Avoliitto, asunto miehen omistuksessa, raha-asiat?

Mielestäni pintaremontteihin (maalia, tapettia, laminaattia, komeron osto) voisit osallistua tulojenne suhteessa, mutta sen sijaan rakennerempat (putket, katot, isommat uusiksi pistämiset) on miehen kuluja. Anopilla ja avokillaan oli kirjallinen sopimus remonteista, ja anoppi maksoi kulut ja myös maksoi miehen tekemistä töistä hänelle palkkaa. Se oli hyvä diili, sillä mies jäi myöhemmin kiinni vieraista naisista ja alkoi sössöttää yhtä ja toista, anopin ei tarvinnut kuin lyödä kuitit pöytään miehen väitteille ja tiedustella, mennäänkö vielä verotoimistoon ja oikeuteen vai pidetäänkö liksa yhä pimeenä..., niin meni ukolta turpa kiinni.

Mitä maksat, ota kuiteista valokopiot. Kirjallinen sopimus on myös hyvä, koska erossa eniten kirpaisee juuri rahat, ja jos pitää mennä oikeuteen tappelemaan, niin siitä tulee heti sulle lisäkuluja, ja välttämättä et näe rahojasi silti vuosiin. Onnenhetkille voi tulla kääntöpuoli, parempi katsoa kuin katua.

Eikö kukaan teistä ajattele, että ap:n kuuluisi maksaa jonkinlaista vuokran tapaista miehelle, koska asuu tämän asunnossa?

Ajatellaanpa sellaista esimerkkitilannetta, että molemmilla, sekä ap:lla että miehellä, olisi samanlaiset asunnot samanlaisella lainarahoituksella. Ap:n asunto olisi sijoitusasunto, joka olisi vuokralla, ja vuokra kattaisi juuri lainan lyhennykset ja kulut sekä vastikkeet, verot yms., laina-aika olisi vaikkapa 10 vuotta. Ap:n sijoitusasunto siis maksaisi itse itsensä kunnes laina on maksettu.

Miehellä taas olisi omissa nimissään aivan samanlainen asunto, josta mies itse lyhentää samankokoista 10 vuoden maksuajan lainaa ja maksaa korot - ap asuisi miehen asunnossa maksaen puolet juoksevista kuluista. Miehen kuukausittaiset kulut siis olisivat lainanlyhennys + korot + puolet juoksevista kuluista, ap:n kulut ainoastaan tuo puolet juoksevista kuluista.

10 vuoden kuluttua molemmilla on nimissään samanlainen velaton omistusasunto - ap ei kuitenkaan 10 vuoden aikana olisi maksanut asumisestaan kuin puolet miehen asunnon juoksevista kuluista, mies sen sijaan sekä puolet juoksevista kuluista että koko asunnon lainan korkoineen.

Olisiko tämä teidän mielestänne reilua? Mitä jos tilanne olisi toisin päin: miehellä olisi sijoitusasunto vuokralla, ap:llä sen sijaan koko asunto yksin maksettavanaan? Kohtuutonta, eikö?

Tästä syystä minusta sen, joka asuu toisen omistamassa asunnossa, tulee maksaa jonkinlaista kohtuullista vuokraa siitä, että hyötyy toisen asunnosta!

Mitä mieltä olette tällaisesta ajattelusta? Löydättekö aukkoja logiikassa?

Mun mielestä sun ei kuuluis maksaa noita remonttikuluja, sen sijaan sun pitäis maksaa asumisesta miehelle vuokraa (enemmän kuin puolet vastikkeesta).

Nuo 19, aloittajan mukaan talosta ei ole lainaa. Hän on sen halunnut valita, ei ole suostunut ostamaan yhteistä. AP:ko olisi pakotettu osarahoittamaan miehen omaa valintaa? Ap:lle sijoitusasunto voisi olla fiksu, vuokratuotot perheen yhteisiksi rahoiksi. Näin kummankin asunto olisi osaltaan perhettä hyödyttämässä: Toisessa asutaan, toinen tuo lisätuloa.

Mun mielestäni vuokraa ei tarvitse maksaa, kun mies on kerran kieltäytynyt ostamasta asuntoa yhdessä, vaikka se olisi mahdollista. Tässä kyllä nyt mies on vienyt naista kuin litran mittaa. En missään tapauksessa suostuisi itse tuollaiseen järjestelyyn, jossa mies ostaa itselleen asunnon ja joudun olemaan siellä "hyyryläisenä" koska mies vaatii sellaista!

Sen ajan kun itse olet kotona (etkä siis voi tehdä töitä, ansaita "kunnolla") on mielestäni reilua että mies maksaa enemmän, jos nainen hoitaa yhteisen lapsen ja kodin. Jos mies hoitaa lasta päivät ja iltaisinkin + tekee lähes kaikki kotityöt ja nainen käy töissä, niin nainen saa maksaa suuremman osan. Mm. Kela pitää puolisoita elatusvelvollisina toisiaan kohtaan ja tukiakaan heru jos toisen tulot on suuret.

