Onko väärin olla ihastunut, jos on naimisissa?
Olen varmaan ihastunut työkaveriini. En haluaisi olla.
Tuntuu kuin pettäisin miestäni, vaikka hänen kanssaan haluan olla eikä ole mitään syytä tai tarvetta ihastua toiseen.
Kommentit (59)
Kyllä meitä muihin kuin omaan aviopuolisoon ihastuneita tästä maasta löytyy. Sellaista se elämä on. Pistä silmät kiinni ja anna omalle puolisolle kyytiä. Turha mainita kuka sillä hetkellä ajatuksissasi on, kunhan varot ettet vahingossa huuda väärää nimeä hekuman hetkellä.
No onhan se merkki jonkinlaisesta selkärangattomuudesta jos ei pysty vieraita miehiä/naisia blokkaamaan.
Se on suorastaan terve piirre ihmisessä, että kykenee ihastumaan. Ihastuneena olo on niin raastavan ihanaa, vaikka tietää, ettei siitä ikinä mitään kehkeydykään.
Normaali tunne, kunhan et ala kuvittelemaan että sillä on jotain isompaa merkitystä tai yritä lähestyä tuota toista.
Vierailija kirjoitti:
Se on suorastaan terve piirre ihmisessä, että kykenee ihastumaan. Ihastuneena olo on niin raastavan ihanaa, vaikka tietää, ettei siitä ikinä mitään kehkeydykään.
Jaa mä en oo samaa mieltä ihanuudesta. Mä oon ihastunut työkaveriin ja hirveä invalidisoiva jännitys vain päällä aina kun just se työkaveri on lähellä. Muiden työkavereiden kanssa olen rento, vitsailen ja viihdyn, mutta kun tuo yksi tulee lähelle niin menen vain aivan lukkoon. Ei ole ihanaa.
Tämä mies on M G T O W
Älä siis tuhlaa ajatustakaan häneen.
Joo kyllä mäkin olen ihastunut, tosin en työkavereihin. Miehestäni kyllä haluaisin päästä. Täällä kaikki laukovat viisauksia, että lähde vaan, mitä enää odotat.. mutta kun ei tuosta todellakaan pääse eroon yhtä helposti kuin normaalisti eroa vastustavasta miehestä. Se pisti viimeksikin sellaisen paskamyllyn pyörimään, etten vain uskalla. Joka päivä joka hetki haluan vaan eron ja oman elämän. :'(
Vähän ohi
Ei ole väärin, koska tunteilleen ei voi mitään. Väärin on vain, jos teet toisen kanssa asioita, joita olet puolisolle luvannut tekeväsi vain puolison kanssa.
Ei ole väärin, suurelle osalle varatuista sekin tulee jossain vaiheessa kohdalle että joku toinen vain kolahtaa. Eri asia tyystin lähteekö pettämisen tielle.
Täällä kohtalotoveri. Olen naimisissa ja ihastunut työkaveriin, joka vaikuttaa tuntevan samoin. Tunteita tulee ja menee, eikä niiden tuleminen ole vapaaehtoista. Se mikä on vapaaehtoista on se, tekeekö niille tunteille jotain. Itse en aio tehdä, joten silloin en mielestäni tee tässä asiassa mitään väärääkään.
Ei suinkaan ole. Päinvastoin. Vaikka oletkin naimisissa on mitä suurimmassa määrin suositeltavaa että nussit ihastuksesi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on suorastaan terve piirre ihmisessä, että kykenee ihastumaan. Ihastuneena olo on niin raastavan ihanaa, vaikka tietää, ettei siitä ikinä mitään kehkeydykään.
Jaa mä en oo samaa mieltä ihanuudesta. Mä oon ihastunut työkaveriin ja hirveä invalidisoiva jännitys vain päällä aina kun just se työkaveri on lähellä. Muiden työkavereiden kanssa olen rento, vitsailen ja viihdyn, mutta kun tuo yksi tulee lähelle niin menen vain aivan lukkoon. Ei ole ihanaa.
Niin, raastavaahan se on, mutta kuitenkin jotenkin ihanaa.
Taitaa olla normaalia, varsinkin ns. elämänmittaisissa parisuhteissa. Ei ihminen tunteilleen mitään voi, eri asia on sitten käyttäytyminen. Itselläni onneksi meni ohi ja jäi vain ihastuksen tasolle. Tunne on kyllä ihana ja saahan sitä ihminen fiilistellä, siitä ei pysty kukaan tuomitsemaan.
Miten musta tuntuu että näitä työkaveriin ihastumisketjuja on ollut täällä viime aikoina muitakin? Porukka palannut etätöistä työpaikalle ja sellaista sattuu?
Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Nauti ihastumisen tunteesta. Se menee kyllä ohi ajan mittaan. Voit ottaa siiitä omaan parisuhteeseen vähän kipinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on suorastaan terve piirre ihmisessä, että kykenee ihastumaan. Ihastuneena olo on niin raastavan ihanaa, vaikka tietää, ettei siitä ikinä mitään kehkeydykään.
Jaa mä en oo samaa mieltä ihanuudesta. Mä oon ihastunut työkaveriin ja hirveä invalidisoiva jännitys vain päällä aina kun just se työkaveri on lähellä. Muiden työkavereiden kanssa olen rento, vitsailen ja viihdyn, mutta kun tuo yksi tulee lähelle niin menen vain aivan lukkoon. Ei ole ihanaa.
Niin, raastavaahan se on, mutta kuitenkin jotenkin ihanaa.
Mä oon varmaan epänormaali kun en koe sitä millään tavalla ihanana. -edellinen
Miten te muut varatut työkaveriin ihastujat pärjäätte tunteidenne kanssa työpaikalla? Mulla tuntuu menevän työpäivät pilalle koko asian takia.
Sellaista sattuu. Eri asia on sitten pettää.