Miten te lähdette rajaamaan lukiovalintoja?
Taas se on edessä. Kuopus miettii lukiota itselleen Helsingissä. Ns lähellä on vain kaksi heikkotasoista, yksi hyvä on 25 minuutin päässä. Sittne on iso rypäs 45-60 minsan päässä.
Yleisesti hyvä ja tasainen oppilas, keskiarvo nyt 9,5.
Miten te muut rajaatte valintoja?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että lähes lukioikäistä nuorta itseään kiinnostaisi, missä koulussa jatkaa opintojaan seuraavana lukuvuonna? Vai eikö teiniä yhtään kiinnosta ja jättää lukiovalinnat vanhempien päätettäväksi?
Lukio-opinnoissa nuorelta vaaditaan muutenkin enemmän itseohjautuvuutta, kuin yläasteella, joten mikäli tuo taito ei ole kunnossa, niin sitä kannattaisi nyt alkaa pikimmiten opettelemaan. Kyllä lähes lukioikäisen pitäisi tietää, mihin lukioon haluaa yhteishaussa hakea tai itse olla aloitteellinen etsimään tietoa mahdollisista lukioista.
Tottakai hän ottaa selvää, käy infoissa jne mutta kun on tasaisen hyvä kaikessa, ei vielä varmuudella tiedä miksi haluaa isona, eikä kouluissa ole muitakaan eroja (esim matka) niin ei hänkään sitten tiedä minkä valita. Siksi sitä yhdessä sitten myös mietitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako antaa sen tulevan lukiolaisen päättää?
Jatko-opintojen jälkeen ei oo mitään merkitystä sillä mistä lukiosta on kirjoittanut. Urheilulukiossa on usein pönttöjä, jotka on päässeet sisään urheilupisteillä mutta eivät missään nimessä kuuluisi mihinkään lukioon
Onko jossain sanottu ettei hän päättäisi?
Ap
Yleensä teineillä on vahva oma käsitys siitä, mihin he haluavat.
Lähde tälle väitteelle? Tähän mennessä ei omillani ole yhdelläkään ollut eikä tän kuopuksen kavereistakaan kuin yksi tuedä mihin haluaa.
Ap
Niinkö? Poikia kenties?
Täällä yksi poikaperheen äiti. Kyllä ainakin omat poikani kaipasivat vielä tukea ja neuvoja lukiovalinnoilleen. Yksi kolmesta valitsi lähilukion, jossa mentiin aika perinteisesti valintojen kanssa. Kaksi muuta lähti suurempaan naapurikaupunkiin lukioon erikoislinjalle, missä kurssitarjontaa oli runsaasti. Kyllä siinä kaivattiin vähän vanhempienkin apua ja tukea, vaikka valinnat tehtiinkin itse. En millään jaksa uskoa, että kaikkien muiden AV-mammojen lapset selviävät jo lukioikäisinä ilman kotoa tulevaa tukea. Terv. Ei AP.
No, on noissa vähän eroja oppilaiden suhteen myös ja tietty painotusten, mutta jos niistä ei ole kiinnostunut, niin tässä mun epäviralliset neuvot.
Jos on tosiaan vara valita, niin tiputtakaa ensin alle ysin lukiot pois - lukioissa, joissa on ka yli 9, opettajat ehtii syventää enemmän ja työrauha on parempi.
Sitten ei ole niin väliä, nuoren kantsii käydä infossa katselemassa, missä on eniten oman tyylisiä oppilaita ja mikä näyttää viihtyisältä. Ja toki mikään ihan jäätävä matka ei ole järkevä.
Suosituin lukio taitaa nuorison puheissa olla nykyään Alppilan lukio, jota bilelukioksikin kutsutaan - se on monen mielestä viihtyisä paikka ja siellä on just remontoidut ja sisäilmaterveet tilat. Tosin nämä nyt vaihtelee vuosittain.
Jos haluaa keskittyä johonkin tiettyyn aineeseen niin kannattaa hakeutua erityispainotettuun lukioon. Esim. SYKissä on kielipainotus ja silloin voi jättää muiden aineiden pakollisista kursseista osan pois. Voi siis keskittyä enemmän itselle tärkeisiin kursseihin ja skipata esim ussan ja maantiedon kurssit, jos näitä ei aio kirjoittaa.
