Miten selviätte siitä, kun oma mies kyllästyttää?

Kamppailen tällaisten tunteiden kanssa. Oma mies tuntuu tylsältä, ennalta-arvattavalta, rasittavaltakin. Tiedostan tällaisen olevan ainakin jossain suhteessa normaalia kaikissa suhteissa, mutta minun on vaikea käsitellä tunteitani. On todella vaikea yrittää käyttäytyä normaalisti ja arvostavasti, kun miehen naamakin jo ärsyttää.

Saan varmasti paljon negatiivisia kommentteja niskaani, mutta puhun vain totta. Ja tunnistan sentään ajatuksieni vääryyden ja sen, etten voi kostaa niitä miehelle. Yritän siis olla osoittamatta että hän rasittaa minua melkein kaikella mitä tekee, mutta tietenkin hän sen huomaa vaikka mitä yrittäisin.

Mies on paljon töissä, eikä hänellä ole aikaa minulle eikä omiin juttuihinsakaan. Ajaudumme kauemmas toisistamme, kun ei ole mitään yhteistä, eikä mies oikein ehdi edes pysyä perillä päivän uutisista, jotta edes niistä voisi yrittää iltaisin puhua. Ei ole mitään yhdistävää tekijää. Juttumme ei luista, ja nauramme harvoin yhdessä. Mies kaipaisi myös yhdessä hykertelyä, mutta minun on vaikea avautua ja rentoutua, kun koko mies vain ärsyttää.

Oletteko te muut kamppailleet samanlaisten jaksojen kanssa suhteissanne? Miten niistä pääsee eroon? Minä olen tuntenut näin jo kesästä saakka, ja sitä ennenkin silloin tällöin. En usko olevani vain kiittämätön, sillä yritän oikein keskittyä miehen hyviin puoliin. Mutta se ei auta, kun alitajunta sanoo että viihdyn paremmin, kun olen yksin kotona :( Mies ei ole huono, en vain koe yhteyttä häneen.

Lapsia ei ole.