Kun molemmat käy töissä ja lapsi muualla hoidossa, laittaisin juoksevat kulut puoliksi. Jos kotityöt ja lapsenhoito jakautuvat puoliksi, maksaisin jotain näiden lisäksi vuokrankorviketta ehkä keskimääräisten elareiden verran. Jos taas hoidat kodin ja kaikki lapseen liittyvät hommat työssäkäynnin lisäksi niin kyllä näillekin työtunneille voi arvoa laskea ja se on iso panostus yhteiseen kotiin. Remonttien osalta antaisin työpanostani, ja vuokrankorviketta voisi käyttää tähän, mutta mitään kymppitonnien materiaali/työkuluja en maksaisi.

Et missään nimessä maksa kuin asumiskulut puoliksi. Hommaa esim. sijoitusyksiö niillä rahoillasi. Kohtuutonta pyytää mitään vuokria kun muutenkin asuisit varmasti mielummin omistamassasi asunnossa ja kartuttaisit sitä kautta omaisuutta. Mies hyötyy joka tapauksessa kun ei tarvitse kaikkea maksaa yksin ja alivuokralaiseen verrattuna miehen ei tarvitse kuin jakaa sama huone ja saa vielä varmaankin siivous ja ruoanlaittoapua, samoin kuten oma lapsi tulee hoidettua, eikä elareita maksaa.

Jokainen remontoi itse omistamaansa asuntoa. En todellakaan osallistuisi.

vähän lisätietoja kaivataan. onko kyseessä iso kattoremontti vai vaihdetaanko tapetteja ? Kyllä mä opiskeluaikoina maalasin olohuoneen seinät vuokra-asunnossa. Ne oli kamalan persikanväriset ja vuokranantaja sanoi saat maalata, jos väri on neutraali ja itse maksat maalit. Penniäkään en tietenkään maalirahoista saanut takaisin.

Jos aikomuksena on rakentaa autotalli etkä edes aja autoa, en osallistuisi.

Faktaa pöytään

Pääsetkö nauttimaan remontin eduista, eli tuoko se sinulle painoarvoa asumiseen ?

Minusta asumis-, ruoka-, ja lapsen kulut jaetaan, niin että enemmän tienaava maksaa enemmän. Olette ilmeisesti perhe ja perheen sisällä on vain yksi elintaso.  Minä en osallistuisi remonttikuluihin -kuten jo ehdotettu enintään jotain pintaa voisi maksaa, mutta ei perusparannusta. Myöskään sinun ei tule käyttää omia säästöjäsi hoitovapaalla oloon vaan miehen tulee maksaa oma osuutensa, koska lapsi on kai yhteinen. Älä tuhlaa niitä säästöjäsi miehen taloon tai peruselämiseen.

Kumma kuvio muutenkin, että mies ostaa haluamansa asunnon, ja jos haluat olla perhe, niin sinun on siellä asuttava. Miten olisi sinulle oma asunto lapsen kanssa ja tapailette miehen kanssa ja ehkä olette hänen luonaan viikonloput tms.?

Ap jatkaa. Kyse olisi aluksi pintamateriaalien uusimisesta sekä kylpyhuoneremontista, jatkossa edessä olisi suurempia remontteja mm. lämmitysjärjestelmässä. Alkuun mies sanoi, että hänkin haluaisi uusia yhtä ja toista esteettisistä syistä, mutta nyt hän on antanut ymmärtää, ettei niin paljon haluaisikaan uusia mitään (tietää, että minä haluaisin kovasti tehdä kodista viihtyisämmän) ja pelkään hänen sanovan näin vain sillä ajatuksella, että saisi minut maksamaan pintoihin tehtävistä muutostöistä enemmän.

Lapsi on yhteinen. Mies on epämääräisesti viitannut siihen, että voisimme mennä naimisiin sitten joskus, mutta itse pelkään juuri menneiden perusteella ettei hän ole kovin sitoutunut.

Kysy mieheltä, olisiko hän valmis muuttamaan sinun ostamaasi asuntoon, jotta voisitte elää yhdessä perheenä.

Ennen kuin olin lukenut koko viestiäsi, ajattelin ehdottaa ykskantaan, että ei muuta kuin naimisiin, mutta tuolla historialla... Hmm. Älä suostu maksamaan mitään remontteja, niistöä ei "jää" sulle mitään. Maksa vain kulutustuotteista, kuten ruoasta ja bensasta, mutta älä asumisesta, ainakaan niin kauan kuin hoidat lasta kotona.

Minun mielestä olisi ihan ok, että maksaisit asunnon juoksevat kulut puoliksi miehen kanssa eli:

"Mies haluaisi maksaa asunnon kulut (sähkö, lämmitys, jätemaksut, vakuutukset, vesilaskun ym.) sekä ruuat puoliksi."

Nuo on sellaisia kuluja, joista mies ei hyödy mitenkään eli nuo eivät kartuta hänen omaisuuttaan ja nuo pitäisi sinun maksaa, vaikka asumisjärjestely olisi mikä tahansa.

