Varakkaita nuoria/nuorehkoja äitejä?

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:55"]

Jos nyt asia on todella niin kuin sen ilmaiset, niin ehkäpä seuranvaihto on tarpeen. Mutta mielestäni tuo varakkaiden seuran etsiminen kuulostaa perin oudolta. Eikö olisi parempi etsiskellä samanhenkistä seuraa uusista ihmisistä avoimin mielin, eikä tuoda varakkuutta esiin näiden uusien tuttavuuksien kanssa. Lomamatkoista voi sanoa ympäripyöreästi jotain, enkä edes äkkiseltään keksi yhtään ammattia, josta poikkeuksellinen varakkuus kävisi heti ilmi. Voisihan Bill Gateskin sanoa olevansa Microsoftilla töissä tekemättä numeroa siitä, että omistaa koko puljun.

[/quote]

No tässä on ongelmana enemmänkin se että ihmiset eivät tyydy vain yhteen vastaukseen, koska kun kuulevat jotain kiinnostavaa niin kyselevät lisää. Eli olen yrittäjä ja osakeyhtiön tilinpäätökset ovat täysin julkisia, ja niiden pohjalta tajutaan lähtea katsomaan uteliaisuudesta myös verotustiedot kun se on niin helppoa. Samaa kysellään miehestäni että mitä tekee ja kun kerron että it.-alalla niin kyllä sieltä tulee jatkokysymyksiä että mikä firma, ai mikä että onko hänkin yrittäjä ja onko oma yritys, onko montakin työntekijää jne ja sitten senkin puolen totuus paljastuu. En kuitenkaan koe että voisin valehdella mieheni olevan jotain muuta kuin on. Ja ihmiset osaavat kuitenkin laskea paljonko on 1 +1 eli kuten jo aiemmin sanoin että kun tietävät kotimme niin pystyvät päättelemään jo paljon. Ja kyllä minulta kysyttiin äitipiireissä tietä ja talonnumeroa myöten missä asun ja montako neliötä meillä on jne.

Ap, ellet ole provo, olet nousukas. Sinulla on jotain uutta rahaa, et osaa suhtautua varakkuuteesi oikealla tavalla. Meillä vanhan rahan rikkailla on rahaa, mutta rahasta ei puhuta. Rahaa ei levitellä, sillä ei kerskuta.

30v äiti ei ole nuori, eikä todellakaan edes nuorehko. 30v äiti on niin keskivertoäiti kuin vain voi olla.

Minä sain esikoiseni 20-vuotiaana ja olen nyt neljän lapsen äiti ja 30v. Minulla on taustalla vanhaa rahaa, samoin miehelläni. Mies on nyt erittäin hyvin toimeentuleva, minä olen aina ollut kotiäiti. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta aion todennäköisesti olla kotirouva lopun ikäni.

Kaveripiirini on laaja. On työtöntä, opiskelijaa, köyhää, rikasta, rakasta, ihan mitä vaan. En arvota kavereitani rahan mukaan. Jos näen, että joku todella kärsii rahapulasta, voin aivan hyvin tarjota jotain. En ehkä suoraan rahaa, mutta lasten vanhoja vaatteita, kutsun syömään, tarjoan lastenhoitoapua, että pääsee johonkin, ihan mitä vaan. 

Kaverit on kavereita, oli rahatilanne mikä tahansa.

Arvaas miten muuten ne sun köyhälistökaverit saa matkalle mukaan? Maksamalle ne sinne! Minä olen kohta lähdössä Tukholmaan kahden kaverin kanssa. Sanoin, että sain jonkun lahjakortin, vaikken saanut. Maksan hytin itse, samoin ruoat etukäteen ja he luulevat minun saaneen kaiken ilmaiseksi jollain lahjakortilla. Kaikilla hyvä mieli ja kaikilla kiva matka.

