Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Totaalinen burnout: Teenkö itselleni hallaa jatkamalla töissä?
23.09.2020 |
Minulla on jo kuukausia ollut tilanne, jossa en jaksa peseytyä, siivota tai tehdä mitään. En ulkoile, en näe ystäviä. Pesen hampaat ehkä kerran viikossa. Nukun ehkä 3 tuntia yössä. Koko elämä on kadonnut ympäriltäni. Käyn silti töissä. Etätöiden vuoksi olen saanut salattua tilani työyhteisöltä. Minulla on velkaa, ja jos jään sairauslomalle ja tuloni putoavat, joudun ulosottoon. Mitä tehdä? Onko töissä jatkaminen vaarallista tilassani? Kaikki looginen päättelykyky on kadonnut, joten en osaa arvioida oikeaa ratkaisua.
Kommentit (52)
Mene työterveyteen ja kerro rehellisesti, missä mennään. Luultavasti saat helposti alkuun pari viikkoa sairauslomaa ja tarvittaessa enemmänkin, jonka aikana toivottavasti pystyt kartoittamaan vaihtoehtoja. Monesti työterveydestä voi päästä myös psykologille, se kortti kannattaa kääntää.
Pieniä muutoksia rutiineihin, yksi kerrallaan. Ensimmäisenä kiinnittäisin huomion unirytmiin. Esim. melatoniinia auttamaan nukahtamiseen ja aina nukkumaan samaan kellonaikaan, riittävä lepo. Kun unirytmi alkaa löytyä, seuraava asia: ulkoilu. Alkuun vaikka vain vartin pieni kävely, kunhan sen tekee joka päivä.
Silloin kun itsellä oli vaikeaa, sain itseni tekemään nuo ulkoilut, kun jaoin sen riittävän pieniin osiin. Ensin yksi kenkä jalkaan. Kun se on tehty, keskittyy siihen, että toinen kenkä jalkaan. Kun se on tehty, keskittyy siihen, että takki päälle jne. Vaikeimpina aikoina oven avaaminenkin oli vaikeaa, niin täytyi paloitella: ojenna käsi eteenpäin - laita käsi oven kahvalle - paina kahvaa - työnnä ovi auki.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat itseäsi niskasta kiinni.
Mene sinä treenaamaan sitä, miten otat itseäsi niskasta kiinni.
Ota nyt ainakin viikko sairaslomaa ja pyydä unilääkkeitä. Nuku koko viikko univelat pois ja mieti samalla mitä teet, jäätkö töihin. Hyvin nukkuneena asiat näyttää paljon paremmilta. Ahdistuneena kaikki on 100 kertaa kauheampaa kuin normaalisti.
Kaikkien pitää nyt ottaa ihmisoikeudet käsiinsä ja ajatella vain itseään. Kuka tässä muka toisia tai itseään elättämään on syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Otat itseäsi niskasta kiinni.
Nyt ei ole aika mukahauskoille jutuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä? Itse menetin kuulon toisesta korvasta vähän vastaavassa tilanteessa kun kroppa oli täysin lopussa. Sen jälkeen olen ottanut tosissaan nää jutut.
Olen 35-vuotias. Olen huomannut omassakin fyysisessä terveydessäni jo huolestuttavia muutoksia, en ihmettelisi jos sairastun nyt johonkin vakavaan fyysiseen sairauteen.
-ap
Fyysisen sairauden ikävin puoli on siinä että hyvin herkästi sen seurauksena joutuu elämään loppuelämänsä tietyssä mielessä pelossa. Esimerkiksi minulla on jäljellä vielä kuulo toisessa korvassa, mutta koko ajan on jossain mielen pohjalla tieto että voin kuuroutua kokonaan. Edelleenkin kun stressaannu terveestäkin korvasta alkaa kuulua vinkunaa. En osaa edes kuvitella minkälaista on yhtäkkiä keski-iässä täyskuuron ihmisen elämä. En voisi enää jutella lasteni ja mieheni kanssa. Ei tämmösiä juttuja ajattele kun puskee kehoparkaa eteenpäin, sitten vasta kun on liian myöhäistä sitä toivoo että olisi kuunnellut kehon viestejä. Terve keho on niin arvokas asia, sen ymmärtää vasta kun menettää jotain. Minäkään en koskaan enää kuuntele musiikkia täysin stereona. Kuuntele kropaasi, tsemppiä ja voimia.
