Miksi eläimet pitävät joistakin ihmisistä niin paljon?

Minä olen sellainen. Kaikki kissat, jotka pelkäävät ihmisiä luottavat minuun suorilta käsin ja puistossa vapaana olevat koirat 'karkaavat' omistajiltaan aina luokseni ja haluaisivat jäädä seuraani. Uskon, että se on jonkinlainen energia, jonka nämä eläimet aistivat, rakastan kaikkia eläimiä todella paljon ja eläimet, jotenkin aistii sen, että seurassani on turvallinen olla.

Moni koira rakastaa tuntemattomiakin ihmisiä jos ei ole vieraista huonoja kokemuksia, ja menee heti iholle, ei se ole sen kummempaa, ellei sama koira ole ensin vältellyt nähtesi muita ihmisiä ja valitsee sinut sitten turvakseen. Meillä on neljä koiraa kahdesta rodusta, joiden pitäisi olla aikuisena pidättyväisiä vieraita kohtaan, mutta ulkonakin heti ovat innoissaan, jos joku ihminen haluaa päästä koiria silittämään, myös ne tuntemattomat. Aiemmin oli koiria rodusta, joka on myös muka pidättyväinen tuntemattomia kohtaan, mutta omat halusivat jokaikistä näkemäänsä ihmistä ulkona jo ensi kerralla pusuttelemaankin, jos ihminen olisi sen sallinut. Kotireviiri sitten eri asia.

Tarkka hajuaisti kertoo koirille ketä on turvallista lähestyä. Positiivinen ja negatiivinen energia välittyvät molekyyleissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vastapainoksi tiedän yhden miehen jota koirat tuntuvat suorastaan kammoavan. Sitä on purrut niin hyvin koulutettu metsästyskoira kuin pieni sylikoirakin. Oma nyt jo edesmennyt koirani ei myöskään päästänyt tyyppiä isäni naisystävän lähelle, vaan lähestyttäessä asettui väliin ja paljasti hammasrivistönsä. Sellaista käytöstä en ollut nähnyt ikinä siltä koiralta, enkä nähnyt ikinä sen jälkeenkään.

En itsekään pidä tuosta henkilöstä, siinä on jotain kummallista.

Kerro lisää tuosta tyypistä!

Anopilla oli kissa, joka ei tykännyt ihmisistä ja minun kohdallani tunne oli molemminpuolinen. Juuri ennen syöpähoitojeni alkua tuo samainen kissa tunki jatkuvasti syliini ja pisti päässä siihen samaan kohtaan, missä syöpä oli. Kumma katti.

Löysin kivan ketjun joka toivottavasti saa jatkoa. Minulla on kaksi kissaa ja ne rakastavat minua mutta joskus huolehdin myös sukulaisten lemmikeistä. En tiedä mikä minussa vetoaa eläimiin. Koirat haluavat jäädä minun luo.Jopa kaverin rotta oli mulla hoidossa. Sekin kiintyi minuun. Tykkään kaikista eläimistä ja höpöttelen niille. Mutta eläimet vaikuttaa rakastavan minua yli kaiken.

Eläimille pitää puhua lempeästi. Meillä on lehmiä ja navetta jossa on tilaa. Lehmillä on aina musiikkia tarjolla. Navetassa on radio. Eläimet rakastaa kun sinä annat sille lämpöä ja läheisyyttä. Eläimet antaa monin verroin rakkautta takaisin kuin ihminen eläimelle.

Pakko johtua kyseisten ihmisten ominaistuoksusta ??

Kyllä eläin eläimen tuntee. 

Kun näen eläimen, aivoni alkavat varmaan tuottaa jotain hyvänolon hormonia välittömästi. Olisko eläimillä hyvä hajuaisti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon allerginen ja siksi yritän vältellä eläimiä. No ne sitten aistii sen ja tulee luo. Ne arimmatkin kissat tunkee mun syliin esim. juhlissa, vaikka muita välttelevät.

Toisaalta näytän varmaan myös kiltiltä, koska lapsetkin hakeutuu aina just mun seuraan.

 

Ystäväni on kissoille allerginen ja siksi välttelee niitä ja suhtautuu niihin välinpitämättömästi. Ja joka ikisessä kissataloudessa minne hän menee kissa istuu kohta hänen sylissään...

 

Sen tähden, että kissat tykkää ihmisistä, jotka ei ole niiden kimpussa ja vaadi huomiota.

Ehkä ne arvelee, että siinä mene lämmin 37asteinen pehmeä patja, joka antaa minun nukkua rauhassa sylissään 🙂

Kissat <3 

Omakin katti on erityisen kiinnostunut seurastani juuri silloin, kun sitä ei ole niin tyrkyllä hänelle. Eli kun juon päiväkahvia ja luen lehteä, juuri siinä lehden päällä on silloin se ykköspaikka, johon on asettauduttava pörisemään ja hengailemaan. Silittää saa, ja se on suotavaa.

Edesmennyt koirani, syntyessään säikähtänyt, pelkäsi kaikkia uusia ihmisiä, paitsi niitä, jotka eivät pitäneet koirista. Kyllä ne olivat ihmisistä luotettavimpia ja turvallisimpia. Koirat, nuo suuret ihmistuntijat..Reppana sai yleensä monen sellaisen kyllä heltymään.