819

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:22"]

Olen 25, yhden lapsen äiti ja esimiesasemani vuoksi ystäviäni varakkaampi. Viime vuonna kustansin kahdelle ystävälle viikonlopun Euroopassa kunnon palkankorotuksen kunniaksi (heillä ei olisi ollut siihen varaa mutta molemmilla oli lomaa) ja tarjoan kalliimpia asioita silloin tällöin. Ei minulle ole paljon väliä sillä, jos pankkitilin saldoni vähän muuttuu, koska ystäväni merkitsevät minulle rahaa enemmän. Useimmiten kuitenkin teemme yhdessä sellaisia asioita, joihin kaikilla on varaa - käymme elokuvissa, normaaleissa ravintoloissa, keilaamassa, näyttelyissä ja museoissa jne.

Jollet ole valmis muuttamaan näkemyksiäsi rahankäytöstä tai huvittelemaan tavalla, joka sopii myös ystäviesi kukkaroille, kehottaisin hankkimaan kaltaisiasi ystäviä.

[/quote]

Itse en halua lähteä tuohon tarjoamiseen, koska se tuntuu mielestäni epämiellyttävältä. Varsinkin kun minulle muutenkin vihjaillaan aina että maksathan sä sitten, vaikka oltaisiin menossa vain sinne elokuviin tai keikalle tai minne tahansa parin kympin juttuun. Kyllä teemme siis jatkuvasti näitä kaikkien kukkarolle sopivia juttuja, mutta siellä tulee epämiellyttäviä tilanteita vastaan kun jos joku sanoo että saa nyt opintolainansa viimeisen erän maksettua ensi kuussa ja sitten hänelle jää 300 e enemmän rahaa kuukaudessa käteen, niin kun en ehtinyt sanoa tai sanonut siihen mitään, niin heti tuli toiselta piikikäs kommentti että X on nyt ihan hiljaa kun ei tajua mikä arvo köyhille on jollain hänelle vaivaisella 300 €llä. Hehhehheh.

En enää siis koe että kuulun noihin porukoihin, joihin kymmenen vuotta sitten vielä kuuluin.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:38"]

Taitaa se syy olla jossain ihan muualla kuin kukkarossasi. Veikkaan, että a) sinä käyttäydyt kuin nousukas tai b) kaverisi ovat juntteja. Voit miettiä asiaa sen kautta, kuinka erilaisia ihmisiä kavereistasi löytyy. Jos monenlaista akateemisesta duunariin ja vähätuloisesta hyvin toimeentulevaan, syy on luultavasti a. Jos vain näitä "elämän kovan koulun" käyneitä, veikkaan b:tä.

[/quote]

Löytyy sekä että mm. kaupungin vuokratalossa asuvaa farmaseuttia eli akateemista että vain peruskoulun käynyttä keittäjää. Olen itse superpihi, kuljen pummilla niillä julkisilla joilla pystyy ja säästelen autolla ajamisessa, vaatteet tulevat VeroModasta, H&Mltä jne. Ainoa mihin tuhlaan on matkustaminen, mutta se nyt ei näy arkielämässä mitenkään. En puhu rahasta mielelläni enkä ostele kavereideni seurassa mitään kallista, koska en tee sitä muutenkaan. Parin sadan eurojen shampanjoita ostelen salaa ja juon ne miehen kanssa kotona enkä mainitse niistä kenellekään, se on toinen pieni tuhlauspaheeni. Käytän CityShopparia aina kuin mahdollista eli olen myös tarjoushaukka.

[/quote]

Niin, oletko ap? Ap:n oletetaan maksavan ja tarjoavan. Mutta miten "ystäväsi" tietävät raha-asioistasi, jos elät edellä mainitulla tavalla ja et puhu rahasta? Itselläni on sen verran että en laske menoja enkä tuloja ja voin lähteä reissuun jos haluan, mutta ystäväni eivät sitä mistään huomaa tai mitään tarjoamisia ehdota. En muutenkaan oikein ymmärrä "ongelmaa"...?

[/quote]

Joillain meistä oli nimi lehdessä 1.11.

En ole ap, tai kukaan muukaan aiempi ketjussa.