Sen sijaan en suostuisi maksamaan mitään remonteista enkä lainanlyhennyksistä, koska ne kartuttavat myös miehen omaisuutta.

Koko lähtökohta on kyllä minusta omituinen - minä en pystyisi olemaan noin joustava, että muuttaisin miehen painostamana johonkin, mitä en itse haluaisi.

Minustakaan sinun ei kuulu maksaa remonttikuluja. Muuten jako kuulostaa reilulta, siis sille ajalle kun olette molemmat töissä. Kun olet kotona lapsen kanssa kotona niin miehen kuuluu tietty maksaa suurempi osa yhteisistä kuluista.

Hyvä, että sinulla on omia säästöjä. Pystyisitkö ostamaan itsellesi sijoitusasunnon, jonka laittaisit vuokralle? Sitten et ainakaan jäisi tyhjän päälle, jos ero tulee.

aika jotenkin ikävää että on yhteinen lapsi ja varmaan tulavisuuttakin mietitty (siis yhdessä) ja mies haluaa että maksat kaikesta puolet, eli sun elintaso olis sillon matalampi.... kerroitkin kyllä että mies on välillä miettinyt eroa ja ehkä käytös liittyy vähän siihen...

mä koen että jos yhdessä ollaan ja lapsiakin tehdään ni asiat silloin puoliksi, ei nyt toki perintömökkejä lunasteta tai mitään (tekisin avioehdon kyllä perinnöistä ja omista yrityksistä jne) mutta siis päivittäinen elämä...samaa ruokaahan me syödään ja samassa sängyssä nukutaan... mä olin jossain välissä työtän ja mies jossain kohtaa opiskeli ja silloin toinen kantaa enemmän korsian kekoon, niin se vaan menee jos haluaa olla yhdessä. musta on selvää että suurituloisempi kantaa isomman vastuun, rahaa se vaan on, kiva jos sitä jommallakummalla on niin että on varaa remontoida. mutta koska hän sen kämpän tahtoi itse ostaa ja valita iin maksakoon remontit. musta toi asenne kyllä että asutte yhdessä mutta mies valitsee itsekseen asunnon teille (ja lapsellenne) niin ei kuulosta kovin kestävältä, tai hän ei mielestäni teitä juuri ota huomioon.

En ymmärrä miten perustelet että maksaisit vähemmän juoksevista kuluista?

Remonttiin ei ole mitään syytä laittaa rahaa koska et ole asunnon omistaja.  Ja jos laitat niin niistä rahoista on syytä tehdä sopimus ja selvittää miten verottaja suhtautuu asiaan. Saat rahasi takaisin kun eroatte. Remontti kuitenkin nostaa asunnon arvoa, joten se on omistajan vastuulla.

En kyllä silti usko että liittonne tulee olemaan kovinkaan pitkäikäinen, jos rahat on  noin erillään niin luulisin että olette muutenkin aika lailla omia yksiköitänne jotka nyt sattuu asumaan samankaton alla.

On tämä avioliitto muuttunut nykyään tällaiseksi sopimusasiaksi nykyään. Lasketaan omia ja toisen eikä muisteta että yhdessä pitäis olla ja yhdessä pitäis tehdä ja omistaa.

Ap jatkaa, Lisään vielä, että emme todennäköisesti ole menossa naimisiin ainakaan lähitulevaisuudessa. Sen sijaan mies on aiemmin suhteen aikana ollut aikeissa erota, useampaan otteeseen ja tämä varjostaa edelleen suhdettamme.

Minusta sinä olet oikeassa, eli sinä maksaisit juoksevista kuluista puolet ja mies maksaa asunnon remontit. Yksi ystäväni osti yh:na ollessaan asunnon itselleen. Pari vuotta myöhemmin hänen miesystävänsä muutti heille, mutta mies ei ota osaa lainanlyhennyksiin eikä asuntolainan korkoihin. Asunto on edelleen vain ystäväni nimissä.

Itse voisin maksaa jotain tapetointikuluja, mutta en juuri sen kalliimpia perusparannuksia.

Remonttikulujen osalta tehkää kunnollinen sopimus, jossa miehesi sitoutuu maksamaan sinulle takaisin remontteihin antamasi rahat mahdollisen eron sattuessa. Sitten pidät vielä tarkan huolen siitä, että sinulla on kuitit jokaisesta remonttiin antamastasi sentistä.

Minusta on kyllä täysin kohtuullista, että maksat osuutesi juoksevista kuluista (lämmitys, vesi ym.). Se, mikä on sinun kohtuullinen osuutesi, on sitten hankalampi juttu, josta on monia mielipiteitä. Onko sinun kotiin jäämisesi äitiysloman jälkeen yhteinen päätös vai haluaisiko miehesi sinun palaavan töihin? Tämäkin vaikuttaa. Meillä yhteiset menot on aina tasattu niin, että molemille jää sunnilleen yhtä paljon rahaa yli välttämättömien kustannusten jälkeen. Toisaalta olemme myöskin jakaneet vanhempainvapaat eikä kumpikaan meistä ole ollut pitkään hoitovapaalla.