Lue keskustelun säännöt.
Ehdotin eroa itse mutta silti tunnen itseni hylätyksi
25.09.2020 |
Mistä ihmeestä tämä voi johtua?
Huomasin miehen kiinnostuksen lopahtaneen ja pohdittuani asiaa ehdotin eri teille lähtemistä. Voisiko otsikossa esittämäni asia johtua pettymyksestä? Odotinko mieheltä toisenlaista reagointia ottaessani eroasian esille? Ehkä jollain tasolla toivoin, että olisimme voineet korjata asiat - siitäkin huolimatta, että olin itsekin huomannut meidän olevan jossain määrin yhteensopimattomia.
Ajatukseni ovat sekavat ja ristiriitaiset. Tunnen kaipausta, surua, lämpöä, rakkautta, välinpitämättömyyttä ja vihaakin häntä kohtaan, kaikkia näitä yhtä aikaa. Heti eron jälkeen tunsin lähinnä helpotusta mutta nyt jotain ihan muuta. En tiedä, oliko ratkaisu sittenkään oikea.
Kuinka kauan tätä sekavaa oloa kestää?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut aiheellista puhua miehen kanssa ennen johtopäätöksen tekoa ja eroa? Jotain jäi selkeästi selvittämättä.
Asiasta puhuttiin kyllä ihan juurta jaksain. Mies vaikutti helpottuneelta, kun asia tuli esille.
En nyt kaipaa mitään haukkumista. Viittaan kahteen ensimmäiseen viestiin.
- ap
No eipä tuolle sitten mitään mahda. Sinulla on hylätty olo siksi, koska mieshän "hylkäsi" sinut jo teidän ollessa vielä parisuhteessa. Siitähän se erokin sitten johtui. Mies ei vaan itse ollut vielä saanut asiaa otettua esille. Mehellä ei ollut (enää) tarpeeksi voimakkaita tunteita tms. Kauanko seurustelitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin sen takia, että tunsit itseäsi hylätyksi jo ennen eroa. Ehdotit eroa koska tunsit että olet myös suhteessa ihan kuin hylättynä. Ja kun mies suostui helpolla eroon, se vain vahvisti tunnetta ja tilannetta.
Ajattele niin, että ansaitset parempaa kuin olla ihmisen kanssa jolta et saa rakkautta. Se on sama kuin elää ikuisesti veden äärellä, kuitenkin janossa kun et pääse juomaan. Se on aikalailla henkinen helvetti ja parempi että kasvat siitä pois.
Ajattele, mistä kaikesta muusta voisit ajattella tälläkin hetkellä, jos et ajattelisi näitä "menneitä". Mitä voisit olla, millainen tunne tai itsetunto sinulla voisi olla? Mitä voisit suunnittella tai mitä voisit olla tekemässä:)? Mielenkiintoisia kysymyksiä :)
Kukaan ei ole mustavalkoisesti hyvä tai paha. Ex miehessäsi oli varmaan hyviäkin puolia(ehkä enemmän huonoja puolia? Tai koit että ette ole toisillenne sopivia?) kun halusit erota. Sitten kun ero konkretisoituu niin joutuu eroamaan myös niistä hyvistä puolista, hyvistä hetkistä, yhteisistä muistoista yms. joten on ihan ymmärrettävää että eroon liittyy aina surua vaikka olisi itse se eron alullepanija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kuvittelit eron tuovan?
Ajattelin, että täytyy tehdä jonkinlainen ratkaisu tai muuten jäisimme paikallemme junnaamaan. Tiesin eron tuovan mukanaan vaikeita tunteita, mutta otsikossa mainitsemani asia oli hämmentävä yllätys.
- ap
Ärsyttävää varmaan, että tarjoan jälkiviisautta, mutta minusta tuossa olisit voinut ehdottaa juuri noin, että täytyy tehdä jonkinlainen ratkaisu ja yhdessä miettiä mikä se olisi. Vaikuttaa siltä, että ongelmasi on kiintymyssuhdemallissa. Ristiriitaisesti tai välttelevästi kiintyneet usein tarjoavat eroa ratkaisuksi, vaikka toiveena alitajuisesti olisi enemmän rakkautta.
Aina voi palata yhteen jos molemmat haluaa. Jos ei, niin sitten on vain nuoltava haavat ja koitettava eri tavalla vastaavassa tilanteessa. Niitä tulee nimittäin vielä eteen.
Ei ärsytä. Toit näkemyksesi asiallisesti esille ja annoit minulle ajattelemisen aihetta.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole mustavalkoisesti hyvä tai paha. Ex miehessäsi oli varmaan hyviäkin puolia(ehkä enemmän huonoja puolia? Tai koit että ette ole toisillenne sopivia?) kun halusit erota. Sitten kun ero konkretisoituu niin joutuu eroamaan myös niistä hyvistä puolista, hyvistä hetkistä, yhteisistä muistoista yms. joten on ihan ymmärrettävää että eroon liittyy aina surua vaikka olisi itse se eron alullepanija.
Koen, että hänessä oli enemmän hyviä puolia kuin huonoja. Asia on juuri noin kuin sanoit.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kirjoitti:
Varmaankin sen takia, että tunsit itseäsi hylätyksi jo ennen eroa. Ehdotit eroa koska tunsit että olet myös suhteessa ihan kuin hylättynä. Ja kun mies suostui helpolla eroon, se vain vahvisti tunnetta ja tilannetta.
Ajattele niin, että ansaitset parempaa kuin olla ihmisen kanssa jolta et saa rakkautta. Se on sama kuin elää ikuisesti veden äärellä, kuitenkin janossa kun et pääse juomaan. Se on aikalailla henkinen helvetti ja parempi että kasvat siitä pois.