[/quote]

Jaaha ok. Kuten sanottu, en seuraa raha-asioita niin en tuotakaan tiennyt. :)

Itse sitten varmaan ottaisin etäisyyttä noihin jotka yrittävät siivellä elää koska eivät kuulosta aidoilta ystäviltä. Niille aidoille varmaan itse tarjoutuisin maksamaan joskus jotain juomia baarissa, ruokia ravintolassa, kahvit tms... :)

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:32"]

Ap, ellet ole provo, olet nousukas. Sinulla on jotain uutta rahaa, et osaa suhtautua varakkuuteesi oikealla tavalla. Meillä vanhan rahan rikkailla on rahaa, mutta rahasta ei puhuta. Rahaa ei levitellä, sillä ei kerskuta.

30v äiti ei ole nuori, eikä todellakaan edes nuorehko. 30v äiti on niin keskivertoäiti kuin vain voi olla.

Minä sain esikoiseni 20-vuotiaana ja olen nyt neljän lapsen äiti ja 30v. Minulla on taustalla vanhaa rahaa, samoin miehelläni. Mies on nyt erittäin hyvin toimeentuleva, minä olen aina ollut kotiäiti. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta aion todennäköisesti olla kotirouva lopun ikäni.

Kaveripiirini on laaja. On työtöntä, opiskelijaa, köyhää, rikasta, rakasta, ihan mitä vaan. En arvota kavereitani rahan mukaan. Jos näen, että joku todella kärsii rahapulasta, voin aivan hyvin tarjota jotain. En ehkä suoraan rahaa, mutta lasten vanhoja vaatteita, kutsun syömään, tarjoan lastenhoitoapua, että pääsee johonkin, ihan mitä vaan. 

Kaverit on kavereita, oli rahatilanne mikä tahansa.

Arvaas miten muuten ne sun köyhälistökaverit saa matkalle mukaan? Maksamalle ne sinne! Minä olen kohta lähdössä Tukholmaan kahden kaverin kanssa. Sanoin, että sain jonkun lahjakortin, vaikken saanut. Maksan hytin itse, samoin ruoat etukäteen ja he luulevat minun saaneen kaiken ilmaiseksi jollain lahjakortilla. Kaikilla hyvä mieli ja kaikilla kiva matka.

819

[/quote]

En ole provo ja meillä on tosiaan uutta rahaa. Mutta kuten sanoin niin olemme satsanneet vain asuntoihin mitä tekevät myös vanhan rahan rikkaat, heilläkin on isoja hienoja koteja hienostoalueilla ja taloja mm. Hangossa jne. Ja heillä on vähintäänkin keskihintaiset autot alla kuten meilläkin. Noiden perusasioiden suhteen emme eroa vanhan rahan rikkaista mitenkään.

Pukeudumme asuinalueemme yleisiin pukeutumiskoodeihin verrattuna todella vaatimattomasti, farkkuja ja verkkaria & hupparia. Ruokaostokset hoidetaan S-marketissa eikä Stockan Herkussa. Me emme kersku rahalla, koska emme halua näyttää sitä mitenkään päällepäin emmekä halua edes puhua siitä.

Itsekään en arvota kavereitani rahan mukaan, mutta kuten jo aiemmin kerroin niin he ovat alkaneet arvottaa minut rahan mukaan. Minun suhtautumiseni heihin ei ollut muuttunut, mutta heidän suhtautumisensa on pikkuhiljaa muuttunut minuun paljonkin ja tilanne on epämiellyttävä. Ja juuri siksi en lähde tarjoamaan kenellekään mitään, koska se jos mikä on taas minun mielestäni sitä rahoilla kerskumista tai leveilyä. Ja varsinkaan siksi en sitä halua tehdä, koska he sitä aina välillä jo kärttävätkin.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:32"]

Ap, ellet ole provo, olet nousukas. Sinulla on jotain uutta rahaa, et osaa suhtautua varakkuuteesi oikealla tavalla. Meillä vanhan rahan rikkailla on rahaa, mutta rahasta ei puhuta. Rahaa ei levitellä, sillä ei kerskuta.

30v äiti ei ole nuori, eikä todellakaan edes nuorehko. 30v äiti on niin keskivertoäiti kuin vain voi olla.