Itse katsoisin myös lukion kokoa. Vantaalla on 1000 oppilaan lukio ja se on niin iso koulu, että oppilaiden kesken ei synny kovin hyvää me-henkeä. Vähän pienemmässä lukiossa koko vuosiluokka opii tuntemaan toisensa, mikä edistää kouluviihtyvyyttä.
9,5 keskiarvolla en PK-seudulla hakeutuisi alle 8 keskiarvon lukioon. Maakunnissa tilanne voi olla erilainen, mutta Helsingissä hyvät opiskelijat hakeutuvat korkean keskiarvon lukioihin ja näihin alemman keskiarvon lukioihin kasaantuu se aines, joka ei huippukouluihin pääse.
Nyt kun hallitus vie läpi toisen asteen maksuttomuutta koskevaa uudistusta, niin välttelisin kaupungin ylläpitämiä lukioita. Uudistus tulee johtamaan koulutuksen rahoituskriisiin. Yksityisissä kouluissa voidaan uudistuksen takia puuttumaan jäävät rahat kerätä esim. vanhempainyhdistyksen kautta eikä opetusta tarvitse niin rankasti karsia.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa keskittyä johonkin tiettyyn aineeseen niin kannattaa hakeutua erityispainotettuun lukioon. Esim. SYKissä on kielipainotus ja silloin voi jättää muiden aineiden pakollisista kursseista osan pois. Voi siis keskittyä enemmän itselle tärkeisiin kursseihin ja skipata esim ussan ja maantiedon kurssit, jos näitä ei aio kirjoittaa.
Itse katsoisin myös lukion kokoa. Vantaalla on 1000 oppilaan lukio ja se on niin iso koulu, että oppilaiden kesken ei synny kovin hyvää me-henkeä. Vähän pienemmässä lukiossa koko vuosiluokka opii tuntemaan toisensa, mikä edistää kouluviihtyvyyttä.
9,5 keskiarvolla en PK-seudulla hakeutuisi alle 8 keskiarvon lukioon. Maakunnissa tilanne voi olla erilainen, mutta Helsingissä hyvät opiskelijat hakeutuvat korkean keskiarvon lukioihin ja näihin alemman keskiarvon lukioihin kasaantuu se aines, joka ei huippukouluihin pääse.
Nyt kun hallitus vie läpi toisen asteen maksuttomuutta koskevaa uudistusta, niin välttelisin kaupungin ylläpitämiä lukioita. Uudistus tulee johtamaan koulutuksen rahoituskriisiin. Yksityisissä kouluissa voidaan uudistuksen takia puuttumaan jäävät rahat kerätä esim. vanhempainyhdistyksen kautta eikä opetusta tarvitse niin rankasti karsia.
Kaupungin lukioista vain Ressu on listalla. En luota Helsingin koulutoimeen yhtään. Sem verran omituista menoa ollut jo pitkään.
Ap
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Vierailija kirjoitti:
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Onko sulla jotain faktaa näiden stereotypioiden tueksi? Mun tyttö on tällaisessa yli 9,5 keskiarvon lukiossa, eikä kuvauksesi vastaa lainkaan todellisuutta. Ihan normaaleita lukiolaisia he ovat kaikki, useimmilla on harrastuksia ja heillä on myös paljon rentoa vapaa-ajan tekemistä. Kaikki ovat toki fiksuja, mutta mitään sairasta pänttäystä, kilpailua tai massiivisia mt-ongelmia ei kenelläkään tuosta koulusta tuntemallani nuorella ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa keskittyä johonkin tiettyyn aineeseen niin kannattaa hakeutua erityispainotettuun lukioon. Esim. SYKissä on kielipainotus ja silloin voi jättää muiden aineiden pakollisista kursseista osan pois. Voi siis keskittyä enemmän itselle tärkeisiin kursseihin ja skipata esim ussan ja maantiedon kurssit, jos näitä ei aio kirjoittaa.
Itse katsoisin myös lukion kokoa. Vantaalla on 1000 oppilaan lukio ja se on niin iso koulu, että oppilaiden kesken ei synny kovin hyvää me-henkeä. Vähän pienemmässä lukiossa koko vuosiluokka opii tuntemaan toisensa, mikä edistää kouluviihtyvyyttä.