Vierailija kirjoitti:

Vastapainoksi tiedän yhden miehen jota koirat tuntuvat suorastaan kammoavan. Sitä on purrut niin hyvin koulutettu metsästyskoira kuin pieni sylikoirakin. Oma nyt jo edesmennyt koirani ei myöskään päästänyt tyyppiä isäni naisystävän lähelle, vaan lähestyttäessä asettui väliin ja paljasti hammasrivistönsä. Sellaista käytöstä en ollut nähnyt ikinä siltä koiralta, enkä nähnyt ikinä sen jälkeenkään.

En itsekään pidä tuosta henkilöstä, siinä on jotain kummallista.

Höh. Se tyyppi pelkää taatusti itse koiria. Ja koirat pelkäävät takaisi, nehän haistaa pelon, joka voi tuntua hyökkäykseltä.

Vierailija kirjoitti:

Kilttien, hyväntahtoisten  ja rauhallisten, jotka eivät hössöta eläintenkään kanssa vaan antavat niiden tulla vaivihkaa.

No ehkä tuo hössötyksen puute sitten tekee sen, miksi koirat (ja kissatkin) tulevat aina minun luokseni :D

En nimittäin edes tykkää koirista sen kummemmin, ja vähän rasittaa kun ne aina roikkuu nimenomaan minun perässä jos olen jossain kyläpaikassa missä on koiria. Myös matkoilla majapaikan koira leimautunut juuri minuun, vaikka omistajien mukaan ko. koira ei yleensä piittaa vieraista ja pysyy kauempana heistä. Samoin kulkukoirat alkaa kulkemaan perässäni, vaikka en edes noteeraa heitä ja muut travellaajat höösää niiden perässä ja minua lähinnä mietityttää mitä tauteja ne tahmanäpit eli muut travellaajat niillä joka paikkaan tunkevilla rapsutussormillaan levittää. Mä en siis ole yhtään sellainen, että menisin jonkun random eläimen luokse polvistumaan, lässyttämään ja rapsuttelemaan, mutta silti ne seuraa mua. 

Rentous ja rauhallisuus vetää eläimiä puoleensa. Olen nähnyt monen aran eläimen lähestyvän rohkeasti vammaisia. Jos luette tätä, liikuntavammoista kärsivät, niin tiedoksi! Teillä saattaa olla piileviä kykyjä eläinten silmissä.

Eläimet aistivat jotenkin sellaiset ihmiset, joilla on taka-ajatuksia. Kaikenlainen kaksoisviestintä häiritsee niitä ja reaktio voi sen takia olla negatiivinen. Se on eläinten kielellä kaksinaamaisuutta, että aiot istua alas, mutta astutkin eteenpäin. Aiot koskettaa, mutta vedätkin käden nopeasti pois. Eläin saattaa käydä jopa kiinni sen takia. Kannattaa siis ajatella ja liikkua selkeästi arkojen eläinten lähellä. Niin että eläin voi lukea ihmistä kuin avointa kirjaa. Ne on hyviä siinä.

Joskus tuntuu, että eläimet suorastaan stressaantuu niistä HÖSSÖTTÄVISTÄ animal lovereista kimpussaan, ja oikein hakeutuvat turvaan sellaisen luo jota ei niin kiinnosta. Itsekin vähän stressaannun jo katsoessani sellaista.

Mä oon taas hössöttävä usein, mutta sillä tavalla että lapset ja eläimet tykkää yleensä 😁 että jos ei itse ole hössöttävä, niin ei se ole se syy miksi joku eläin tulee luo. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eläin eläimen tuntee. 

Tämä. Just meinasin kirjoittaa, että kyllä koira koiran tuntee.

Oma nyt jo edesmennyt koirani ei myöskään päästänyt tyyppiä isäni naisystävän lähelle, vaan lähestyttäessä asettui väliin ja paljasti hammasrivistönsä. Sellaista käytöstä en ollut nähnyt ikinä siltä koiralta, enkä nähnyt ikinä sen jälkeenkään.

En itsekään pidä tuosta henkilöstä, siinä on jotain kummallista.

-Tällaiset analyysit on hassuja. Ymmärrätkö että koirat puolustavat omistajaa? Koira aistii, että et pidä jostain tyypistä, ja siksi suhtautuu itsekin varautuneesti.

Eivätkös kissat ole tutkitusti toisista ihmisistä pitäviä ja eivät "siedä" toisia. Tuttavanaisellani oli 2 kissaa, toinen ei suostunut istumaan sylissäni, hyppäsi heti pois, toinen jäi tyytyväisenä syliini.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon taas hössöttävä usein, mutta sillä tavalla että lapset ja eläimet tykkää yleensä 😁 että jos ei itse ole hössöttävä, niin ei se ole se syy miksi joku eläin tulee luo. 

Kyllä mäkin saatan jotain tuttua koiraa joskus lietsoa tahallaan kanssani riehumaan, mutta en ole hössöttävä tai mene mihinkään lattialle eläinten kanssa.

Poikkeuksen tekee jotkut kaltoinkohdellut, esim. kerran kyläpaikassa oli väkivaltaiselta omistajalta pelastettu hirvikoira joka pelkäsi ihmisiä ja leimautui minuun, niin kökötin sen kanssa lattialla koko vierailun ajan, kun eihän siitä viitsinyt lähteä. Sitä ilmeisesti pelotti se tuntemattomien ihmisten määrä, ja painautui minun kainalooni ja kökötti hiljaa siinä. Eihän siitä viitsi lähteä, kyllä mä nyt sillä tavalla empaattinen tietysti olen vaikka en koirista erityisemmin tykkääkään enkä hössötä eläimiä :D Minäkin olin kyllä tuntematon sille koiralle, mutta varmaan jotenkin turvallisen oloinen sitten.