Syöpää ei voiteta taistelemalla! Eikä ainakaan rukoilemalla!

Ei syöpään kuolevaa voi tietenkään syyttää väärästä asenteesta tai rukoilun puutteesta, mutta kyllä positiivisella mielialalla, rukoilulla tai meditoinnilla on monille parantava vaikutus! Ja jos menettää toivonsa, niin sairaus voi edetä nopeammin.

Uskon Jumalaan, mutta täytyy myöntää että minulla on skeptinen asenne parantamiseen Jeesuksen nimessä...pelottaisi ihmisen puolesta jos hän ei parannukaan, ja mielestäni on pöyristyttävää että jotkut uskovaisten mielestä sairaus on Jumalan rangaistus tai seuraus synnistä.

Rukoilu auttaa lääketieteen rinnalla, mutta se ei saa kilpailla lääketiedettä vastaan.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 14:48"]

Joku kuolee, vaikka tastelisi ja rukoilisi kuinka kovasti. Toinen ei välitä pätkääkään koko syövästä ja selviää hengissä.

Kuulun itse jälkimmäiseen ryhmään: olisin mielestäni joutanut kuolla, kun olen seurannut rintasyöpään kuolleita nuoria perheenäitejä. Vaikka kuinka "taistelivat ja rukoilivat", niin kuolivat.

Minä vaan olen hengissä, ollut diagnoosin jäkeen jo yli 10 v. Enkä ole "taistellut" yhtään mitään syöpää vastaan.

Taistelu ei auta. Kyse on vain ja ainostaan hoidoista. Lääketieteestä.

Kyllä myös rukouksen kautta on todistetusti parantuneita, Jumalan kiitos!

Voimia ja Joulun odotusta!

No niinpä juuri. Aikana ennen nykyaikaisia syöpähoitoja ihmisillä ei vain ollut riittävästi taistelutahtoa? Vai?

Kyllä se on lääkkeiden ym. hoitojen ja ehkäpä kirurgien taistelu, ei potilaan, joka ei paljon muuta voi kun ottaa vastaan se mitä annetaan.

Yksi syöpäsairas

Ap vastaa nro 9: tiedän ihan liian monta nuorta äitiä.

Googlaa suomen rintasyöpäyhdistys.

Rintasyöpä ei ole enää aikohin ollut vain vanhempien naisten sairaus.

älä valehtele olet  se sama av mamma joka eilen suuttui kun rukoilin nuoren tytön puolesta blogi keskustelussa. Ei sulla sillon vaan mitää syöpää ollu ja nyt rauhotut ja keksit itelle oikeeta tekemistä  perjantaille

Jos ihmisellä jossain elimistössä on syöpäkasvain, se ei häviä itsestään minnekään - päinvastoin se kasvaa ja leviää, vaihtaa paikkaa. Kasvun pysähdyttämiseen ja leviämiseen, jopa kasvaimen esim sädehodolla pienentämiseen on lääketieleellä tarjota erilaisia hoitoja.

Mutta jos nämä hoidot ei auta: eli leikkaus, solusalpaajat ja sädehoito, niin sitten kuollaan. Siinä ei taistelu eikä rukoukset auta.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 14:52"]

Olen samaa mieltä. Väärin väittää kuolleen omaisille, että Minttu ei taistellut tarpeeksi.

[/quote]

ei kukaa tollasta sano :D Urpo

Kiitos ap! Olen itse miettinyt ihan samaa, välillä ärsyttää tuo taistelu-retoriikka. Ihan kuin sitten pettäisin kaikki läheiseni jos tästä ei selvitäkään, kun en vain taistellut tarpeeksi, minä laiskimus. Ainoastaan synkkiä ajatuksia vastaan voin ja haluan taistella. Kenellekään ei ole itsesäälissä rypemisestä mitään hyötyä, ja pahimmassa tapauksessa perheeni viimeiset muistot minusta ovat muistoja jostain hankalasta masentuneesta akasta.... Eli lippu korkealla, vaikka sitten hautaan asti. :)

-rs-potilas

18= palsta-as

Sanopa tuo sille Hunksille.

