Miten te pärjäätte joilla 3 pientä lasta?
Miten te saatte arjen toimimaan, te joilla on 3 pientä lasta pienellä ikäerolla? Käyttekö töissä, ovatko lapset kokopäivähoidossa, miten paljon jaatte kotitöiden tekemistä?
Kommentit (9)
Meidän kolme lasta syntyyivät 3,5 vuoden sisään. Olin hoitovapaalla kunnes nuorin oli 2,5-vuotias, ja sen jälkeen tein lyhennettyä työpäivää. Jatkoin opintojani työn ohella kun nuorin oli 5-vuotias, se ei olisi välttämättä onnistunut ilman isovanhempien hoitoapua. Mieheni on yksityisyrittäjä, hänen aikataulunsa ovat olleet sellaisia ettei esimerkiksi päiväkodista hakeminen ole onnistunut.
Nyt vanhin lapsistamme on jo täysi-ikäinen, joten nuo ajat ovat muisto enää. Ihanaa aikaa se(kin) oli, eikä ole jäänyt sellainen olo että olisi ollut jotenkin liian rankkaa jossain vaiheessa.
Minä sain 3 lasta 3 vuodessa, huh huh.
Miehestä ei ollut mitään apua, päinvastoin. viimein mittani täyttyi ja heitin sen pihalle - elämäni paras päätös.
Itkin onnesta kun ensimmäiset lapsilisät yh-lisineen, asumistuki ja vielä elarit rapsahti tilille, viimein sain käyttää kaikki rahat lapsiin kun yksi iilimato ei ollut kuppaamassa joka senttiä omiin turhuuksiin!
Meidän ravitsemus parantui samantien moninkertaisesti, viimein pääsimme uimaan, leffaan, museoon mistä olimme vain haaveilleet!
Rankkaa se aika oli kolmen yökukkujan kanssa (kaikki lapseni heräilleet 3-4-vuotiaiksi monta kertaa yössä) ja kun oli niin järjettömän yksin ilman tukiverkkoa, mutta me selvittiin! Kamalaa oli työntää 3 lasta tuplavaunuissa kaupasta kotiin + ostokset, tuntui aina että pyörryn ylämäkeen. Ei se herkkua ollut. Nyt lapset on terveitä, reippaita koululaisia, kannatti kärsiä.
Missään harrastuksissa he ei käy koska työttömänä mulla ei ole vara maksaa, onnellisia kai he silti on. Työttömänä mulla on aikaa heille, tarkastaa läksyt, leipoa, tehdä ruokaa. Kavereitakin meillä pyörii, ei ole hiljaista eikä tylsää.
meillä on ihana elämä, rakastan lapsiani! Ilman heitä mulla ei ois mitään miksi elää. En kadu äidiksi ryhtymistä, kunpa kaikki sais kokea tän onnen!
Meillä kolme lasta vajaaseen kolmeen vuoteen. Kotona ollaan edelleen. Nuorin on 3v3kk. Alku vuodesta olis tarkotus lähteä töihin ja viedä lapset päiväkotiin. Ei kyllä järkeä rahallisesti kun itsellä pieni palkka. Hoitomaksut on niin isot. Jos lapset olis pienempiä niin palkkaisin kotiin hoitajan.
Välillä on rankkaa. Se aika kun lapset oli pieniä meni jotenkin hiukka sumussa. Tosin nyt kun ovat jo vähän isompia eikä perushoidollista puuhaa ole niin paljon niin huomaan oman väsymyksen. Luistelen kaikesta mitä ei ole pakko tehdä.
Meillä mies ei ole kauheasti osalistunut. Kulkee paljon omissa menoissaan ja olen yksin lasten kanssa. Kotitöitä ei tee.
Kun lähden töihin on tilanteeseen tultava muutos ja mieskin saa alkaa tekemään osansa.
Mutta lapsista on seuraa toisilleen, hyvässä ja pahassa.
Meillä 3v erityislapsi ja vajaa vuoden ikäiset kaksoset, esikoisella on terapiaa ja kuntoutusta muutaman kerran viikossa, nämä kuntoutukset yms. neuvolan ehdotuksesta pienryhmäpäiväkodissa. Muuten olennkaikkien kanssa kotona, mies töissä 9tuntia päivässä. Olen kotona 24/7, paitsi jos käyn kaupassa ja lenkillä, ystävät asuvat kaukana. Pakkohan tässä on pärjätä, vaikka sitä on unohtanutkin jo olevansa myös ihminen :) ajattelin aloittaa lisäopiskelua tuossa hoitovapaalla. Välillä tulee itku, mutta jo seuraavana päivänä helpottaa. Ulkopuolista apua ei ole, itse olemme lapsemme halunneet, en halua ottaa tukiperhettä, kotiapua tai muutakaan mitä on ehdoteltu.
Tunnen naisen joka selvisi kolmen alle kouluikäisen kanssa sukulaistensa avustuksella. Oli raskaana ku mies lähti toisen perheellisen naisen matkaan. Nyt naisella elämä mallillaan.
7 jatkaa vielä.
Jos siis osalistuva isä ja parisuhde kunnossa niin ei mitään ongelmaa.
Mutta jos parisuhde mättää, niin kun meillä niin se rassaa.
No meillä on neljä lasta, iät 3 - 8 vuotta. Molemmat tehdään kokopäivätyötä, kun hoitovapaalla ei enää voi olla eikä kummallakaan mahdollisuutta osa-aikaiseen työhön. Mies aika paljon kuskaa lapsia harrastuksiin ja hoitaa usein kauppareissuja sekä tekee ruokaa. Mulla tiski- ja pyykkihuolto + päiväkotikuskaukset.
Erosin kun lapset 1v, 2v ja 4v. Opiskelin ja olin yh eli rankkaa oli. En edes muista sitä aikaa kunnolla. Hoitoalaa opiskelin, oli työharjoittelu ja tenttejä jatkuvasti. Valmistuin kuitenkin kun lapset 2,3 ja 5v. Nyt jo melkein aikuisia.
Olen lasten kanssa kotona hoitovapaalla. kunnes kuopus on 3v ja sitten menen töihin. Mitä rankkaa tässä on?