Väkivaltaa?
Voiko tämä tästä enää parantua. Olisin todella kiitollinen kommenteista, jotka rakentavat mahdollisesti hyvää.
Mies on yleisen rauhallinen luonne ja jäänyt minun luonteeni mutkikkaisiin piirteisiin kertakaikkiaan jalkoihin ensimmäisinä vuosina. Hän on menettänyt hermojaan kautta aikojen satunnaisesti lyömällä seiniin reikiä tms. hajottamalla tavaroita. Näin oli jo alkujaan ennen minua, mutta harvemmin. Minä olen hyvin sairaasta perheestä, narsistisen vanhemman kasvattama. Se on lyönyt minun käytökseeni oman leimansa ja olen alkanut mieheni palautteen perusteella havaita käytöksessäni henkisen väkivallan piirteitä. Olen manipuloinut ja johdatellut. Loppupelissä homma on kääntynyt sellaiseksi, että mies on tajunnut kuvion ja on ruvennut laittamaan hanttiin minulle. Se olisi ok, jos hän ei käyttäisi viimeisenä keinonaan väkivallan uhkaa. Tämä on tapahtunut jo useita kertoja, että hän on lähestynyt minua nyrkin kanssa, uhkaillut, heilunut raivon partaalla, painanut minut nyrkin uhalla lattian rajaan, pilkannut, kun itken jne. On myös koskenut, mutta koskaan ei aiheuttanut minkäänlaista kipua oikeasti, eikä lyönyt. Uhkailu on todella pelottavaa. Päätin jossain vaiheessa, että minua ei fysiikalla voiteta ja yritin nousta niistä tilanteista väkisin, mutta olen joutunut pakenemaan pihalle joitakin kertoja. Ongelmana tässä on se, että hän ei kaikesta raivoamisesta ja uhkaamisesta huolimatta (Monta vuotta) ole onnistunut satuttamaan minua niin, että minulla olisi todisteita sanoa, että hän on kohdellut minua väkivaltaisesti aidosti. Uhkailukin ON väkivaltaa, mutta olen puun ja kuoren välissä, sillä koen aitoa turvattomuutta, mutta en saa häntä pyrkimään muutokseen ja en myöskään ihan vielä näe syitä erota. Kun tänään suutuspäissäni väitin jo hakeneeni eroa, niin hän muuttui sitäkin agressiivisemmaksi.
Erikoiseksi meidän tilanteen tekee se, että kun luen väkivallan merkkejä, niin tunnistan ITSENI niistä lähes kaikista, että olen ainakin jollain tapaa käyttänyt henkisiä keinoja. ELi olen itse henkisen väkivallan toteuttaja. EN jaksa käydä mitään terapioita, enkä käsitellä näitä asioita vielä. EN jaksa enää elää tätä riitelyn vuoristorataa, joka ei johda mihinkään muuhun, kuin että päädymme aina samaan riidan aiheeseen ja rata senkun rankkenee. Tunteet ovat kuolleet jo aikoja sitten. Olen kylmä kuin jääkalikka. Olen vihainen kuin mikäkin eukko. Olen ylpeä ja ilkeä.
Tunnistaako kukaan tästä itseään, että olisi samankaltainen itse, ja miten on tilanne edennyt. Voinko minä muuttua? Varmasti voin, mutta auttaako se, että minä muutun. Sehän on sama, kuin että minä alistun ja väkivalta voittaa?
Kommentit (28)
Minä en saa suuttua tai sanoa vastaan, muuten tulee turpaan mieheltä. Nyrkeillä lyö monta kertaa päähän, repii tukasta, kuristaa ja on pari kertaa potkinukkin. Sen takia kun riideltäessämme jos sanon vastaan, niin silloin hänen mielestään en käyttäydy kuin nainen, ja pistää ojennukseen. Mitä helvettiä sekin tarkoittaneekin.. Suhteessa kohta 3 vuotta, ja alkuaikoina jos halusin erota hän löi niin, että peloissani sanoin etten haluakkaan erota.
Olen nyt sitten alkanut vetää huumeita, ettei tuntis kipua tai muutakaan tunteita. Enkä jaksa enää välittää, mistään. Onneksi ei ole lapsia. Olen itse nuori nainen, mies reilusti vanhempi.