Ajattele, mistä kaikesta muusta voisit ajattella tälläkin hetkellä, jos et ajattelisi näitä "menneitä". Mitä voisit olla, millainen tunne tai itsetunto sinulla voisi olla? Mitä voisit suunnittella tai mitä voisit olla tekemässä:)? Mielenkiintoisia kysymyksiä :)
Niin, saatoin tuntea itseni hylätyksi jo seurustelun aikana. Toisaalta mies saattoi omalla tahollaan tuntea samoin. Ehkä kumpikaan ei syystä tai toisesta osannut huomioida toista riittävästi, vaikka toisistamme pidimmekin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko ollut aiheellista puhua miehen kanssa ennen johtopäätöksen tekoa ja eroa? Jotain jäi selkeästi selvittämättä.
Asiasta puhuttiin kyllä ihan juurta jaksain. Mies vaikutti helpottuneelta, kun asia tuli esille.
En nyt kaipaa mitään haukkumista. Viittaan kahteen ensimmäiseen viestiin.
- ap
No eipä tuolle sitten mitään mahda. Sinulla on hylätty olo siksi, koska mieshän "hylkäsi" sinut jo teidän ollessa vielä parisuhteessa. Siitähän se erokin sitten johtui. Mies ei vaan itse ollut vielä saanut asiaa otettua esille. Mehellä ei ollut (enää) tarpeeksi voimakkaita tunteita tms. Kauanko seurustelitte?
Vajaan vuoden verran.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan normaalia, että elämänmuutosten kohdalla ahdistaa ja kaipaa mennyttä. Minulla tuollainen vaihe kesti eron jälkeen noin 6-9 kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan normaalia, että elämänmuutosten kohdalla ahdistaa ja kaipaa mennyttä. Minulla tuollainen vaihe kesti eron jälkeen noin 6-9 kuukautta.
Kiitos sanoistasi.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinua harmittaa se, että teit eropäätöksen eikä mies ollutkaan siitä niin moksiskaan. Ihan normaalia kyllä. Kaikki salaa toivovat olevansa toisen maailman keskipiate ja kun tajuavat että se toinenkin on miettinyt eroa niin harmittaa.
Ei ole enää se voimaantunut voittaja kun tajuaa että molemmat ovat samalla viivalla.
Mies oli helpottunut mutta ilmaisi samalla olevansa harmissaan ja surullinen. Ei siis ole kyse siitä, ettei hän olisi ollut moksiskaan. Tosin kaikesta päätellen hän tulee ehkä pääsemään asiasta yli helpommin kuin minä.
En ole koskaan väittänyt olevani "voimaantunut" tai mitään sen suuntaista. Teet ihan omia olettamuksia.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et miettinyt asiaa loppuun asti. Joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko hänet takaisin?
En osaa vastata tuohon. Osa minusta kai haluaa, osa ei. Tunteeni ja ajatukseni ovat todella ristiriitaiset. Ehkä tässä on vähän sitäkin, mitä joku ehdotti, että kaipaan lähinnä parisuhdetta. Yksinäisyys tuntuu kuristavana tunteena kurkussa. Toivon, että ajatukset selkiytyvät.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä pa*ka ihminen.
Ai siksikö, koska ajatukseni ovat sekavat?
- ap
Itse tein eron naisesta. Koska suhteessa esiintynyt kokoaikaista kiukuttelua naisen suunnalta, eikä se tehnyt minulle hyvää.
Kun eron otin puheeksi, olisin kuitenkin toivonut että olisin tehnyt jossain määrin positiivisen vaikutuksen. Ja että nainen olisi miettinyt hänen "virheitä". Mutta ei, sain lisää kiukutteleva ja päättömiä syytöksiä.
Mutta jokainen ero on erilainen ja myös miten niitä miettii jälkikäteen. Kaikki erot opettavat meitä ihmisenä niin kuin parisuhteet.
Mutta kiva kuulla että ap näkee myös jotain positiivista ex kumppaninsa eikä ole ainoastaan huonoa. Joten ihan ymmärrettävää että koet tuollaisia tuntemuksia.
Mies ei pyydellyt Sinua polvillaan anoen jäämään. Tuoko olisi riittänyt kumoamaan päätöksesi erota?
Jätetty ei olekaan uhri, vaan syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei pyydellyt Sinua polvillaan anoen jäämään. Tuoko olisi riittänyt kumoamaan päätöksesi erota?
Jätetty ei olekaan uhri, vaan syyllinen.
Mies ei tunne itseään uhriksi - ehkä jopa päinvastoin. Hänhän oli helpottunut. Vaikka minä otin eroajatuksen esille, kyse oli yhteisestä päätöksestä.
En myöskään ole syyllistänyt häntä. Päässäni pyörii monenlaisia ristiriitaisia ajatuksia, mutta en ole kertonut niistä hänelle.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kyllä pa*ka ihminen.
Ai siksikö, koska ajatukseni ovat sekavat?
- ap
Ajatusrikoksesta syyttäminen on yleinen ilmiö tällä palstalla.
Ärsyttävää varmaan, että tarjoan jälkiviisautta, mutta minusta tuossa olisit voinut ehdottaa juuri noin, että täytyy tehdä jonkinlainen ratkaisu ja yhdessä miettiä mikä se olisi. Vaikuttaa siltä, että ongelmasi on kiintymyssuhdemallissa. Ristiriitaisesti tai välttelevästi kiintyneet usein tarjoavat eroa ratkaisuksi, vaikka toiveena alitajuisesti olisi enemmän rakkautta.
Aina voi palata yhteen jos molemmat haluaa. Jos ei, niin sitten on vain nuoltava haavat ja koitettava eri tavalla vastaavassa tilanteessa. Niitä tulee nimittäin vielä eteen.