Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaa?
24.11.2013 |
Voiko tämä tästä enää parantua. Olisin todella kiitollinen kommenteista, jotka rakentavat mahdollisesti hyvää.
Mies on yleisen rauhallinen luonne ja jäänyt minun luonteeni mutkikkaisiin piirteisiin kertakaikkiaan jalkoihin ensimmäisinä vuosina. Hän on menettänyt hermojaan kautta aikojen satunnaisesti lyömällä seiniin reikiä tms. hajottamalla tavaroita. Näin oli jo alkujaan ennen minua, mutta harvemmin. Minä olen hyvin sairaasta perheestä, narsistisen vanhemman kasvattama. Se on lyönyt minun käytökseeni oman leimansa ja olen alkanut mieheni palautteen perusteella havaita käytöksessäni henkisen väkivallan piirteitä. Olen manipuloinut ja johdatellut. Loppupelissä homma on kääntynyt sellaiseksi, että mies on tajunnut kuvion ja on ruvennut laittamaan hanttiin minulle. Se olisi ok, jos hän ei käyttäisi viimeisenä keinonaan väkivallan uhkaa. Tämä on tapahtunut jo useita kertoja, että hän on lähestynyt minua nyrkin kanssa, uhkaillut, heilunut raivon partaalla, painanut minut nyrkin uhalla lattian rajaan, pilkannut, kun itken jne. On myös koskenut, mutta koskaan ei aiheuttanut minkäänlaista kipua oikeasti, eikä lyönyt. Uhkailu on todella pelottavaa. Päätin jossain vaiheessa, että minua ei fysiikalla voiteta ja yritin nousta niistä tilanteista väkisin, mutta olen joutunut pakenemaan pihalle joitakin kertoja. Ongelmana tässä on se, että hän ei kaikesta raivoamisesta ja uhkaamisesta huolimatta (Monta vuotta) ole onnistunut satuttamaan minua niin, että minulla olisi todisteita sanoa, että hän on kohdellut minua väkivaltaisesti aidosti. Uhkailukin ON väkivaltaa, mutta olen puun ja kuoren välissä, sillä koen aitoa turvattomuutta, mutta en saa häntä pyrkimään muutokseen ja en myöskään ihan vielä näe syitä erota. Kun tänään suutuspäissäni väitin jo hakeneeni eroa, niin hän muuttui sitäkin agressiivisemmaksi.
Erikoiseksi meidän tilanteen tekee se, että kun luen väkivallan merkkejä, niin tunnistan ITSENI niistä lähes kaikista, että olen ainakin jollain tapaa käyttänyt henkisiä keinoja. ELi olen itse henkisen väkivallan toteuttaja. EN jaksa käydä mitään terapioita, enkä käsitellä näitä asioita vielä. EN jaksa enää elää tätä riitelyn vuoristorataa, joka ei johda mihinkään muuhun, kuin että päädymme aina samaan riidan aiheeseen ja rata senkun rankkenee. Tunteet ovat kuolleet jo aikoja sitten. Olen kylmä kuin jääkalikka. Olen vihainen kuin mikäkin eukko. Olen ylpeä ja ilkeä.
Tunnistaako kukaan tästä itseään, että olisi samankaltainen itse, ja miten on tilanne edennyt. Voinko minä muuttua? Varmasti voin, mutta auttaako se, että minä muutun. Sehän on sama, kuin että minä alistun ja väkivalta voittaa?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa monta kertaa tuo kysymys. Tiedän, etten osaa itse rakastaa. En usko olevani psykopaatti juuri edellämainituists syistä, mutta tunnistan itsessäni narsistisia piirteitä.
Haluaisin vain katkaista koko kierteen sanomalla kylmästi heippa. En jaksa tässä tilanteessa välittää hänen tunteistaan yhtään.
Yleensäkään en tajua, miten ihmiset jaksavat kumppanin osallistumattomuutta arjenpyöritykseen, kun on pieniä lapsia. Mulla keittää kertakaikkiaan kun tyyppi makaa kuukauden kotona, minä hoidan arjen ja tämä valvoo ylöt ja nukkuu päivät pahimmillaan viiteen. Olen niin täynnä raivoa. Ei tässä muu auta kuin ero väliaikaisesti. Huomaan, ettö pinnani kiristyy pelkästään siitä, että näen hänen kalenterissaam vapaapäivän ja tiedän etten pääse hänestä eroon sinä päivänä ellem järjestä itseäni johonkin.
Meistä kukaan ei voi sanoa, onko joku psykopaatti vai ei. Se jätetään ammattilaisille.
Selväähän on se, että tarvitsette molemmat apua. Kummankaan toimintamalli ei ole hyväksi, ei kenellekään. Teette väärin toisianne kohtaan. Ehkä jopa kummatkin osaatte heittää lisää bensaa liekkeihin.
Joskus käy niin, että kun joku oikein tekee väärin toista kohtaan kauan - ihminen ensin hillitsee itsensä, ja lopuksi räjähtää. Ehkä olet aikaisemmin käyttänyt juuri tuota henkistä väkivaltaa, ja nyt on käynyt niin että miehelläsi on tullut raja vastaan. Tämä ei tietenkään tee asiasta yhtään hyväksyttävämpää!
Ensimmäinen askel on teidän molempien keskustella yhdessä. Mitä te toivoisitte tulevalta? Haluatteko yhdessä mennä pariterapiaan? Mikä on sinun ja puolisosi mietteet siitä. Itsestään tuo asia ei korjaannu tai mene pois. Terapeutti voisi auttaa teitä oivaltamaan omaa käytöstänne, käytöstä toistanne kohtaan. Saisitte ulkopuolisen ja ammattilaisen neuvoja ja apua keskusteluun.
Se saattaisi olla kyllä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti ei koe turvattomuutta (pelkoa). Ota huomioon edes mahdollisuutena se että miehesi on koko jutun takana, ensin manipuloinut sinut uskomaan että sinä käytät henkistäväkivaltaa ja sitten siirtyy pikkuhiljaa myös fyysiseen väkivaltaan (kun olet lopullisesti murskaantunut) ja sinä koet itsesi syylliseksi (koska omakin narsistivanhempasi näin sinulle väitti) ja narsistiksi ja hyväksyt että sinua uhkaillaan väkivallalla (koska narsisti on saanut sinut uskomaan että ansaitset tulla kohdelluksi niin koska on saanut sinut uskomaan olevasi narsisti). Ts.miehesi projisoi vikansa sinuun ja rankaisee sinua näistä vioista (manipulaatio) ja sinä kun heijastat piirteitään niin ajattelet hänen olevan oikeassa ja et enää kykene näkemään tilannettanne oikein. Sinua on huijattu, pelasta itsesi!
Miten alistuva narsismi ilmenee?