Lue keskustelun säännöt.
APUA poika tulossa
27.11.2013 |
Sain tänään rakenneultarassa tietää että odotan poikaa. Olen itkenyt siitä asti. En halua poikaa! Minulla on ennestään mitä ihanin tyttö ja halusin hänelle siskon. Tämä tuntuu nyt maailman lopulta. En iloitse enää yhtään raskaudesta tai tuntuvista potkuista. En nää poikalapsissa mitään hyvää. Nyt kaikki vaatteet pitää ostaa uudestaan, oikeastaan mitään pojalle kelpaavaa vaatetta ei ole.. En jaksa uskoa että siskosta ja veljestä tulisi niin hyviä ystäviä kuin siskoksista. Tämä murskaa totaalisesti haaveet kolmannesta. En voi ehkä halua ottaa riskiä että saisin toisen pojan... Toivottavasti mieleni muuttuu kun saan vauvan syliini.
Kommentit (79)
No voi vittu.. Anna adoptioon. Varmasti löytyy rakastavat vanhemmat, sieltä Porvoostakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua on taas periaatteessa aina ällöttänyt tyttölapset.
Sainkin pelkkiä poikia, mutta toki olisin rakastanut tyttöäkin jos sellainen olisi syntynyt.
Anna poika adoptioon, oikeasti LASTA haluavalle perheelle.
Mäkin suosittelen adoptiota, mikäli sukupuoli on noin suuri kysymys. Ja sitten jätät lastenhankinnan siihen, tai menet tekemään tyttärellesi sisaren sellaiseen maahan, jossa alkion sukupuolen voi valita.
Sä opit aivan varmasti rakastamaan poikaasi, vaikka nyt vaikealta tuntuukin. Hyvä, että saat pojan! Opit ihan uuden, ja paljon paremman, maailman, kuin pikkupissisten pinkki glitteriihörhöys. Pojat on ihania ja sulle aina läheisempiä kuin tyttäret. Ja tytöllesikin on hyvä saada veli, puhumattakaan miehestä. Käyt nyt shoppailemassa pari vaaleansinistä asua ja kohta rakastat lastasi enemmän kuin mitään. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on kuin lahja. Se annetaan, sita ei valita itse. Kenenkaan ei pitaisi hankkiutua raskaaksi jos on jonkunlaisia toiveita vauvan sukupuolen suhteen. Et sitten ajatellut asiaa ennen raskautumista?
mua ois ällöttäny hermafrodiitti, onneks sain tyttöjä ja poikia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitten juolahtanut sitä työstäessä mieleen, että sepä saattaa olla 50%:n mahdollisuudella poika?
Minä olen veljeni kanssa paljon läheisempi kuin siskoni, vaikka ikäeroakin on enemmän. Ei sisarusten välinen ystävyys ole sukupuolesta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat kyllä aika ilkeitä vastauksia kaikki.
Ap, onko sinulla joku ongelma miesten kanssa noin yleensä? Hankala isäsuhde, inhottava ex, pikkumainen veli tms.? Voisiko olla, että siirrät vauvaan jotakin, mikä on peräisin muista miessuhteista?
Minulla on aina ollut hankala suhde isääni, ja sitä myöten kaikkiin miehiin. Kun sain kahden tytön jälkeen tietää odottavani poikaa, oli ajatus aluksi vaikea. Miten oikein osaisin olla pojan kanssa? Kun vauva syntyi, hän oli mitä ihanin pieni _lapsi_. Nyt pieni poikani on yhtä rakas kuin siskonsakin, ja mitä suloisin ja ihanin tapaus. Ja jopa ne poikien vaatteet ovat yhtä ihania kuin tyttöjenkin!
Meillä vanhempi poika, nuorempi tyttö. Hyvin leikkivät yhteen. Poika on melko rauhallinen pojaksi, tyttö melko villi/rempseä tytöksi. Eli luonteet kohtaa hyvin. Ihanaa, että on molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan ku minun kirjoittamaa tekstiä. Ekan vauvan piti oli tyttö-muuta en edes hyväksynyt ajatella.
Toinen kun syntyi, hän oli poika (en halunnut tietää sukupuolta kesken raskauden).
Se oli shokki, järkytys, maailmanloppu.
2 kk mulla meni että kiinnyin poikaan. Nyt salaa kenenkään kuulematta kuiskaan ps. pojat ovat paljon ihanempia, kun tytöt. Poikani nyt siis 7-vuotias viikari.
ihan ku minun kirjoittamaa tekstiä. Ekan vauvan piti oli tyttö-muuta en edes hyväksynyt ajatella.
Toinen kun syntyi, hän oli poika (en halunnut tietää sukupuolta kesken raskauden).
Se oli shokki, järkytys, maailmanloppu.
2 kk mulla meni että kiinnyin poikaan. Nyt salaa kenenkään kuulematta kuiskaan ps. pojat ovat paljon ihanempia, kun tytöt. Poikani nyt siis 7-vuotias viikari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2013 klo 17:37"]
Meillä vanhempi poika, nuorempi tyttö. Hyvin leikkivät yhteen. Poika on melko rauhallinen pojaksi, tyttö melko villi/rempseä tytöksi. Eli luonteet kohtaa hyvin. Ihanaa, että on molempia.
[/quote]
Jatkan vielä, että osa vaatteista menee molemmille: punaiset, oranssit, valkoiset, keltaiset, beessit. Muumiaiheiset, nallet ja muut eläimet ym.
mikä teitä vaivaa, miksi ette voi hyväksyä/rakastaa sekä tyttöjä että poikià? pitääkö aina valita parempi, eihän sellaista edes ole?!?
paljon se vauva välittää onko päällä punaista vai sinistä, kunhan on kuivaa ja lämmintä!
Kannattaa pohtia seuraavia asioita:
onko sulla veli? Onko teillä kylmät välit? Miksi?
Entä onko sulla sisko jonka kanssa hyvät välit? Vai johtuuko jostakin muusta käsitys ettei veli ja sisko voi olla hyviä ystäviä? Mistä se voi johtua?
Voiko pettymys johtua vain siitä että elit "pilvilinnassa" missä siulla on kaksi tyttöä ja nyt tavallaan putosit maanpinnalle? Itse olen huomannu kokevani tunteet voimakkaammin raskaus aikana. Ts voitko kokea vain nyt pettymyksen kovempana kuin "normaalisti"?
Voi pieni vauvaparka kun äiti noin ajattelee.. Toiset olisi ikionnellisia jos saisivat tytön lisäksi vielä pojan.
Minä kyllä ymmärrän tämän tunteen. Meillä on kaksi ihanaa ja rakasta poikaa, ja nyt odotan kolmatta, poikaa jälleen. Ultrasta päästyä itkin sitä, että en ikinä pääse tytölle äidiksi. Meni viikkoja totutella ajatukseen, mutta näin on hyvä - luonto antaa mitä antaa. Mietimme miehen kanssa, että olemme sitten varmaan juurikin hienot vanhemmat poikajoukolle. Enkä epäile yhtään, ettenkö rakastuisi lapseeni kuten kahteen ensimmäiseenkin :)
Oot kauhee