Kuulostat ihmiseltä joka murehtii liikaa asioita. Siis sullahan on työ ja koti eli perusasiat ihan kunnossa eikä mitään syytä huoleen. Jos taas olet venyttänyt talouden liian kireälle niin muuta halvempaan asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene työterveyteen ja kerro rehellisesti, missä mennään. Luultavasti saat helposti alkuun pari viikkoa sairauslomaa ja tarvittaessa enemmänkin, jonka aikana toivottavasti pystyt kartoittamaan vaihtoehtoja. Monesti työterveydestä voi päästä myös psykologille, se kortti kannattaa kääntää.
Pieniä muutoksia rutiineihin, yksi kerrallaan. Ensimmäisenä kiinnittäisin huomion unirytmiin. Esim. melatoniinia auttamaan nukahtamiseen ja aina nukkumaan samaan kellonaikaan, riittävä lepo. Kun unirytmi alkaa löytyä, seuraava asia: ulkoilu. Alkuun vaikka vain vartin pieni kävely, kunhan sen tekee joka päivä.
Silloin kun itsellä oli vaikeaa, sain itseni tekemään nuo ulkoilut, kun jaoin sen riittävän pieniin osiin. Ensin yksi kenkä jalkaan. Kun se on tehty, keskittyy siihen, että toinen kenkä jalkaan. Kun se on tehty, keskittyy siihen, että takki päälle jne. Vaikeimpina aikoina oven avaaminenkin oli vaikeaa, niin täytyi paloitella: ojenna käsi eteenpäin - laita käsi oven kahvalle - paina kahvaa - työnnä ovi auki.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
Kiitos paljon avusta, tuo tekemisten paloittelu pieniin osiin kuulostaa kokeilun arvoiselta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin hoitamaan ne velat ja etsimään ammattiapua.
Zinc
Jos sulla on elämänhallinta hävinnyt ja päälle kaatuu velat, niin sitten vasta oletkin kusessa.
Tämä ihan näin ystävällisenä neuvona.
Olen maksanut velkoja säntillisesti pois, palkkani on juuri ja juuri riittänyt siihen sekä ihan hyvään vaatimattomaan elämään. Tuo velka-asia on oikeastaan ainoa osa-alue elämässäni jonka olen vielä pystynyt pitämään hallussa, kaikki muu elämänhallinta onkin kadonnut. Haisen ja näytän likaiselle, koti hukkuu roskaan ja ystävät ovat loitonneet, mutta luottotiedot on vielä. Tiedän kyllä että velkojen kaatuessa niskaan olen kusessa.
-ap
Jos ottaisit sitä saikkua alkuun ja kysyisit lääkäriltä mihin suuntaan sun kannattais olla yhteyksissä.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoisin hoitamaan ne velat ja etsimään ammattiapua.
Zinc
Jos sulla on elämänhallinta hävinnyt ja päälle kaatuu velat, niin sitten vasta oletkin kusessa.
Tämä ihan näin ystävällisenä neuvona.
Olen maksanut velkoja säntillisesti pois, palkkani on juuri ja juuri riittänyt siihen sekä ihan hyvään vaatimattomaan elämään. Tuo velka-asia on oikeastaan ainoa osa-alue elämässäni jonka olen vielä pystynyt pitämään hallussa, kaikki muu elämänhallinta onkin kadonnut. Haisen ja näytän likaiselle, koti hukkuu roskaan ja ystävät ovat loitonneet, mutta luottotiedot on vielä. Tiedän kyllä että velkojen kaatuessa niskaan olen kusessa.
-ap
Yhteys pankkiin ja velkojen maksumääriin väliaikainen muutos?
Trollien trolli. Hae apua joka tapauksessa sairaus se on tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätä yksi asia päivässä minkä teet. Eka voisi olla suihku ja puhtaat vaatteet. Ei mitään muuta. Nauti veden lämmöstä ja älä pidä mitään kiirettä.
Seuraavana päivänä voisit mennä ulos. Ei muuta. Kävellä minne jalat vie tai vaikka vaan istua penkillä. Kuunnella lintuja. Ei mitään muuta vaatimuksia koko päivälle.
Elefantti syödään pala kerrallaan. Täydellinen on hyvän pahin vihollinen. Ole kiltti itsellesi, ole itsesi paras ystävä, tarvitset itseäsi ja omaa lämmintä katsettasi ongelmiisi, jotka kyllä helpottavat pieni pala kerrallaan, askel kerrallaan mutta varmasti oikeaan suuntaan. Tsemppiä, muista että olet tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Trollien trolli. Hae apua joka tapauksessa sairaus se on tuokin.
