusittuva luonnonvara ja tällä planeetalla aivan liikaa.

Ihminen joka ei antaa yhteiskunnalle mitään ei ole itseisarvo.

Täällä alle 40 vuotiaana eläkkeelle jäänyt. En sitä yleensä kenellekään mainosta. Eläkkeeni on vieläpä ihan hyvä. Olen huomannut, että aika monessa ihmistyypissä aiheuttaa samanlaisen reaktion, kuin jos vaikka kehuskelisin vapaa-ajallani, ja mitä kaikkea silloin teen. Täälläkin on samanlaisia reaktioita luettavissa. Eli jonkunlaista vihaa. Mutta se ei oikeasti ole vihaa. Menkääpä oikein itseenne, niin hermostuneen olon aiheuttaa oikeasti kateus. Vaikka mitään kadehdittavaa ei tilanteessani olekkaan. Ihmisillä nyt vaan on taipumus kadehtia muita mitä ihmeellisemmistä syistä. Vaikka eivät oikeasti haluaisi vaihtaa paikkoja kanssasi. Tiedän, koska itsekin tunnen samoja tunteita, mutta osaan tunnistaa ne. Ja kateus on yksi turhimmista tunteista. Se ei tee mielenterveydelle mitään hyvää.

Eikä minua kiinnosta mitä muut ajattelee eläkkeellä olostani. Ei minuakaan oikeen muitten asiat.

M43 perheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Minun eläkeläiset isovanhemmat teki lapsesta tappiin asti ihan selvää duunia. Huolehti asioistaan, lapsistaan, lapsenlapsistaan, taloudestaan, terveydestään, mukisematta ja antamalla koko ajan myös muille. Ja kun he oli lapsia niin meillä oli sota täällä päällä. Kunnioitan heitä. En kunnioita nykyajan tossuja jotka huutaa olevansa uhreja ja sairaita.

Niin ja heidän aikansa sairaat, vammaiset ja mielenterveysongelmaiset suljettiin laitoksiin tai hylättiin oman onnensa nojaan.

Helpompaa ponnistaa pois köyhyydestä kun on terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Ihminen on uusittuva luonnonvara ja tällä planeetalla aivan liikaa.

Ihminen joka ei antaa yhteiskunnalle mitään ei ole itseisarvo.

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Sinäkin olet arvokas sellaisena kuin olet vaikka mielipiteesi onkin hieman hölmö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Ihminen on uusittuva luonnonvara ja tällä planeetalla aivan liikaa.

Ihminen joka ei antaa yhteiskunnalle mitään ei ole itseisarvo.

Yhteiskunnalle voi antaa paljon asioita ilman työntekoa. Laajenna maailmankuvaasi.

Miten uhrius opetetaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten uhrius opetetaan?

Liittymällä vihreisiin. Käyttämällä Twitter

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Ihminen on uusittuva luonnonvara ja tällä planeetalla aivan liikaa.

Ihminen joka ei antaa yhteiskunnalle mitään ei ole itseisarvo.

Ok. Psyko narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Ihminen on uusittuva luonnonvara ja tällä planeetalla aivan liikaa.

Ihminen joka ei antaa yhteiskunnalle mitään ei ole itseisarvo.

Ok. Psyko narsisti.

Missä on sun suvaitevaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Ihminen on uusittuva luonnonvara ja tällä planeetalla aivan liikaa.

Ihminen joka ei antaa yhteiskunnalle mitään ei ole itseisarvo.

Yhteiskunnalle voi antaa paljon asioita ilman työntekoa. Laajenna maailmankuvaasi.

Kuten?

Arvostan heitä tosi paljon. Ihan siis kauheesti. Siis todella valtavasti. Eivät ole laiskoja vaan uhreja.

Ne ovat huijareita jokainen kuin oikein silmiin katsotaan ne huijareita ihan jokainen.

Okei, ei jokainen, vaan 9/10.

Työnteko on paras lääke masennukseen. Siksi työkyvyttömyys eläke on moottoritie helvettiin.

Riippuu siitä, onko kyse ex-hävittäjälentäjästä, jolta kyselisin kaikkea mahdollista hänen urastaan, vai "eläkkeellä" olevasta Cheekistä, jonka mindfullnessin täyteisempi elämä vaikuttaa kyllä ihan tarpeelliselta vaihtelulta.

Arvostaen ja he saavat sympatiani. Minulla ei ole varaa tuomita.

Toisaalta minua surettaa, että miten esim. mielenterveyskuntoutujen, diabeetikkojen... hoito on Suomessa retuperällä. Hoidetaan muka lääkkeillä.

Montako psyykenlääkkeiden käyttäjää ne ovat paranteneet?

Olisi tarve oikeasti auttavalle toiminnalle. Moni asia lähtee ravinnosta ja ainakin ravinto on isossa roolissa.

Hoidetaanko syytä vai seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mt-häiriöinen ja siksi eläkkeellä, tulee mieleen, että toiminta ja tekeminen on terapiaa myös.

Näin mt-häiriöistä läheistäni hoidetaan.

Jos ihmisen psyykkinen sairaus on niin vakava, että hän on sen vuoksi eläkkeellä, kyse ei ole mistään "häiriöstä". Ihan sama miten sinun läheistäsi hoidetaan.

Psyyken sairauksiksi luetaan: skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, alzheimer ja pskykoosi. Muut ovat häiriöitä. Mielen häiriöitä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla liite; häiriö voi hämmentää, mutta näin ovat asiat.

Ihmeen tietämätöntä porukkaa täällä. Alzheimer ei ole psykiatrinen häiriö toisin, kuin skitsofrenia ja psykoottiset häiriöt sekä kaksisuuntainen. Psykiatrisia häiriöitä voidaan usein tehokkaasti hoitaa psykoterapialla -itse asiassa parhaimmat hoitotulokset skitsofreniaan pitkällä aikavälillä on saatu Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä, joka perustuu verkostokeskeiselle tarpeen mukaiselle hoidolle ja lääkehoidon rajulle vähentämiselle. Itse asiassa. erään tutkimuksen mukaan kyseisellä varhaisen puuttumisen mallilla saatiin skitsofrenian vuosittaista ilmaantuvuutta laskemaan 32/100 00 asukasta kohden 3/100 000 asukasta kohden. Koitapa saada samankaltainen tulos Alzheimerin tai muiden muistisairauksien hoidossa pelkällä psykososiaalisella interventiolla. Psykiatrit eivät hoida eivätkä diagnosoi Alzheimeria, kyse on neurologisesta sairaudesta jonka diagnostiikassa käytetään myös lääketieteellisiä menetelmiä.

Koska psykiatriset häiriöt kuten kaksisuuntainen ja skitsofrenia ovat usein niin herkkiä sosiaaliselle ympäristölle, voi itse asiassa surkea hoito ja häiriöihin liitetty stigma johtaa herkästi itsessään eläköitymiseen ja siksi mm. itsetunnon ja elämän mielekkyyden sekä sosiaalisten suhteiden merkitys korostuu niiden ennusteessa.. Käsitteiden mielisairaus ja häiriö ero on semanttista saivartelua, joka ei perustu tieteeseen vaan oletuksiin niiden alkuperästä. Sekä psykiatrisia häiriöitä että sairauksia hoidetaan ja diagnosoida psykiatrian piirissä ja niiden diagnoosit perustuvat puhtaasti käyttäytymistieteellisiin, eikä lainkaan lääketieteellisiin menetelmiin.