Minä sain esikoiseni 20-vuotiaana ja olen nyt neljän lapsen äiti ja 30v. Minulla on taustalla vanhaa rahaa, samoin miehelläni. Mies on nyt erittäin hyvin toimeentuleva, minä olen aina ollut kotiäiti. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta aion todennäköisesti olla kotirouva lopun ikäni.

Kaveripiirini on laaja. On työtöntä, opiskelijaa, köyhää, rikasta, rakasta, ihan mitä vaan. En arvota kavereitani rahan mukaan. Jos näen, että joku todella kärsii rahapulasta, voin aivan hyvin tarjota jotain. En ehkä suoraan rahaa, mutta lasten vanhoja vaatteita, kutsun syömään, tarjoan lastenhoitoapua, että pääsee johonkin, ihan mitä vaan. 

Kaverit on kavereita, oli rahatilanne mikä tahansa.

Arvaas miten muuten ne sun köyhälistökaverit saa matkalle mukaan? Maksamalle ne sinne! Minä olen kohta lähdössä Tukholmaan kahden kaverin kanssa. Sanoin, että sain jonkun lahjakortin, vaikken saanut. Maksan hytin itse, samoin ruoat etukäteen ja he luulevat minun saaneen kaiken ilmaiseksi jollain lahjakortilla. Kaikilla hyvä mieli ja kaikilla kiva matka.

819

[/quote]

Vähän ehkä ohis, mutta ei se "vanha raha" mitään sen hienompaa ole kuin uudempikaan. Siis perittyä omaisuutta, jonka esi-isäsi ovat hankkineet enemmän tai vähemmän eettisesti. Miksi korkeakoulutettu nainen haluaisi olla koko ikänsä kotona? Fiktiolta haiskahtaa...

Olen 25-vuotias yhden lapsen äiti.

Rahasta ei ole pulaa, mutta ei myöskään ystävistäni. Sama homma minulla kuin aiemmin kirjoittaneella. Olen kaveripiirissäni tunnettu onnenmyyrä, joka "voittaa" silloin tällöin matkalahjakortteja ja kenoja, ja mielelläni otan ystäviäni mukaan näille palkintomatkoille. Ystäviini kuuluu ihmisiä eri sosiaaliluokista ja elämäntilanteista, eikä raha määritä meidän ihmisarvoamme. Joillekkin meille sitä nyt vain on sattunut siunaantumaan enemmän, mutta silloin on tärkeää pistää se hyvä kiertämään!

Monesti nämä nousukkaat ovat todella pihejä ja itsekkäitä. Asenne on "ansaitse omat rahasi, niin minäkin tein", eikä edes yritetä auttaa ystäviä, jossain tapauksessa ei edes sukulaisia! Tönötetään yksin siellä arvokiinteistössä ja paheksutaan kun "muut mittaavat minun arvoni rahassa".

Eivätkä mittaa. Teillä on vain asenne muuttunut muita ihmisiä kohtaan. 

Erään kaverini miehen yritys menestyi. Kaverini lopetti työt ja alkoi soitella minulle. Vietimme yhdessä aikaa milloin viikonloppumatkoilla ja ties missä muutaman kuukauden ajan. Kaverini jätti kaikki vanhat ystävänsä, jota ihmettelin kovasti. Sen jälkeen kaverini tiedusteli, että koskas esittelen häntä ihmisille, milloin juhlia yms. Totesin vain ettei sellaisia ole (ainakaan minun piireissäni); Me vietämme vain suvun kesken aikaa kesäasunnolla tai muuta vastaavaa, ei ole mitään kummoisempia "elitistitapaamisia", kuten kaverini luonnehti.

Emme ole enää pitäneet yhteyttä.

Muista sinäkin ap, että hyväosaisuus ei tee sinusta sen parempaa ihmistä! Olet etuoikeutettu, mutta muista että jos pahasti käy joko sinä tai lapsesi saatat olla siellä toisessakin päässä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:50"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:32"]

Ap, ellet ole provo, olet nousukas. Sinulla on jotain uutta rahaa, et osaa suhtautua varakkuuteesi oikealla tavalla. Meillä vanhan rahan rikkailla on rahaa, mutta rahasta ei puhuta. Rahaa ei levitellä, sillä ei kerskuta.

