Totaalinen burnout: Teenkö itselleni hallaa jatkamalla töissä?

Vierailija kirjoitti:

Burnout on luulotautia, eli laiskuutta on. Syö vitamiineja ja rautaa nyt kuurina niin ylihuomenna jaksat taas siivota jos vaan haluat. Mullakin on tuossa tuolin vieressä roska, mutta en vie ditä nyt roskikseen kun ei huvita, mutta en mainosta olevani burnoutissa.

OTAT itseäsi persiistä kiinni jaryhdyt toimeen. Kun on imuroitu ja mopattu niin olo on hyvä.

Ota sinä kuule itseäsi persiiistä kiinni ja työnnä sinne vaikka pääsi. Ai se onkin jo siellä?

Itse samassa tilanteessa. Työskentelen määrä-aikaisena vanhusten hoivapaikassa, en jaksa mitään. Työpäivät kuluvat hosuessa, pyykkiä pestessä, ruoan laitossa. Lämmittäessä laihaa, halpaa valmisruokaa, jota ei koskaan ole tarpeeksi.

Jossain välissä hutaistaan puhtaat vaipat. Suihkutukset kerran viikossa, jos ehditään. Omaisille täytyy näyttää iloista naamaa. Totuus on kaikkea muuta. Kielletty kertomasta totuutta, täytyy teeskennellä. Onneksi pääsen pian pois, määrä-aikaisuus päättyy. Monikansallinen yritys, jolle voitto on tärkeintä.

Joo, ne sodan käyneet isovaarit ei ehkä olleet burnoutissa, ne hukutti murheensa viinaan, piiskasi lapsensa ja vaimonsa, menetti mielenterveytensä, näki painajaisia, tappoi perheensä... Mutta ei ollut burnouttia! Ei! Posttraumaattinen stressioireyhtymä kyllä oli ja siinä meni läheistenkin elämä pilalle. Kun ei mistään puhuttu eikä apua haettu, prkl.

Vierailija kirjoitti:

Burnout on luulotautia, eli laiskuutta on. Syö vitamiineja ja rautaa nyt kuurina niin ylihuomenna jaksat taas siivota jos vaan haluat. Mullakin on tuossa tuolin vieressä roska, mutta en vie ditä nyt roskikseen kun ei huvita, mutta en mainosta olevani burnoutissa.

OTAT itseäsi persiistä kiinni jaryhdyt toimeen. Kun on imuroitu ja mopattu niin olo on hyvä.

Mulla tuli luulotaudissa sydänkohtaus ja vatsahaava, joka poltettiin kiinni. Vatsan jotkut läpät eivät toimi ja pienikin vatsan ärsytys saa ruokatorven polttamaan ja vähän isompi närästys oksentamaan. Toiseen suuntaan tekee sen, että on krooninen polte vatsassa. Nukkua en osaa vielä viiden vuoden jälkeenkään. Otin myös itseäni niskasta kiinni ja tein. Olo ei ole hyvä. Olisin mielelläni pitänyt terveyteni 25-vuotiaana.

Aloittajaa suosittelen ensin menemään työterveyteen. Ole ylpeä itsestäsi, että havahduit tilanteeseesi ja olet valmis hakemaan apua. Sinulla on parantuminen lähtenyt käynyiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa nää vapaan kasvatuksen ja lapset joita kasvatettiin kuin ruotsalaisia lapsia, eli yltiöpositiiviseen maailmaan erottua. Pieneä ei saanut mistään kieltää ja kaikki meni kuin Ruotsissa toisen maailman sodan aikaan. Tulokset näkyy nyt!

Kattokaa tää 30s klippi niin ymmärrätte:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tämä! ...ja puolet palstalaisista on näköjään juuri näitä "vapaan" kasvatuksen kokeilulapsia. Eipä ollut vaareillanne (ai niin....iso-vaareillanne) burnouttia vaikka joutuivat sodassa valvomaan henkensä menettämisen pelossa vuosia.

Ei ollu ei. Mutta oli väkivaltaa, alkoholismia, mt-ongelmia. Siinä sivussa sodassa tullessaan rikkoivat muun perheen, henkisesti tai fyysisesti tai molemmin tavoin. Töitä kuitenkin tekivät niin kuin "kunnon" ihmiset! Ai niin, mutta eipä kaikki tehneetkään, kun eivät kestäneet.

