Mitä vaihtoehtoja erolle?
Taas alkaa riitely menemään sellaisille volyymeille, että tekee mieli heittää hanskat tiskiin. Silti ajatus erosta ja kaikkeen siihen liittyvästä järjestelystä tuntuu liian raskaalta.
Onko kellään mitään kokemuksia tai ajatuksia jostain muusta järjestelystä, vaikka kokeeksi tai väliajaksi? Joku puoliero? Vai onko se vaan turhaa vetkuttelua?
En taida enää rakastaa miestäni, se on aika selvä, mutta hän on (ilman noita megalomaanisia riitoja) ihan kunnon mies. Mutta ei näinkään oikein voi olla.
Ajatuksia?
Kommentit (30)
asumusero nyt ainakin tilanteen rauhoittamiseksi.
No ei varmaan olekaan muuta järkeä kuin lapset. Joo, huono syy varmaan.
Mutta asumuseroonkin liittyy käytännön järjestelyjä asunnon suhteen jne. Pitääkö heti laittaa koti myyntiin - vai voiko esim. vuokrata? En tosin haluaisin vaan yksin lähteä, mutta mieskään ei suostu lähtemään. Umpikuaj
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:46"]
Miksi ette mene pariterapiaan?
[/quote]
Valitettavasti en oikein usko tuohon terapiaan. On jotain huonoja kokemuksia takana, eikä tämä nyt puhumalla enää miksikään muutu.
Kun mikään ei auta, niin ero on tasan ainoa vaihtoehto, Rakkaus voisi pitää pinnalla, mutta ilman sitä, voisitte ehkä sopia, että asutte yhdessä, mutta ette ole yhdessä. Muuten se ero on ainoa.
Lapsi ei ole huono syy yrittää parantaa ja jatkaa suhdetta. Itse asiassa lapsi velvoittaa ainakin yrittämään. Kun menee huonosti, tarvitaan tahtoa ja kehittymistä.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:59"]
Kun mikään ei auta, niin ero on tasan ainoa vaihtoehto, Rakkaus voisi pitää pinnalla, mutta ilman sitä, voisitte ehkä sopia, että asutte yhdessä, mutta ette ole yhdessä. Muuten se ero on ainoa.
[/quote]
Ennemmin ajattelin jotain sellaista, ettei asuttaisi yhdessä, muttei välttämättä (vielä) erottaisi. Onnistuisiko sellainen, että vuokraisi jostain yksiö ja vuorotellen vanhemmat muuttaisi sinne? Onko kukaan kokeillut?
t. ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:46"]
Miksi ette mene pariterapiaan?
[/quote]
Valitettavasti en oikein usko tuohon terapiaan. On jotain huonoja kokemuksia takana, eikä tämä nyt puhumalla enää miksikään muutu.
[/quote]
jos todella haluaa parantaa suhdetta, niin sitä vaikka seisoo päällään, vaikka ei siihen usko. Eli tekosyitä, sanon minä...
Aiemmat vastaukset on niin tätä päivää.
Ero ei ole vaihtoehto. Tai se on vaan ongelmien siirtämistä. Vaihda suhdetta, älä miestä! Voi kuule kun tietäisit miten paljon voit tehdä! Yksi taitava psykologi tai terapeutti tai sellaisen kirjoittama kirja avaa silmäsi kuinka voit omalla käytöksellä muuttaa koko suhteen päälaelleen. Paljon se vaatii mutta niin vaatii erot ja uusperheet yms pelleilyt. Tahdon asia. Ja en ole uskis mutta en halua lapsilleni erolapsuutta koska se on kaikilla mittareilla vahingollista.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:27"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 21:46"]
Miksi ette mene pariterapiaan?
[/quote]
Valitettavasti en oikein usko tuohon terapiaan. On jotain huonoja kokemuksia takana, eikä tämä nyt puhumalla enää miksikään muutu.
[/quote]
jos todella haluaa parantaa suhdetta, niin sitä vaikka seisoo päällään, vaikka ei siihen usko. Eli tekosyitä, sanon minä...
