Miten suhtaudut alle 40-vuotiaaseen eläkeläiseen jolla ei ole fyysistä vammaa?

Ihan sama.

Mistä sen tietää onko jollain fyysinen vamma vai ei? Esim. sydänvika tai syöpä ei välttämättä näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Kaikki ihmiset on arvokkaita. Sitä ei tarvitse ansaita. Arvostuksen voi kyllä huonolla käytöksellään menettää. Arvon menetys pitää ansaita.

Leila Koo kirjoitti:

Onko sinulla käsitys, että sairaseläkettä ei Suomessa saa kuin näkyvien ruumiillisten vammojen perusteella?

Tiesitkö, että monet vakavasti fyysisesti vammaiset ovat työelämässä? Juuri eilen kuulin vyötäröstä alaspäin halvaantuneesta kirurgista, jolla on pyörätuoli jonka voi nostaa seisoma-asentoon. Hän tekee edelleen leikkauksia, jos oikein muistan, on sydänkirurgi.

Täytyy nostaa hattua kirurgille jos näin on. Itseltäni evättiin mahdollisuus jatkaa töissä vakavan silmävamman vuoksi (sen lisäksi muita sairauksia). En itse olisi halunnut lopettaa mutta sekä eläkeyhtiö että työnantaja oli eri mieltä. Teen edelleen vähän töitä omasta kotitoimistosta mutten pysty tietenkään elättämään itseäni tällä kokonaan, tästä saan vain vähän pientä ekstraa kirstunpohjalle etten tarvitse turvautua vielä tt-tukeen.

Ap:n tilanteeseen en sen kummemmin ota kantaa, siihen on varmaan syy että on eläkkeellä kuten myös minulla. Ei tämä herkkua ole, olen joutunut luopumaan niin monesta asiasta ja asennoitumaan elämääni täysin eri tavalla kuin aikaisemmin, se on kovan työn takana. Sääliä en kaipaa mutta on tämä minunkin tilanne joillekin ihmisille vaikea hyväksyä ja olen saanut paljon pazkaa kuunnella, ei oikein muut ja heidän ajatukset enää paljon kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Kaikki ihmiset on arvokkaita. Sitä ei tarvitse ansaita. Arvostuksen voi kyllä huonolla käytöksellään menettää. Arvon menetys pitää ansaita.

Mitä tarkoitat arvokkaalla? Se että ei tarvitse dissata vai että jokaisella on tähän vedoten oikeus käydä jonkun toisen lompakolla? Eli jos kävelen jossain ja sitten joku tulee sanomaan että olen arvokas ja pulassa ja että minun täytyy nyt tämän arvokkuuden takia luovuttaa lompakon sisältöni hänelle? Sitähän tämä pohjimmiltaan on.

Vierailija kirjoitti:

Kiva että ilmanen raha juoksee... siinähän voi tehdä vaikka mitä.

Alle 40 v kaveri myönsi tämän. Diagnoosi on väärä eli masennus, mutta eläkkeellä on. Työeläkettä ei tosin tuu saamaan.

Ap:lle vastaan, että tyytyväinen etten itse ole.

Minkä takia suhtautuisin yhtään eri tavalla psyykkisesti sairaaseen ihmiseen kuin fyysisesti sairaaseen ihmiseen? Aivot on vain yksi elin kehossa, joka voi yhtä lailla sairastua kuin muutkin elimet

Vierailija kirjoitti:

Jos mt-häiriöinen ja siksi eläkkeellä, tulee mieleen, että toiminta ja tekeminen on terapiaa myös.

Näin mt-häiriöistä läheistäni hoidetaan.

Jos ihmisen psyykkinen sairaus on niin vakava, että hän on sen vuoksi eläkkeellä, kyse ei ole mistään "häiriöstä". Ihan sama miten sinun läheistäsi hoidetaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia suhtautuisin yhtään eri tavalla psyykkisesti sairaaseen ihmiseen kuin fyysisesti sairaaseen ihmiseen? Aivot on vain yksi elin kehossa, joka voi yhtä lailla sairastua kuin muutkin elimet

Miksi pitäisi suhtautua eri tavalla yhtään minkään perusteella? On tutkittu, että synnynnäisesti kehitysvammaiset lapset, esimerkiksi kädettömät talidomilapset, pärjäävät elämässä paljon paremmin jos heiltä vaaditaan sama kuin ns. terveiltä sisaruksilta. Tämä on kiistämätön fakta. Jos uhriuden opettaa ihmiselle jonkin yksittäisen (YKSITTÄISEN) asian perusteella, hän on avuton koko loppuelämänsä.

Terveisin hoivasin fyysisesti ja henkisesti täysin tervettä omaista joka nyt vain oli opetettu avuttomaan asemaan. Ajatelkaa. Ei mitään fyysistä tai henkistä ongelmaa mutta vain se ajattelumalli.

