Mitä teen? Turhauttaa töissä

Mitäpä suotta kärvistelemään.

Teetä Munsalan kansallispuku, kyllä se siitä!

MInkä ikäiset lapset? 

Vierailija kirjoitti:

MInkä ikäiset lapset? 

14 ja 8 eli ala- ja yläkoulussa.

Ajatteletko, että työttömyyteen tai työnhakuun heittäytyminen parantaisi elämänlaatuasi? Kysyn tätä ihan vilpittömästi, en ivaten. Yleisesti ottaen uskon, että perhe voi hyvin, kun perheen äiti voi hyvin. Mutta ainakaan tukien varassa eläminen ei luultavasti kohenna mielialaasi. 

Äänestin Jatka. Lähde sitten, jos saat töitä jostain muualta ja asiat siellä järjestettyä kuntoon.

Zinc

Monesti ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella ..

Ryhdy etsimään muualta töitä. Toki, on hankalampaa hakea toiselta paikkakunnalta töitä, mutta on myös hankalampaa saada töitä, jos on työtön. On myös hankalampaa elättää perheensä, jos on työtön. Muutokseen kannustan kyllä, koska kenenkään ei pitäisi olla pitkäaikaisesti onneton. Jos ei työt nappaa, niin sitten jotain muuta.

Entä voisiko muutta pk-seudulla jonnekin vähän pidemmälle ja silti työskennellä pk-seudulla? Auttaisiko se?

Oletko kysynyt, mitä lapset olisivat mieltä muuttamisesta muualle?

Kannattaa pistää aktiivinen työnetsintä käyntiin, ettei ikä ala rajoittaa työnsaantia.

Luulen, että lasten olisi helpompaa sopeutua Itä- kuin Länsi-Suomeen (henkilökohtainen kokemus). Katsele suurehkoja paikkakuntia, joissa on hyvät koulutusmahdollisuudet: Tampere, Jyväskylä, Kuopio, Oulu, Hämeenlinna...

Pitäisikö myt ensin miettiä niitä lapsia ja kai heilläkin on oikeus sanoa mielipiteensä muuttoa koskien. Se teini tuskin kiittää sinua jos muutatte nyt toiselle puolelle maata! Tai onko lapsilla isä jonka luo voivat muuttaa siellä pääkaupunkiseudulla ja sinä voit sitten muuttaa minne haluat?

Kannnattaa aina välillä miettiä että jonain päivänä voisi vaikka vähän hemmotella itseäään. Ei tarvitse edes ollla mitään isoja asioita vaan ihan vaikkka jos on parisuhteesssa niin esim kylpyläviikonloppu tai romanttinen ravintolailta keskelllä arkea.

Kannnattaa aina välillä miettiä että jonain päivänä voisi vaikka vähän hemmotella itseäään. Ei tarvitse edes ollla mitään isoja asioita vaan ihan vaikkka jos on parisuhteesssa niin esim kylpyläviikonloppu tai romanttinen ravintolailta keskelllä arkea.

Hyviä pointteja. Lapset varmaan vastustaisivat muuttamista, mutta ei siitä ole oikein tosissaan puhuttukaan, kun tuo irtisanoutuminen on kuitenkin tuntunut aika utopistiselta vaihtoehdolta. Mies luonnollisesti kannattaa töiden jatkamista entiseen malliin, ettei joudu päävastuuseen! Hänellä on työ pääkaupunkiseudulla eikä ole oikein halukas muuttamaan edes sen ulkopuolelle ettei arki (työmatkat ym) hankaloidu.

Olen kyllä hakenut vakitöitä sekä nykyisestä työpaikasta että nyt lopulta jo muista kaupungeista. Ala on vain sellainen, että vakipaikkoja on vähän ja kilpailu kova, ei ole tärpännyt. Erityisesti viimeisin kerta, kun pääsin haastatteluun mutta en tullut valituksi, ottaa päähän olan takaa ja synnyttää näitä mietteitä että lähtisköhän lätkimään. En ole onnistunut toipumaan tuosta karvaasta tappiosta vaikka aikaa on jo kulunut, etenkin kun tehtävään valittu henkilö tästä koko ajan muistuttaa.

ap