Hyvä näkökulma: Aika ajoi Ailuksen ohi

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013112317755209_uu.shtml

Kevan Merja Ailuksen kohtaloksi koitui jymähtäminen "maan tapoihin", jotka ovat muuttumassa - toivottavasti, kirjoittaa politiikan toimittaja Tommi Parkkonen.

Kevan perjantaina eronneen toimitusjohtajaMerja Ailuksen suurin synti ei lopulta ollut työsuhde-etuahneus ja henkilökohtainen talouskikkailu - parkkihalli Kevan laskuun, auton siirtolasku Kevalle, seuralainen Kevan piikkiin mukaan lomamatkalle Lappiin, perheen muutot Kevan rahoilla, norjalaisten lapsilisien "unohtaminen" tilille jne. jne. jne. - vaan jymähtäminen 1990-luvulle.

Henkisesti ja fyysisesti.

Ailus ei tajunnut, että suomalaisten eläkeläisten rahoilla hankitut porealtaat, viinikaapit, avobemarit ja minkkiturkit sekä salaa kaikenlaisten etujen itselleen kähmiminen eivät ole enää 2010-lukua. 2010-luvulla paitsi tyylitaju on toisenlainen, mutta silloin paljastuvat ja julkistuvat myös sellaisetkin eliitin edut, joista vielä jokunen vuosikymmen sitten vaiettiin.

Ailus ei aikakauden ja ennen kaikkea henkisen ilmapiirin muutosta huomannut, eikä siihen reagoinut. Siksi Ailus esiintyi Kevan sisäisissä keskusteluissa - muun muassa Kevan hallituksen puheenjohtajan Laura Rädyn kanssa käydyissä - uhmakkaasti, ja piti sinnikkäästi kiinni eduistaan. Ja halusi vielä enemmän.

Eikä osoittanut minkäänlaista ymmärrystä sille, miksi hänen eduistaan kohistiin ja kirjoitettiin.

Ailus ei yksinkertaisesti tajunnut, että hän elää miljoona-asunnossaan jo vanhentuneessa haavemaailmassa.

***

Samasta kertoo eilen lähes kuusituntiseksi venynyt neuvottelu Ailuksen erosopimuksen ehdoista. Vaikka kaikki tiesivät, että Ailuksen on pakko lähteä - eikä mitään painostusta jouduttu käyttämään - Ailus ei suostunut lähtemään halvalla, vaan hän vei kaikki mahdolliset eurot mukanaan kunta-alan eläkeläisten kukkaroista.

Eroraha 303 000 euroa.

Se on suomalaisen keskivertoduunarin seitsemän vuoden palkka.

Tuo edellinen on tietysti populistista karrikointia, mutta Ailus vain yksinkertaisesti edustaa sellaista itsekkyyttä ja ahneutta, mitä - no, jatketaan iloisesti populismin linjalla - köyhä kunta-alan eläkeläinen ei voi ymmärtää. Eikä hyväksyä.

Ailukseen henkilöityy pienen - yleensä itse itsensä sinne nostattaneen - piirin häikäilemättömyys taloudellisesti kurjistuvassa ja eriarvoistuvassa Suomessa ja maailmassa: ensin minä, sitten minä ja oikeastaan edelleenkin minä - muista ihan ______ (tähän saa laittaan minkä tahansa v-alkuisen sanan) sama.

***

Jos Kevan hallituksen puheenjohtaja Laura Räty pitää perjantaiset sanansa ja Keva uudistaa johdon palkkauskäytännöt, niin se on hyvä alku.

Seuraavaksi 2010-luku pitää viedä muihin eläkeyhtiöihin, joiden johto tienaa tsiljoonia ja elää kuninkaiksi - ihan vain sen takia, että laki määrää yhtiöt hoitamaan suomalaisten eläkeasioita.

Loppuun onkin ihan pakko kertoa pieni anekdootti eläkepomojen vieraantumisesta normaali-ihmisten normaalielämästä.

Joitakin vuosia sitten Helsingin Katajanokalla järjestettiin juhlat, jonne eräs eläkepomo saapui eläkeyhtiön edustusautolla, firman autonkuljettajan ajamana.

Kun edustusauto pysähtyi oven eteen, takapenkillä kädet puuskassa istunut eläkepomo ei tehnyt elettäkään avatakseen itse ovea, vaan autonkuljettaja kipitti auton ympäri, avasi takaoven ja kumarsi autosta vaivalloisesti nousseelle eläkepomolle, joka ei edes vilkaissut kuljettajaansa, vaan lähti kävelemään kohden juhlapaikkaa sellaisella arvokkuudella ja itsetietoisuudella, josta Englannin kuninkaallisillakin olisi opittavaa - ja hämmästeltävää.

Kyseisen eläkeyhtiöpomon tulot olivat viime vuonna 758 000 euroa.