9,5 keskiarvolla en PK-seudulla hakeutuisi alle 8 keskiarvon lukioon. Maakunnissa tilanne voi olla erilainen, mutta Helsingissä hyvät opiskelijat hakeutuvat korkean keskiarvon lukioihin ja näihin alemman keskiarvon lukioihin kasaantuu se aines, joka ei huippukouluihin pääse.
Nyt kun hallitus vie läpi toisen asteen maksuttomuutta koskevaa uudistusta, niin välttelisin kaupungin ylläpitämiä lukioita. Uudistus tulee johtamaan koulutuksen rahoituskriisiin. Yksityisissä kouluissa voidaan uudistuksen takia puuttumaan jäävät rahat kerätä esim. vanhempainyhdistyksen kautta eikä opetusta tarvitse niin rankasti karsia.
Kaupungin lukioista vain Ressu on listalla. En luota Helsingin koulutoimeen yhtään. Sem verran omituista menoa ollut jo pitkään.
Ap
Ressua voin kyllä suositella. Hyvä koulu mutta meno on silti ainakin osalla oppilaista kuitenkin vähän rennompaa kuin SYKissä. Ehkä vähän suurempi kirjo erilaisia persoonia mahtuu jokkoon ja se on positiivista. Ainakin oma lapseni on viihtynyt mainosti ja oppimistuloksetkin kyllä hyviä vaikka ei ole mikään hikari koskaan ollutkaan. Älliä kuitenkin tuntuu tulevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Onko sulla jotain faktaa näiden stereotypioiden tueksi? Mun tyttö on tällaisessa yli 9,5 keskiarvon lukiossa, eikä kuvauksesi vastaa lainkaan todellisuutta. Ihan normaaleita lukiolaisia he ovat kaikki, useimmilla on harrastuksia ja heillä on myös paljon rentoa vapaa-ajan tekemistä. Kaikki ovat toki fiksuja, mutta mitään sairasta pänttäystä, kilpailua tai massiivisia mt-ongelmia ei kenelläkään tuosta koulusta tuntemallani nuorella ole.
Juttelin tutun koulupsykologin kanssa, hän oli huolissaan liiasta kilpailullisuudesta herkässä kehitysvaiheessa. Plus omat havainnot tytön koulukavereista (tasapainoisia, ongelmattomia) ja eräiden työkavereiden eliittikoulukasvateista (vanhojen tanssien väliinjättö "kun muutenkin niin raskasta", välivuosia, opintojen keskeytyksiä uupumuksen vuoksi). Mutta ei varmasti koske jokaista joka lukiossa, kuitenkin asia mitä kannattaa seurata.
Se, että oma tyttäresi ei vietä lukiossa aikaa näiden huippulukiossa itsensä burn-outtiin vetävien opiskelijoiden kanssa tai tiedosta heidän olemassaoloaan, ei tarkoita, etteikö tällaisia opiskelijoita voisi olla lapsesi lukiossa.
Itse kävin kovatasoisen lukion ja valmistuin lukiosta muutama vuosi sitten. Vasta jälkikäteen olen saanut kuulla, mitä ongelmia kanssaopiskelijoilla oli mielenterveyden ja jaksamisen kanssa lukiovuosina. Lukiossa en huomannut mitään, mutta toisaalta en kaikkien kanssa edes läheisemmin viettänytkään aikaa.
Lukiossa ei kannata vielä uuvuttaa itseään lopullisesti, kun jatko-opinnoissakin pitäisi jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tosiaan vara valita, niin tiputtakaa ensin alle ysin lukiot pois - lukioissa, joissa on ka yli 9, opettajat ehtii syventää enemmän ja työrauha on parempi.
Sitten ei ole niin väliä, nuoren kantsii käydä infossa katselemassa, missä on eniten oman tyylisiä oppilaita ja mikä näyttää viihtyisältä. Ja toki mikään ihan jäätävä matka ei ole järkevä.
