Lue keskustelun säännöt.
Miten selviätte siitä, kun oma mies kyllästyttää?
29.11.2013 |
Kamppailen tällaisten tunteiden kanssa. Oma mies tuntuu tylsältä, ennalta-arvattavalta, rasittavaltakin. Tiedostan tällaisen olevan ainakin jossain suhteessa normaalia kaikissa suhteissa, mutta minun on vaikea käsitellä tunteitani. On todella vaikea yrittää käyttäytyä normaalisti ja arvostavasti, kun miehen naamakin jo ärsyttää.
Saan varmasti paljon negatiivisia kommentteja niskaani, mutta puhun vain totta. Ja tunnistan sentään ajatuksieni vääryyden ja sen, etten voi kostaa niitä miehelle. Yritän siis olla osoittamatta että hän rasittaa minua melkein kaikella mitä tekee, mutta tietenkin hän sen huomaa vaikka mitä yrittäisin.
Mies on paljon töissä, eikä hänellä ole aikaa minulle eikä omiin juttuihinsakaan. Ajaudumme kauemmas toisistamme, kun ei ole mitään yhteistä, eikä mies oikein ehdi edes pysyä perillä päivän uutisista, jotta edes niistä voisi yrittää iltaisin puhua. Ei ole mitään yhdistävää tekijää. Juttumme ei luista, ja nauramme harvoin yhdessä. Mies kaipaisi myös yhdessä hykertelyä, mutta minun on vaikea avautua ja rentoutua, kun koko mies vain ärsyttää.
Oletteko te muut kamppailleet samanlaisten jaksojen kanssa suhteissanne? Miten niistä pääsee eroon? Minä olen tuntenut näin jo kesästä saakka, ja sitä ennenkin silloin tällöin. En usko olevani vain kiittämätön, sillä yritän oikein keskittyä miehen hyviin puoliin. Mutta se ei auta, kun alitajunta sanoo että viihdyn paremmin, kun olen yksin kotona :( Mies ei ole huono, en vain koe yhteyttä häneen.
Lapsia ei ole.
Kommentit (21)
Osta sille ukolle hyvät vaatteet ja laita se parturiin. Jos ei silti innosta, niin uutta ukkelia kehiin. Et menetä mitään, jos ei lapsiakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisitteko tehdä jotain sellaista yhdessä, jossa puhallatte yhteen hiileen?
Tuttua. Itse kaipasin läheisyyttä, yhteistä aikaa ja keskustelua. Kun sitä en saanut, itkin ja itkin ja hajosin. Nyt millään ei ole enää mitään väliä. Olemme kuin ei oltaisikaan.
Keskity hetkeksi omaan elämään, ystäviisi. Ehkä se tunne sieltä vielä löytyy, kunhan antaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sun pitäisi sitten jatkaa tämän miehen kanssa? Mikä teidän välillä on sellaista ettei voi vaan erota? Paskamaistahan se on varsinkin jos toinen haluaa jatkaa. Miksi ei ihan simppeli ero vaan käy?
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 23:42"]
Miksi sun pitäisi sitten jatkaa tämän miehen kanssa? Mikä teidän välillä on sellaista ettei voi vaan erota? Paskamaistahan se on varsinkin jos toinen haluaa jatkaa. Miksi ei ihan simppeli ero vaan käy?
[/quote]
Siksi, että nykyään aina sanotaan ettei ihmisillä ole kykyä odottaa parempaa huomista, ja siksi eroja tapahtuu niin paljon. Olisin mielelläni kuullut rohkaisevia tarinoita siitä, että tällaisesta suosta voi noustakin :(
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy keskustella mikä mättää. Ellei parannusta tule niin eikun kiertoon vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä jotain asioita, jotka hiertää? Miksi miehesi kyllästyttää sinua, mitkä asiat erityisesti. Oletko rehellinen itsellesi? Entä miehellesi? Toimiiko seksi?