Oli tahi ei, mää odottelen tässä perunoiden kypsymistä, joten on aikaa vastailla.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa nää vapaan kasvatuksen ja lapset joita kasvatettiin kuin ruotsalaisia lapsia, eli yltiöpositiiviseen maailmaan erottua. Pieneä ei saanut mistään kieltää ja kaikki meni kuin Ruotsissa toisen maailman sodan aikaan. Tulokset näkyy nyt!
Kattokaa tää 30s klippi niin ymmärrätte:
Tämä! ...ja puolet palstalaisista on näköjään juuri näitä "vapaan" kasvatuksen kokeilulapsia. Eipä ollut vaareillanne (ai niin....iso-vaareillanne) burnouttia vaikka joutuivat sodassa valvomaan henkensä menettämisen pelossa vuosia.
Mee kattomaan lappiin ruskaa viikoks ihan yksikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa nää vapaan kasvatuksen ja lapset joita kasvatettiin kuin ruotsalaisia lapsia, eli yltiöpositiiviseen maailmaan erottua. Pieneä ei saanut mistään kieltää ja kaikki meni kuin Ruotsissa toisen maailman sodan aikaan. Tulokset näkyy nyt!
Kattokaa tää 30s klippi niin ymmärrätte:
Tämä! ...ja puolet palstalaisista on näköjään juuri näitä "vapaan" kasvatuksen kokeilulapsia. Eipä ollut vaareillanne (ai niin....iso-vaareillanne) burnouttia vaikka joutuivat sodassa valvomaan henkensä menettämisen pelossa vuosia.
Joo ne oli ihan eri tavalla sekaisin. Ja pahemmalla. Jälkiä korjataan edelleen pari sukupolvea myöhemmin.
Ehdottomasti työterveyteen, lääkärille kerrot kaiken. Ihan ensiksi sun pitää nukkua, melkeinpä keinolla millä hyvänsä. Työterveyden kautta voisit saada psykologikäyntejä esim 5 näin alkuun. Olet varmasti burnoutissa mutta ehkä se on jo kääntynyt masennuksen puolelle, joten myös psykiatrin tutkimus niiltä osin voisi olla hyvä. Itse olin vastaavassa tilassa ja lievä masennuslääke auttoi pahimman yli. Voit pärjätä ilmankin. Toipuminen vie aikaa, mutta jos olet perus-työsuhteessa, palkka ei putoa mihinkään ainakaan puoleen vuoteen (en muista tarkkaan)
Nyt ei kannata jatkaa sinnittelyä. Mitä kauemmin sinnittelee, sen huonompaan kuntoon menet ja sen kauemmin toipuminen kestää. Työterveyslääkäri on nyt oikea osoite, heille tämä on tuttu juttu. Uni ja lepo kuntoon ihan ensin.
Toipumista sinulle! Et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka käy tuon läpi. Siitä voi toipua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa nää vapaan kasvatuksen ja lapset joita kasvatettiin kuin ruotsalaisia lapsia, eli yltiöpositiiviseen maailmaan erottua. Pieneä ei saanut mistään kieltää ja kaikki meni kuin Ruotsissa toisen maailman sodan aikaan. Tulokset näkyy nyt!
Kattokaa tää 30s klippi niin ymmärrätte:
Tämä! ...ja puolet palstalaisista on näköjään juuri näitä "vapaan" kasvatuksen kokeilulapsia. Eipä ollut vaareillanne (ai niin....iso-vaareillanne) burnouttia vaikka joutuivat sodassa valvomaan henkensä menettämisen pelossa vuosia.
Mitä sinä siitä tiedät? Aivan.
Sillä tilanteesi ei ainakaan parane että poltat itsesi niin loppuun ettet pysty enää ikinä tekemään töitä. Työkyvyttämänä ulosotto on pienin murheesi.
Alue: Aihe vapaa
Olen maksanut velkoja säntillisesti pois, palkkani on juuri ja juuri riittänyt siihen sekä ihan hyvään vaatimattomaan elämään. Tuo velka-asia on oikeastaan ainoa osa-alue elämässäni jonka olen vielä pystynyt pitämään hallussa, kaikki muu elämänhallinta onkin kadonnut. Haisen ja näytän likaiselle, koti hukkuu roskaan ja ystävät ovat loitonneet, mutta luottotiedot on vielä. Tiedän kyllä että velkojen kaatuessa niskaan olen kusessa.
-ap