imetys ja ahdistus
Onko muita, joita ahdistanut asiat paljon enemmän imetysaikana? Siis tuntuu, että murheet ovat suurempia ja hartioilla on suuri taakka?
Mietin vain, että meneekö tämä ohi ja helpottaako olo imetyksen loputtua vai olenko tästä lähtien aina ahdistunut.... :-( 7kk nyt imetystä takana. Välillä tuntuu, että kuolen tähän ahdistukseen.
Kommentit (12)
Sulla hormonit ryöpsähtelee, laita niiden piikkiin :)
Niin toivon että hormoneista johtuu, ihan siksi että olisi ainakin ohimenevää... En vain tiedä ketään joka olisi kärsinyt samanlaisesta ongelmasta.
Menepä lääkäriin hakemaan apua ahdistukseesi. Itsellä oli synnytyksen jälkeinen ahdistus ja tarvitsin siihen keskusteluapua ja lääkehoitoa. Ja kyllä, meillä oli kaikki hyvin, mutta olin vain niin väsynyt ja kierroksilla, että en osannut nukkua, kun vauva nukkui. Sain apua ja alkoi taas aurinko paistaa!! Älä jää mujumaan omiin oloihisi, vaan hae apua, siinä ei ole mitään hävettävää :) Tsemppiä!
Kiitos, pelkoni on ettei lääkäri ymmärrä ja valitan turhasta... Täytyy kuitenkin harkita tuota vaihtoehtoa.
Voit vaikka soittaa neuvolaan ja kertoa asiasta. Jos neuvolan täti on yhtään tässä päivässä, niin ottaa asian hoitaakseen ja antaa sulle "ensiapua", siis keskusteluapua kanssaan. Ja huoli pois, kukaan ei vie sinun lastasi pois, vaikka kertoisitkin, että sinua ahdistaa.
mä olin tosi ahdistunut,sain lääkkeet pienellä annoksella, auttoi, lapsi 2 vuotta nyt.
Kiitos teille, eli avun hakeminen taitaa kuitenkin olla aiheellista.
Ap
Mulla ainakin odotusajan hormonit sai leijumaan pilvissä, imetysajan hormonit masensi. Toisilla kai toisinpäin. Olo kyllä parani pian kun imetykse lopetin. Voi sitä pikkuhiljaa jo vähentääkin, jos vauva 7kk ikäinen kuitenkin.. Omaksi parhaaksi ja sitä kautta vauvankin parhaaksi.
Minulla taas on ollut kovaa ahdistusta raskauksien aikana. Mutta ei se tyhjästä tullut silloinkaan, vaan taipumusta siihen on ollut aina. Nytkin olen tosi ahdistunut, enkä ole raskaana. Söin lääkkeitäkin vuoden päivät, mutta lopetin ne sivuvaikutusten takia ja koetan selvitä terapian avulla.
no ei imetys, se jopa oli rentouttavaa, sai aina sen hetken vain olla ja levätä. Muuten lastenhoito on saanut kyllä henkihieveriin ja täydelliseen yliväsymystilaan viim. 6 vuoden aikana. silloin kun saisin nukkua, en pysty nukkumaan, koska ajattelen vain, että aamulla kaikki alkaa taas alusta... ja kyllä, vain 2 lasta. rakastan heitä, ei perussairauksia, lasten isäkin kuvioissa yms. kaiken pitäisi olla kunnossa. Voiko väsymykseen kuolla?
Mulla myös unettomuutta, öisin ahdistaa ja heräilee usein jos nyt nukkuu ollenkaan. Silti en koe olevani varsinaisesti väsynyt... Hirveän ahdistunut vain ja asioita on vaikea käsitellä. Toivottavasti sinulla helpottaa väsymyksen kanssa, ymmärrän kuitenkin olotilasi hyvin.
Sama kuin 6 ja 8. Itellä alkuun lääkkeet pahensivat ahdistusta, siihen alkuun rauhoittavaa ihan miniannoksella. Sitten kun lääke alkaa itsessään toimia jätin rauhoittavan pois. Ei niitä kannata pelätä, mutta kannattaa pyytää omaa äitiä tms. muuta läheistä ihmistä tukihenkilöksi, joka voisi olla alkuaikoina joko läsnä tai puhelimella tavoitettavissa. Itellä siis mies ei uuden työnsä takia voinut olla ja parempi olikin, että oli muu, niin ei kuormittunut liikaa tilanteessa. Itellä siis lääkkeiden takia ahdistus alkuun paheni (ihan normaali reaktio), mutta n. 1kk päästä olo oli jo paljon lähempänä sitä mitä oikeasti olen. Ja sain nukkua (jonka puute todella sekoittaa herkän päätä), kun osasin rentoutua vauvan unien aikana, kun äitini "valvoi" vauvan unta. Itellä siis ahdistus pahimmillaan, kun vauva oli 2kk. Siitä läks hommat ylämäkeen eikä toisen lapsen syntymän jälkeen tarvinnut uudelleen kokea, kun oma rooli äitinä oli jo hallussa :)