Tässä hyvät ohjeet. Ainoastaan sellainen lisäys, että jos tuo 9,5 keskiarvo on tullut "vasemmalla kädellä" eli nuori haluaa hyvästä menestyksestä huolimatta ottaa koulun rennosti, kannattaa huomioida myös ne hippusta vaille ysin keskiarvoa vaativat lukiot. Niissä on oikein hyviä lukioita eikä ilmapiiri ole niin kilpailuhenkinen kuin "huippulukioissa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Onko sulla jotain faktaa näiden stereotypioiden tueksi? Mun tyttö on tällaisessa yli 9,5 keskiarvon lukiossa, eikä kuvauksesi vastaa lainkaan todellisuutta. Ihan normaaleita lukiolaisia he ovat kaikki, useimmilla on harrastuksia ja heillä on myös paljon rentoa vapaa-ajan tekemistä. Kaikki ovat toki fiksuja, mutta mitään sairasta pänttäystä, kilpailua tai massiivisia mt-ongelmia ei kenelläkään tuosta koulusta tuntemallani nuorella ole.
Ei sillä ole. Tuo nyt vaan on tuota ihmeellistä puolikateellista mussutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Onko sulla jotain faktaa näiden stereotypioiden tueksi? Mun tyttö on tällaisessa yli 9,5 keskiarvon lukiossa, eikä kuvauksesi vastaa lainkaan todellisuutta. Ihan normaaleita lukiolaisia he ovat kaikki, useimmilla on harrastuksia ja heillä on myös paljon rentoa vapaa-ajan tekemistä. Kaikki ovat toki fiksuja, mutta mitään sairasta pänttäystä, kilpailua tai massiivisia mt-ongelmia ei kenelläkään tuosta koulusta tuntemallani nuorella ole.
Juttelin tutun koulupsykologin kanssa, hän oli huolissaan liiasta kilpailullisuudesta herkässä kehitysvaiheessa. Plus omat havainnot tytön koulukavereista (tasapainoisia, ongelmattomia) ja eräiden työkavereiden eliittikoulukasvateista (vanhojen tanssien väliinjättö "kun muutenkin niin raskasta", välivuosia, opintojen keskeytyksiä uupumuksen vuoksi). Mutta ei varmasti koske jokaista joka lukiossa, kuitenkin asia mitä kannattaa seurata.
Eli lähdemateriaali on juorua ja mutua.
Ei tiedä siis vielä, miksi aikoo isona? Tässä on vaan lukion alkuun saakka aikaa päättää, sitten pitää tietää, kiitos uuden, YO-arvosanoja korostavan systeemin. Ennen oli enemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Onko sulla jotain faktaa näiden stereotypioiden tueksi? Mun tyttö on tällaisessa yli 9,5 keskiarvon lukiossa, eikä kuvauksesi vastaa lainkaan todellisuutta. Ihan normaaleita lukiolaisia he ovat kaikki, useimmilla on harrastuksia ja heillä on myös paljon rentoa vapaa-ajan tekemistä. Kaikki ovat toki fiksuja, mutta mitään sairasta pänttäystä, kilpailua tai massiivisia mt-ongelmia ei kenelläkään tuosta koulusta tuntemallani nuorella ole.
Juttelin tutun koulupsykologin kanssa, hän oli huolissaan liiasta kilpailullisuudesta herkässä kehitysvaiheessa. Plus omat havainnot tytön koulukavereista (tasapainoisia, ongelmattomia) ja eräiden työkavereiden eliittikoulukasvateista (vanhojen tanssien väliinjättö "kun muutenkin niin raskasta", välivuosia, opintojen keskeytyksiä uupumuksen vuoksi). Mutta ei varmasti koske jokaista joka lukiossa, kuitenkin asia mitä kannattaa seurata.
Eli lähdemateriaali on juorua ja mutua.
Omat lähteesikin ovat tyttäreltäsi kuulemia juoruja ja mutuilua lukioyhteisöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma mistä ei näemmä puhuta lainkaan näissä ketjuissa on kilpailullisimpien lukioiden oppilaiden mt ongelmat. Kun sisään punkee vain ne yli ysin oppilaat ja he alkavat kilpailla keskenään alkaa useammat, erityisesti tytöt oireilla. Kun sen lukion lisäksi nuoret, normaalioloissa, kasvavat kohti aikuisuutta, seurustelevat, harrastavat, miettivät kaikkea muutakin kuin koulua. Jos koulun kilpailu nousee liian vahvaksi alkaa tuo ahdistamaan. Oma tyttäreni kävi lukion ns. keskivertolukiossa (ka joku päälle 8), kerkesi keskittyä kaikkeen muuhunkin kuin kouluun, ja siitä huolimatta jatkoi ns eliittialalla yliopistossa energisenä. Osa kurssikavereista oli vetänyt itsensä niin piippuun jo lukioaikoina - plus jättänyt kaiken itsenäisen elämän opetteluun tarvittavien taitojen harjoittelun lukion jälkeiseen aikaan, että ensimmäinen vuosi yliopistossa meni lukiosta toipumiseen (ja osalla juhlimiseen ja poikiin tutustumiseen, kun noita kokemuksia ei vielä lukioaikoina ollut hankkinut).