Sain itseni totaaliseen tilttiin 47 -vuotiaana tehtyäni useamman vuoden 50 - 65 -tuntisia työviikkoja. Ei sitä itse tajunnut, missä mennään. Lähinnä pystyi lukemaan Aku Ankkaa ja tokko siitäkään puolia ymmärsi.

Vieläkään eivät ole yöunet kunnolliset ja pääkoppa välillä kuin seniilillä. Dementiaa ei ole todettu, mutta lähimuisti ei ihan toimi niinkuin ikätovereilla.

Jää säikulle. Itsekin viivytin kuukausia ja vihdoin jäin. Kivi putosi sydämeltä. Nyt huonosti nukutun yön jälkeen voin nukkua päikkäreitä ja liikkua luonnossa. Tehdä hetken kivoja asioita ja katsoa sitten töitä uudelleen.

Mä ajoin kans itseni lippuun jossain vaiheessa.

Sen jälkeen olen vaatinut sitä.

Ota viikon sairausloma. Eihän palkka siitä pienenee.

Et edes pidempää aluksi saa.

Lääkärissä kannattaa käydä.

Toki nouset tuolta kyllä itsekin, kun muutat elämäntapojasi. Psykologi olisi sinulle se oikea apu.

Miksi piiputtaa?

Miksi et suojele itse itseäsi?

Miksi häpeät hakea apua?

Sinulla se psyyken puoli on haaste.... että oppisit tarvitset psykologin avun.

Tajuat sen itsekin, että tarvitset apua.

Tiedostat noin hyvin tilanteesi.

En usko että pitkä sairausloma sinua auttaisi. Työ tukee sinua kuitenkin.

Lyhyt sairausloma, jos se on tarpeen ja keskusteluapua. Lääkärin kautta... kerro lääkärille niin pääset työpsykologin kanssa juttelemaan.

Ala liikkua kevyesti ja syödä hyvin. Sitten uni alkaa sen myötä parantua.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko tee töitä? Pystytkö erottamaan työn ja vapaa-ajan? Oletko löytänyt vapaa-ajalle rentouttavaa tekemistä? Esim. pelaaminen, nikkarointi, puutarhanhoito, piirtäminen, askartelu, jooga tai jokin urheiku?

Ihan ensiksi yritä nukkua kunnolla yöunet. Univaje tekee sinusta hullumman. Melatoniinia avuksi ja kympiltä nukkumaan tai hae stydimmät lääkkeet jos toi ei auta. Nyt on kriittinen vaihe itsesi kannalta menossa ja jos annat tilanteen repsahtaa niin sieltä on vaikeampi kavuta ylös.

Kiitos viestistäsi ja neuvoista. Minulla on ollut aiemmin kivoja harrastuksia, mutta vähitellen voimat eivät ole enää riittäneet niihin. Ajatuksissa on pelkkä työ ja raha-asiat, töiden jälkeen kaadun lopen uupuneena sänkyyn. Työni on todella hektistä ja älyllisesti sekä sosiaalisesti haastavaa, määrällisesti sitä ei ole liikaa kuin ajoittain.

-ap

Miksi työ ln sinulle sinua itseäsi tärkeämpi?

- lääkäriin ja Psykologille

- kuntokuurille

Ethän sä jaksa noin. Parempi kunto ja ravinto auttaa ihmeesti.

Lapsuuden mallit, että ei itsellä ole väliä pukkaa nyt aikuisena pintaan. Olet joutunut olemaan näkymätön, etkä enää pärjää niin.

Menet nyt lääkärille juttelemaan. Tuo vaikuttaa masennukselta. Ei sulla tulot heti mihinkään tipu. Saat saman rahan ainakin kuukauden päivät. Se voi hyvin riittääkin saikun osalta, kun saat masennuslääkkeet ja ne ehtivät alkaa vaikuttamaan. Ja voit ajatella asian kyllä niinkin, että jos et saa itseäsi kuntoon, niin vielä kalliimmaksi se sinulle lopulta tulee. Ja ei se työttömänä päiväraha taida ihan hirveästi kelan sairaspäivärahasta erota muutenkaan.

Ap, miten voit?<3 Vieläkö käyt lukemassa tätä ketjua?