Olet tehnyt itsesi taloudellisesti riippumattomaksi ja elät omilla varoillasi. Ei muuta kuin helkutisti onnea! Itse olen 48-vuotta ja minulta mennee näillä näkymin samaan pisteeseen n. 5 vuotta vielä. Sitten minäkin jään eläkkeelle kuten sinä.

Suhtautuisin niin kuin ihmisiin kuuluu suhtautua, avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Päihteidenkäyttö on minulle ehdoton dealbreaker, mutta voisin kyllä silti tapailla työkyvyttömyyseläkeläistä, jos hän on mukava ja lempeä ihminen eikä elä levotonta elämää viinahuuruissa tms. vaan käyttäytyy asiallisesti ja ottaa muutkin huomioon.

Työkyvyttömyyseläkettä ei myönnetä kevyin perustein, vaikka monet niin luulevat, mutta työkyvyttömyys ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Kelle tahansa voi sattua jotain, mikä vie työkyvyn ehkä lopullisesti. On turhaa ja typerää ylenkatsoa kanssaihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari. Ei ole niitten elämä mitään herkkua. Mielenterveysongelmia ja ikuinen köyhyys. Elämä ilman mitään suuntaa ja mielekkyyttä.

Työssäkäyvien ja piilo-ongelmaisten elämä ei siis voi tuntua totaalisen suunnattomalta ja epämielekkäältä? Miettikää ihmiset vähän miten kehystätte omia perusteluitanne.

No perustelen tarkemmin. Molemmat elävät syrjäytyneinä, eivätkä ole löytäneet itselleen puolisoa, eivätkä päässeet perustamaan perhettä. Jäävät paitsi kaikesta sosiaalisesta elämästä ja joutuvat käymään säännöllisesti hakemassa toimeentulotukea, koska eläke on niin pieni. Ei varaa harrastaa, matkustaa eikä juuri mitään muutakaa tehdä.

Onko tämä siis heidän oma kokemuksensa vai sinun mielipiteesi? Että ovat syrjäytyneitä, jäävät paitsi sosiaalisesta elämästä ja elämässä ei ole suuntaa eikä mielekkyyttä? Haluaisivat perheen, harrastuksia ja matkustelua ja surevat kun eivät saa niitä? Tuoltahan se nimittäin saattaa ulkopuolisen silmin näyttää, mutta on eri asia miten henkilö itse kokee sen. Ystäväni on alle 40-vuotias ja eläkkeellä, ja hän kyllä kokee elämänsä mielekkääksi. Muiden silmissä tylsältä näyttävä elämä on hänelle turvallista ja rauhoittavaa. Hän ei ole koskaan edes halunnut perhettä (olemme tunteneet lukioajoista asti). Harrastaa asioita joihin on varaa ja jaksamista. Ja mikä suunta elämällä ylipäätään pitäisi olla? Mihin pitäisi olla menossa? Työkö on ainoa asia joka antaa suunnan, tai perhe ja matkustelu?

90% mahdollisuus että on huijari tai ns. masennus. Ja jos on masennus niin ainoa toimiva lääkke on että ottaa itseään niskasta kiinni ja ulos ja töihin. Se että jää eläkkeelle on pohjaton suo henkilölle ja yhteiskunnalle.

Minun eläkeläiset isovanhemmat teki lapsesta tappiin asti ihan selvää duunia. Huolehti asioistaan, lapsistaan, lapsenlapsistaan, taloudestaan, terveydestään, mukisematta ja antamalla koko ajan myös muille. Ja kun he oli lapsia niin meillä oli sota täällä päällä. Kunnioitan heitä. En kunnioita nykyajan tossuja jotka huutaa olevansa uhreja ja sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Minun eläkeläiset isovanhemmat teki lapsesta tappiin asti ihan selvää duunia. Huolehti asioistaan, lapsistaan, lapsenlapsistaan, taloudestaan, terveydestään, mukisematta ja antamalla koko ajan myös muille. Ja kun he oli lapsia niin meillä oli sota täällä päällä. Kunnioitan heitä. En kunnioita nykyajan tossuja jotka huutaa olevansa uhreja ja sairaita.

Se on juuri näin. Ja tämän takia ne jotka on oikeasti sairaat ja kipeät eivät saa tarvitsemansa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen pari. Ei ole niitten elämä mitään herkkua. Mielenterveysongelmia ja ikuinen köyhyys. Elämä ilman mitään suuntaa ja mielekkyyttä.

Työssäkäyvien ja piilo-ongelmaisten elämä ei siis voi tuntua totaalisen suunnattomalta ja epämielekkäältä? Miettikää ihmiset vähän miten kehystätte omia perusteluitanne.