Onko miehen pakko tehdä niin paljon töitä? Ei ole minusta ihme, jos tympii ihminen kelle työ on aina ykkönen, ja siten itse tulee toisena. Ainahan voitte hakeutua parisuhdeterapiaan. Meillä suhde muuttui parempaan sen jälkeen. Meillä tosin tunne oli molemminpuoleinen, ja sitä kuvasi enemmän ärsytys kun kyllästyminen (joka minulle = toinen täysin yhdentekevä).
Tuohon kun tietäisi vastauksen! Samansuuntainen tilanne täälläkin. Mä tosin en sanois että miehen naamataulu ärsyttää, tällä hetkellä se on oikeastaan yhdentekevä. Mies sinänsä miellyttää edelleen silmää, kuulen ympäristöstäkin positiivisia kommentteja (näyttää ikäistään nuoremmalta,on kunnossa jne.) mutta arki on vienyt kaiken lämmön väliltämme. Meillä on tavallaan omat elämämme, joskin kummallakin se pyörii täysin töiden ja lasten ympärillä. Kumpikin vaan mennään omaan tahtiimme lasten ja niiden harrastusten ehdoilla. Mitään yhteistä ei ole. Vaikka täelän asti elämää olen ollut täysin muiden vilkuilua vastaan, alan pikku hiljaa ymmärtää miksi joku sopivan tilaisuuden tullen antaa houkutukselle myöden. Aika masentavaa. Pitäis jostain kaivaa esiin se kipinä että jaksaisi ottaa asian kunnolla puheeksi miehen kanssa - joka ei todellakaan ole mitään keskustelijatyyppiä. Kyllä tässä on jo tullut todettua, ettei tilanne mene ohi itsestään odottelemalla, pattitilanne vaan pahenee. Lähtökohtaisesti kuitenkin ensisijainen vaihtoehto olisi tilanteen korjaaminen, vaikka hamaan tappiin ei kai itseään kannata näivettää.
Kissaa pöydälle vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 09:59"]
Onko teillä jotain asioita, jotka hiertää? Miksi miehesi kyllästyttää sinua, mitkä asiat erityisesti. Oletko rehellinen itsellesi? Entä miehellesi? Toimiiko seksi?
Onko miehen pakko tehdä niin paljon töitä? Ei ole minusta ihme, jos tympii ihminen kelle työ on aina ykkönen, ja siten itse tulee toisena. Ainahan voitte hakeutua parisuhdeterapiaan. Meillä suhde muuttui parempaan sen jälkeen. Meillä tosin tunne oli molemminpuoleinen, ja sitä kuvasi enemmän ärsytys kun kyllästyminen (joka minulle = toinen täysin yhdentekevä).
[/quote]
Kyllä minäkin tunnen sinun määritelmäsi mukaan enemmän ärsytystä kuin kyllästymistä. Kyllästynyt olen mm. miehen pitkiin työpäiviin, mutta ärsytystä tunnen miestä itseään kohtaan. Minua ärsyttää lähes kaikki mitä hän sanoo. Kaikki kuulostaa jollain lailla tyhmältä tai ajattelemattomalta. Miehellä on kyllä aina ollut tapana puhua ennen kuin ajattelee, mikä ei ole aina hyvä asia, ja siihen on hyvin helppo ärsyyntyä kun tilanne on muutenkin vähän niin ja näin...