Onko sulla jotain faktaa näiden stereotypioiden tueksi? Mun tyttö on tällaisessa yli 9,5 keskiarvon lukiossa, eikä kuvauksesi vastaa lainkaan todellisuutta. Ihan normaaleita lukiolaisia he ovat kaikki, useimmilla on harrastuksia ja heillä on myös paljon rentoa vapaa-ajan tekemistä. Kaikki ovat toki fiksuja, mutta mitään sairasta pänttäystä, kilpailua tai massiivisia mt-ongelmia ei kenelläkään tuosta koulusta tuntemallani nuorella ole.
Juttelin tutun koulupsykologin kanssa, hän oli huolissaan liiasta kilpailullisuudesta herkässä kehitysvaiheessa. Plus omat havainnot tytön koulukavereista (tasapainoisia, ongelmattomia) ja eräiden työkavereiden eliittikoulukasvateista (vanhojen tanssien väliinjättö "kun muutenkin niin raskasta", välivuosia, opintojen keskeytyksiä uupumuksen vuoksi). Mutta ei varmasti koske jokaista joka lukiossa, kuitenkin asia mitä kannattaa seurata.
Eli lähdemateriaali on juorua ja mutua.
Omat lähteesikin ovat tyttäreltäsi kuulemia juoruja ja mutuilua lukioyhteisöstä?
En ole kirjoittanut sanaakaan sellaisista.
Sinä sen sijaan löhdit paisuttelemaan juoruja ja mutuja yleistyksiksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne on samantasoisia. Tyhmä ei saa huippuarvosanoja huippulukiossakaan eikä fiksu huonoja numeroita "huonossa" lukiossakaan.
Lukion lehtorina olen voimakkaasti eri mieltä. En ikimaailmassa laittaisi oppimishaluista ja itseohjautuvaa 9,5 keskiarvon nuorta alle 8 keskiarvon lukioon.
Tarkoititkohan Helsingissä? Meillä tuollainen yli 9,5 keskiarvon itseohjautuva nuori meni reilusti alle 8 keskiarvon lukioon. Mutta emme asukaan Helsingissä, matkaa Helsingin lukioihin olisi ollut tunti suuntaansa julkisilla, liikenteellisesti hyvällä paikalla oleviinkin lukioihin (sitä kävelyaikaa menee myös kummassakin päässä).
Kyllä se nuori sieltä ihan hyvin sai kirjoitettua, vaikka opetus ei aina ollutkaan niin huippua. Nyt on yliopistossa haluamallaan alalla, pääse kirjoitusten arvosanoilla sisälle. Ihan riittävän hyvä valinta tuo lukio oli ainakin hänelle ja järkevien koulumatkojen vuoksi jäi aikaa myös harrastaa.
Itsehän kävelin tai pyöräilin lukioon joka oli samassa rakennuksessa yläasteen kanssa. Keskiarvo taisi olla 8.7.
Matka kesti noin 30min kävellen ja vajaa 10min pyöräillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne on samantasoisia. Tyhmä ei saa huippuarvosanoja huippulukiossakaan eikä fiksu huonoja numeroita "huonossa" lukiossakaan.
Lukion lehtorina olen voimakkaasti eri mieltä. En ikimaailmassa laittaisi oppimishaluista ja itseohjautuvaa 9,5 keskiarvon nuorta alle 8 keskiarvon lukioon.
Miksi?
On teillä murheet! Täällä on kilsan päässä "oma" lukio. Monilla on matkaa ensin huonoa hiekkatietä ja sitten parempaa ehkä 30km. Jos haluaa mennä seuraavaksi lähinnä olevaan, matka on 30km sivu ja seuraavaan lähes 40km. Joku menee urheilulukioon ja joku musiikkilukioon.