Lue tästä, mihin tilanteet voi johtaa. Tsemppiä.
-Missy
Väy väy väy..että mä inhoon tällaisia tyyppejä. Oon siis niiiiiiiiin monimutkanen luonne ja niiiiiiin vahva et muut rusentuu ja ai et mä manipuloin ja provoon, mutku mä oon närsistien kasvattama niinku silleen, mut terapiaan en mee.
Hohhoijaa, kuspäinen huomiohuora sä vain olet. Jos haluaa ainutkertaisen elämänsä viettää paskassa suhteessa paskoja fiiliksiä tuottaen, jos se on elämän tarkoitus ja täyttymys, että saa jonkun toisen ihmisen murtumaan, niin mitä kttua sitä täällä vollottaa? Nauti nyt elämäntyöstäsi. Lycka till ja soromnoo, ethän tee lapsia, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiiis. Älä lisäänny, pliiiiiiiiiiiiiiiiiiis.
Kuulostaa hauskalta tuo teidän perhe-elämä.
Ja vinkatkaa toki, jos täältä löytyy lisää meitä narsistihuoria, niin voidaan lyödä tyhmät päämme yhteen ja analysoida toistemme mieliä.
Jos auto on rikki, tarvitaan työkaluja ja jos ei niitä osaa itse käyttää, pyydetään ammattilaista apuun.
Teidän kannattaa mennä terapiaan, niin saatte työkaluja ja ammattiapua juuri teidän "koneiden" korjaamiseen.
Miehesi se henkisen väkivallan käyttäjä on, ja psykopaatit voi vaurioittaa niin pahasti että muuttaa toisenkin sosiopaatiksi, näin on varmaan käymässä sulle. Jätä se mies ja hanki itsellesi heti apua, et halua itse muuttua samanlaiseksi.
Omaa kokemusta on, ex on psykopaatti, vuosien mittaan muutuin itse tunnekylmäksi, ilkeäksi, raivon kautta katkeraksi, tyhjäksi kuoreksi. Vieläkään en ole täysin toipunut, mutta uskon toipuvani vielä, siksi joka olin ennen kuin tapasin hänet, tunteelliseksi, aidoksi, inhimilliseksi ihmiseksi.
Sulla on varmaan käynyt niin että oot valinnut alitajuisesti mieheksesi samanlaisen ihmisen kuin vanhempasi oli, eli narsistin.
Pelasta itsesi. Tuo on niin tuttua, että luulee itse olevansa se paha, manipuloiva ja syyllinen, mutta se ei ole totta, nuo ajatukset on sen narsistin aikaansaannosta, hänen manipulaationsa tulosta.
Lähde HETI!
Tavallaan voisi tulkita asiaa noin. Mutta hän ei ole koskaan valvonut menemisiäni, on aina pyrkinyt sovintoon jne. Nyt olemme vain tilanteessa, jossa en jaksa enää hänen poissaolevaa osallisuuttaan perheemme elämään. Meillä on kolme lasta ja käytännössä pyöritän arkea YKSIN, ellen nurise ja vaadi apua. Siitä seuraa rajuja riitoja.
Psykopaatti hän ei ole. Se on aivan selvää. Jos joku meillä olisi psykopaatti se olisin minä.
Hakekaa kiireesti apua. Teidän lapset kärsivät tilanteesta kaikista eniten.
Ja hienoa että olet pohtinut ongelmianne, se on jo alku muutokseen. Yksin mies ei voi muuttua vaan sinun täytyy ehdottomasti saada ammattilaisen apua. Huomaat kyllä kuinka se pikkuhiljaa alkaa helpottaan. Otappa puhelin käteesi aamulla ja soita oman kunnan mielenterv.toimistoon. Itse kävin vuoden ajan ja sain paljon apua, kun sai ammattilaisen kanssa keskustella.
Te molemmat olette väkivaltaisia. Jonkinlaiselle ammattilaiselle teidän tulisi hakeutua, jotta tilanne lähtisi purkautumaan. Olen pahoillani, että jouduit kasvamaan sairaan vanhemman kanssa. Älä jatka väkivallan kierrettä vaan koeta katkaista se.