[/quote]
No ei ole tekosyy, en ehkä sitten tosiaan haluakaan parantaa suhdetta, mutta erokin tuntuu lasten kannalta niin raskaalta. Mietin vaan, että pitääkö heti laittaa lusikat jakoon, vai miten joku kokeeksi eroasunnon hankkiminen onnistuisi.
t. ap
Meillä oli hetken aikaa eri asunnot, mies muutti kerrostaloon ja mä jäin lasten kanssa ok-taloon asumaan.
Helpotti kyllä elämää, kummallakin. Sit alkoi löytymään halua jo ihan puhumiseen sen ainaisen riitelyn sijaan. Mut mies muutti takaisin ihan liian nopeasti, luisuttiin takaisin samaan alle viikossa. Erohan siitä sit tuli lopulta.
elin lapsuuteni keskellä vanhempieni riitoja, kumpikaan ei suostunut lähtemään ja ulospäin selitettiin että haluttiin antaa lapsille ehjä koti. Tulos: kaiki sisarukset joutuneet käymään terapiassa, äiti katkeroitunut ja isä kuollut. Joskus rukoilin että vanhemmat eroaisivat ja saisi olla rauhassa hiljaisessa kodissa.
olisiko kannattanut heti avauksessa mainita myös lapset...
asumusero rauhoittaisi elämää ja kun on hiukan saanut etäisyyttä, voi alkaa selvittämään mitkä asiat ovat ne pahimmat kompastuskivet. Mistä pahimmat riidat tulevat, miksi ne toistuvat. Riitelettekö edes oikeista asioista vai jostain?näennäisestä vaikka syy olisi jokin ihan muu.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:38"]
elin lapsuuteni keskellä vanhempieni riitoja, kumpikaan ei suostunut lähtemään ja ulospäin selitettiin että haluttiin antaa lapsille ehjä koti. Tulos: kaiki sisarukset joutuneet käymään terapiassa, äiti katkeroitunut ja isä kuollut. Joskus rukoilin että vanhemmat eroaisivat ja saisi olla rauhassa hiljaisessa kodissa.
[/quote]
Juuri tuota minäkin pelkään! Omat vanhempani erosivat kun olin lapsi (tosin siihen liittyi muutakin kuin "vain" riitely), miehen vanhemmat taas ovat edelleen yhdessä, mutta se suhde on jotenkin outo, riitelivät kuulemma koko miehen lapsuuden ja nyt miehen isä esim. puhuu vaimolleen todella ikävästi - näyttää siltä että osa tommoisesta käyttäytymismallista on peritynyt.
Haluaisin että kotona saisi olla ilman että aina jostain kohta räjähtää. Ja vikaa on siis minussakin, en yhtään yritä sitä väistellä. En vaan jaksa yrittää, ja kun sitä rakkauttakaan ei nyt vaan ole.
t. ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:35"]
Meillä oli hetken aikaa eri asunnot, mies muutti kerrostaloon ja mä jäin lasten kanssa ok-taloon asumaan.
Helpotti kyllä elämää, kummallakin. Sit alkoi löytymään halua jo ihan puhumiseen sen ainaisen riitelyn sijaan. Mut mies muutti takaisin ihan liian nopeasti, luisuttiin takaisin samaan alle viikossa. Erohan siitä sit tuli lopulta.
[/quote]
Auts. Toisaalta hyvä että jos saitte puhuttua, ja antoihan tuo koe-ero ehkä lapsillekin sopeutumisaikaa, ettei ole maailmanloppu?
Onko kellään muilla tällaisesta kokemusta?
t. ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 22:43"]
asumusero rauhoittaisi elämää ja kun on hiukan saanut etäisyyttä, voi alkaa selvittämään mitkä asiat ovat ne pahimmat kompastuskivet. Mistä pahimmat riidat tulevat, miksi ne toistuvat. Riitelettekö edes oikeista asioista vai jostain?näennäisestä vaikka syy olisi jokin ihan muu.
[/quote]
Joo, niinkin. Tuntuu siltä että riidellään ihan joka asiasta, lähinnä pikkuasioista joka päivä, mutta mitään isoja asioita ei uskalla edes käsitellä.
t ap
mitä järkeä jatkaa jos ei rakasta?