Ap: en ole tietoinen mistään em. blogista, enkä ole tästä aiheesta tänne aiemmin kirjoittanut.

En ole missään vaiheessa syöpähoitojen aikana ajatellut, että miksi juuri minulle kävi näin. En ole tuntenut lainkaan itsesääliä. Olen ajatellut vaan, että koska niin monella naisilla rintasyöpä todetaan Suomessakin, niin miksi ettei minullakin voisi kohdalle sattua. Olin tuolloin 39 v. Minulla oli kaksi pientä lasta. Sattuman kauppaa pitkälti. Elämäntavoilla voi vaikuttaa tähän sairauteen hyvin vähän.

Noista "rankoista hoidoista" vielä. Eivät nekään olleet minulle mitään kummempaa taistelua. Otin vastaan ne hoidot sivuvaikutuksineen, mitkä minulle suositeltiin. Olin vieläpä mukana yhdessä solusalpaajahoitotutkimuksessakin.

Eli en ole mitenkään "taistellut" syöpää vastaan. En ole mielestäni voittanut mitään taistelua, vaikka syöpäni on nyt ainakin "remissiossa".

Syöpäni oli ensimmäisestä diagnoosita asti laajasti kainaloon levinnyt.

Koko sairastumisajaltani surullisin asia on ne pienet lapset, joilta syöpä on vienyt äidin. Vaikka kuinka on rukoiltu ja odotettu ihmettä. Ne äidit, jotka on rukoilleet ja joiden pulesta on rukoiltu, he ovat kuolleet ja minä ateisti olen elossa.

Tiedän yhden naisen, syöpäpotilaan, joka kieltäytyi aluksi lääketieteellisistä syöpähoidoista ja hoidatti itseään luontaishoidoilla. Sitten kun ne eivät tehonneet, niin hakeutui syöpähoitoihin - siinä vaiheessa lääkärit suhtautuivat aika nihkeästi. 

Tiedän myös ystäväni äidin, joka parantui etäispesäkkeitä  lähettäneestä syövästä rukouksen avulla .

Jenkeista ei pida unohtaa etta on aika sopivaa ns turvautua rukouksen voimaan kun ei ehka ole kattavia yksityisia sairasvakuutuksia, moni vanhempi tuskin haluaa hautautua velkoihin vuosikausiksi vaikka lapsi kuolisikin. Toisaalta ihmetyttaa syopaan sairastuneiden itsepainen pitaytyminen epaterveellisiin elamantapoihin vaikka nyt olisikin korkea aika pysahtya miettimaan vaikka etta mita kaikkea tulee suuhunsa pistettya makeanhimossa. Tauti on korjaamassa satoaan, mutta silti pitaa saada suu makeaksi vaikka viimeisen kerran.

[quote author="Vierailija" time="29.11.2013 klo 17:15"]

 Toisaalta ihmetyttaa syopaan sairastuneiden itsepainen pitaytyminen epaterveellisiin elamantapoihin vaikka nyt olisikin korkea aika pysahtya miettimaan vaikka etta mita kaikkea tulee suuhunsa pistettya makeanhimossa. Tauti on korjaamassa satoaan, mutta silti pitaa saada suu makeaksi vaikka viimeisen kerran.

[/quote]

Anteeksi mitä?

Jepjep, 26 ilmeisesti kuuluu näihin jotka uskoo, että syövästä voi parantua syömällä oikein ja lipittämällä vähän pakuriteetä ja soodaliuosta?

Kyllä se on Jumala joka parantaa tavalla tai toisella. Tai sitten Hän ei paranna. Kaikella on tarkoituksensa. Ei ole elämässä sattumaa. Tietyllä tavalla voit omalla asenteellasi vaikuttaa sairastumiseen, mutta ei se asenne silti estä sua sairastumasta. Kyllä terve urheilijakin voi sairastua vakavasti..tai hyvin positiivinenkin ihminen. Jumala kuitenkin päättää  miten käy. Ja rukouksella voi vaikuttaa.