Meillä oli aikoinaan samantyylistä, ei ymmärtääkseni noin pahaa kuin teillä. Mä olin käyttänyt henkistä väkivaltaa, mutta mieskin oppi taitavaksi hyvässä opissa. Fyysistäkin oli, alkuun mun toimesta, mutta lopulta mieskin käytti muutaman kerran tarpeetonta väkivaltaa poistaakseen mut kimpustaan. Aivan kauhea perhehelvetti siis.
Menimme pariterapiaan ja olemme olleen jo vuosia onnellisia yhdessä. Pääsimme eroon sairaasta kuviosta, kun saimme erilaisia tapoja selvittää riitamme. Saimme purkaa kaiken katkeruutemme turvallisissa oloissa ja molemmat otimme opiksemme ja vihdoin ymmärsimme myös tilanteen myös toisen kannalta. Muutos ei tapahdu päivässä, mutta meitä pariterapia yhdisti, vaikka siellä ruodittiin molempien pahimmatkin teot. Meillä on ollut jo vuosia kaikki hienosti ja vahva halu elää yhdessä.
Mä en usko, että te omin voimin pääsette tuossa tilanteessa kaikkia tyydyttävään tilanteeseen. Ammattiapu tulee teillekin tosi tarpeeseen, niin luulen.
Hirvittää ajatella minkälaisessa kodissa lapsenne joutuvat kasvamaan. Jos sinussa on yhtään inhimillisyyttä, vie lapsesi turvaan. Lietsotte miehesi kanssa toistenne väkivaltaisuutta, eikä se lopu ennen kuin eroatte. Muuttakaa erillenne ja alkakaa selvittää asioita. ÄLÄ anna lastesi enää kärsiä tuollaisesta elämästä!
On olemassa kahdenlaisia narsisteja. Dominoivia ja alistuvia.
Mieti kumpi teistä on kumpi.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 19:54"]
Tavallaan voisi tulkita asiaa noin. Mutta hän ei ole koskaan valvonut menemisiäni, on aina pyrkinyt sovintoon jne. Nyt olemme vain tilanteessa, jossa en jaksa enää hänen poissaolevaa osallisuuttaan perheemme elämään. Meillä on kolme lasta ja käytännössä pyöritän arkea YKSIN, ellen nurise ja vaadi apua. Siitä seuraa rajuja riitoja.
[/quote]
Psykopaattejakin on montaa eri tyyppiä ja psykopatia on eri häiriö kuin narsismi, psychopathy löytyy googlesta tietoa. Mun ex oli ennenkaikkea kylmä ja välinpitämätön, empatiakyvytön, manipuloiva, ajoittaisia ravikohtauksia, syyllistäminen, kiusaaminen, pilkkaaminen, alentaminen, alistaminen ja kaikki niin hienovaraista, suunnitelmallista, pitkäjänteistä ja erittäin hyvin peiteltyä, ettei sitä edes huomannut ennenkuin oli jo tuhoutunut, koska kenenkään ei uskoisi olevan sellainen kuin psykopaatti on, hämmennys, järkytys, pelko, ja äärimmäinen viha, loukkaantuminen ja katkeruus on ne tunteet joita psykopaatti herättää ja on melkein mahdotonta osoittaa sormella miksi.
Luota vaistoosi tässä asiassa, älä tunteisiisi tai varsinkaan järkeesi, sillä niitä molempia psykopaatti hallitsee mennentullen tällä hetkellä.
Olen miettinyt sitä erilleen muuttamista nyt tosissani. Terapia tulee myös tarpeeseen, kunhan saamme rauhoitettua tilanteen ensin. En usko, että pystyisin ilman vihaa elämään tässä tilanteessa edes parisuhdeterapian aikana. Lapset kärsivät ja itse elän päivästä toiseen täynnä kireyttä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 19:54"]
Psykopaatti hän ei ole. Se on aivan selvää. Jos joku meillä olisi psykopaatti se olisin minä.
[/quote]
Psykopaatti ei tajua olevansa psykopaatti, tai jos tajuaa ei siitä vähääkään välitä. He eivät yksinkertaisesti välitä, eivätkä osaa rakastaa.
Voi lapsiparat millaisessa helvetissä asuvat:(