No perustelen tarkemmin. Molemmat elävät syrjäytyneinä, eivätkä ole löytäneet itselleen puolisoa, eivätkä päässeet perustamaan perhettä. Jäävät paitsi kaikesta sosiaalisesta elämästä ja joutuvat käymään säännöllisesti hakemassa toimeentulotukea, koska eläke on niin pieni. Ei varaa harrastaa, matkustaa eikä juuri mitään muutakaa tehdä.

Ja monet elää työssä+liitossa+perheessä+elämässä, joka ei tunnu yhtään omalta vaan tyhjältä. Ihan yhtä lailla nämä ihmiset kuolee sisältä vuosien mittaan. On varaa harrastaa mutta ei tunnu miltään. Saman kolikon toinen puoli.

Eli mitä ajat takaa? Että varhain eläkkeelle päätyneen elämä ei voi olla kurjaa kun joku työssäkäyvä ja perheellinen on myös masentunut?

Tiedät aivan hyvin mitä ajan takaa ja leikit tahallasi että et ymmärrä. Ikävää voi olla kenellä tahansa, töissä tai eläkkeellä. Olisi kiva tietää kaikki että voidaan todeta totuuksia täällä mutta kun me emme tiedä.

Kerrataan siis. Tämän lainausketjun ensimmäinen kommentti sanoo että hänen tuntemillaan nuorilla eläkeläisillä on ankea elämä. Siihen tuli seuraava loukkaantumaan siitä ettei kommentti ota huomioon että ankeaa voi olla myös jos on töitä. Tähän ensimmäinen kommentoija vastasi vähän seikkaperäisemmin mikä näiden tuttujen elämässä mättää. Siihen sinä tulit kertomaan että myös monet päällepäin normaalia elämää elävät kuolevat sisältä. Minä kysyin mitä haet takaa kun en todellakaan käsitä miksi sinua loukkaa se, että joku kertoo tuntevansa nuoria eläkeläisiä joilla elämä on ankeaa. Ei alkuperäinen kommentoija väittänyt että kyseiset henkilöt ovat ainoita joilla on ongelmia, mutta kun aloitus liittyi nuoriin eläkeiläisiin eikä piilo-ongelmaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Kaikki ihmiset on arvokkaita. Sitä ei tarvitse ansaita. Arvostuksen voi kyllä huonolla käytöksellään menettää. Arvon menetys pitää ansaita.

Mitä tarkoitat arvokkaalla? Se että ei tarvitse dissata vai että jokaisella on tähän vedoten oikeus käydä jonkun toisen lompakolla? Eli jos kävelen jossain ja sitten joku tulee sanomaan että olen arvokas ja pulassa ja että minun täytyy nyt tämän arvokkuuden takia luovuttaa lompakon sisältöni hänelle? Sitähän tämä pohjimmiltaan on.

Me nyt täällä ei aleta selittää sinulle täysin päivänselviä asioita jotka tajuaa jokainen vähemmälläkin järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Kaikki ihmiset on arvokkaita. Sitä ei tarvitse ansaita. Arvostuksen voi kyllä huonolla käytöksellään menettää. Arvon menetys pitää ansaita.

Mitä tarkoitat arvokkaalla? Se että ei tarvitse dissata vai että jokaisella on tähän vedoten oikeus käydä jonkun toisen lompakolla? Eli jos kävelen jossain ja sitten joku tulee sanomaan että olen arvokas ja pulassa ja että minun täytyy nyt tämän arvokkuuden takia luovuttaa lompakon sisältöni hänelle? Sitähän tämä pohjimmiltaan on.

Me nyt täällä ei aleta selittää sinulle täysin päivänselviä asioita jotka tajuaa jokainen vähemmälläkin järjellä.

Ihana idealismi. Valitettavasti maailma on kova. Suurin osa näistä ns. arvoikaista ihmisistä on huijareita tai aiheuttaneet itse tilanteessa käyttämällä huumeita tai alkoholia. Ja nyt ne haluu muuten rahat. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhtaudun häneen arvokkaana ihmisenä.

Miksi? Mitä se on tehnyt mikä sun mielestä antaa aihetta arvostukseen?

Ihminen sinänsä on arvokas. Jokaisella on oma tarinansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mt-häiriöinen ja siksi eläkkeellä, tulee mieleen, että toiminta ja tekeminen on terapiaa myös.

Näin mt-häiriöistä läheistäni hoidetaan.

Jos ihmisen psyykkinen sairaus on niin vakava, että hän on sen vuoksi eläkkeellä, kyse ei ole mistään "häiriöstä". Ihan sama miten sinun läheistäsi hoidetaan.

Psyyken sairauksiksi luetaan: skitsofrenia, kaksisuuntainen mielialahäiriö, alzheimer ja pskykoosi. Muut ovat häiriöitä. Mielen häiriöitä. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kohdalla liite; häiriö voi hämmentää, mutta näin ovat asiat.