Ystävät ja työkaverit ovat minulle todellinen henkireikä nykyään. Heidän seurassaan tunnen olevani aikuinen joka juttelee aikuiselle, ja heiltä tunnen saavani vastakaikua ja ymmärrystä. Mieheni ei ole läsnä, hän ei ajattele. Outoa sanoa että joku ei ajattele, mutta näin se on. Mies ajattelee töitään ja raha-asioita, ei muuta. Hän vaikuttaa minusta yksipuoliselta ja tyhmältä.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen haaste jossa pakko tehdä tiimityötä. Uusi "probleema" missä on molemmille uusi haaste. Jos ei muuta, niin patikointi/ retkeilyloma. Siinä kun yrittää lukea karttaa tai koota telttaa tulee arjesta irtiotto. Uudet kuviot ja haasteet, pois arjesta, pois rutiineista, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Molemmat kun iskee uuteen ympäristöön, dynamiikka vaihtuu väkisinki. Löytyy niitä uusia puolia kumppanista mitä ei tiennyt olevan. Jos varaa, pyöräily tai patikointi loma Slovakiassa. Jos ei ole rahaa, kotimaanmatkailua esim melonta ekskursio
[quote author="Vierailija" time="30.11.2013 klo 16:06"]
Yhteinen haaste jossa pakko tehdä tiimityötä. Uusi "probleema" missä on molemmille uusi haaste. Jos ei muuta, niin patikointi/ retkeilyloma. Siinä kun yrittää lukea karttaa tai koota telttaa tulee arjesta irtiotto. Uudet kuviot ja haasteet, pois arjesta, pois rutiineista, pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Molemmat kun iskee uuteen ympäristöön, dynamiikka vaihtuu väkisinki. Löytyy niitä uusia puolia kumppanista mitä ei tiennyt olevan. Jos varaa, pyöräily tai patikointi loma Slovakiassa. Jos ei ole rahaa, kotimaanmatkailua esim melonta ekskursio
[/quote]
Hyviä ideoita :)
Irti kodista, irti arjesta. Uusien haasteiden jälkeen on helpompi miettiä tulevaisuutta, ollako vai eikö olla. Saa perspektiiviä ja mikä tärkeintä, sen irtioton arjen paskasta. Vieraassa maassa ei mieti sitä veetutusta, kun äijä aloittaa JOKA virkkeen "katoppana". Enempi miettii (mietitään!) mikä helkkari on pullo vettä Slovakiaks. Siin ei se katoppana enää häiritse
T:16
Hyvin tuttu tunne.Yhdessä oltu 35 vuotta.Lapsetkin sen verran kaukana ettei tavata kovin usein.... Onneksi on lapsenlapsia joita rakastaa. Ilman lapsia ja lapsenlapsia olisi tosi tyhjää.
Jos joku sanoo ettei halua lapsia,tuskin osaa ajatella mitä on sitten kun oltu yhdessä seuraavat 40 v. Ihanista miehistä tuleekin ärsyttäviä tyhjäpäitä. joita on vaan niin kovin vaikea rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tuttu tunne.Yhdessä oltu 35 vuotta.Lapsetkin sen verran kaukana ettei tavata kovin usein.... Onneksi on lapsenlapsia joita rakastaa. Ilman lapsia ja lapsenlapsia olisi tosi tyhjää.
Jos joku sanoo ettei halua lapsia,tuskin osaa ajatella mitä on sitten kun oltu yhdessä seuraavat 40 v. Ihanista miehistä tuleekin ärsyttäviä tyhjäpäitä. joita on vaan niin kovin vaikea rakastaa.
Niin no, vastaavassa tilanteessa olevat lapsettomat pariskunnat varmaan vain suosiolla eroavat, eivätkä kärvistele yhdessä. Onko se sitten parempi ratkaisu kun olla yhdessä lastenlasten vuoksi, niin mene ja tiedä?
Vierailija kirjoitti:
Irti kodista, irti arjesta. Uusien haasteiden jälkeen on helpompi miettiä tulevaisuutta, ollako vai eikö olla. Saa perspektiiviä ja mikä tärkeintä, sen irtioton arjen paskasta. Vieraassa maassa ei mieti sitä veetutusta, kun äijä aloittaa JOKA virkkeen "katoppana". Enempi miettii (mietitään!) mikä helkkari on pullo vettä Slovakiaks. Siin ei se katoppana enää häiritse
T:16
APUA :D
Tyypillinen tapaus, about: nyt katsotaan oikeasti, onko teillä keskinäistä, KYPSÄÄ rakkautta. Arki rutiineineen sen yleensä viimeistään testaa, niin nytkin. Ei kun tsemppiä sinulle!