30v äiti ei ole nuori, eikä todellakaan edes nuorehko. 30v äiti on niin keskivertoäiti kuin vain voi olla.

Minä sain esikoiseni 20-vuotiaana ja olen nyt neljän lapsen äiti ja 30v. Minulla on taustalla vanhaa rahaa, samoin miehelläni. Mies on nyt erittäin hyvin toimeentuleva, minä olen aina ollut kotiäiti. Minulla on korkeakoulututkinto, mutta aion todennäköisesti olla kotirouva lopun ikäni.

Kaveripiirini on laaja. On työtöntä, opiskelijaa, köyhää, rikasta, rakasta, ihan mitä vaan. En arvota kavereitani rahan mukaan. Jos näen, että joku todella kärsii rahapulasta, voin aivan hyvin tarjota jotain. En ehkä suoraan rahaa, mutta lasten vanhoja vaatteita, kutsun syömään, tarjoan lastenhoitoapua, että pääsee johonkin, ihan mitä vaan. 

Kaverit on kavereita, oli rahatilanne mikä tahansa.

Arvaas miten muuten ne sun köyhälistökaverit saa matkalle mukaan? Maksamalle ne sinne! Minä olen kohta lähdössä Tukholmaan kahden kaverin kanssa. Sanoin, että sain jonkun lahjakortin, vaikken saanut. Maksan hytin itse, samoin ruoat etukäteen ja he luulevat minun saaneen kaiken ilmaiseksi jollain lahjakortilla. Kaikilla hyvä mieli ja kaikilla kiva matka.

819

[/quote]

Vähän ehkä ohis, mutta ei se "vanha raha" mitään sen hienompaa ole kuin uudempikaan. Siis perittyä omaisuutta, jonka esi-isäsi ovat hankkineet enemmän tai vähemmän eettisesti. Miksi korkeakoulutettu nainen haluaisi olla koko ikänsä kotona? Fiktiolta haiskahtaa...

[/quote]

Vanhalla rahalla ja uudella on vissi ero. Nousukkaat hankkivat typeriä kalliita autoja, uusia design-huonekaluja ja vermeitä, pukeutuvat kalliisti ja kuljettavat jälkikasvunsa vaippoja ja tutteja Vuittonin hoitolaukuissa. Se on mautonta. Me, joilla on sitä vanhaa rahaa, olemme tottuneet rahaan jo niin, ettei sitä tarvitse tuhlata tuollaisiin. Itsetunto ei kohene kalliista merkkilaukuista. Meillä on perusturva, eikä sitä tarvitse typerillä äärimmäisyyksillä alleviivata. 

On 200 neliön asunto kantakaupungissa. So? Big deal. Se on Ikealla sisustettu ja syödään makaronilaatikkoa. 

Mäkään en oikein tajua, mitä hienoa on ns. vanhassa rahassa. Okei, olet syntynyt kultalusikka persiissä ja elänyt helppoa elämää - milloin tästä tuli ylpeyden aihe? Tai siis eikö omalla työllä rikastuminen ole kunniakkaampaa? Ääh, onneks on köyhä niin on helpompaa. :D

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 00:03"]

Olen 25-vuotias yhden lapsen äiti.

Rahasta ei ole pulaa, mutta ei myöskään ystävistäni. Sama homma minulla kuin aiemmin kirjoittaneella. Olen kaveripiirissäni tunnettu onnenmyyrä, joka "voittaa" silloin tällöin matkalahjakortteja ja kenoja, ja mielelläni otan ystäviäni mukaan näille palkintomatkoille. Ystäviini kuuluu ihmisiä eri sosiaaliluokista ja elämäntilanteista, eikä raha määritä meidän ihmisarvoamme. Joillekkin meille sitä nyt vain on sattunut siunaantumaan enemmän, mutta silloin on tärkeää pistää se hyvä kiertämään!

Monesti nämä nousukkaat ovat todella pihejä ja itsekkäitä. Asenne on "ansaitse omat rahasi, niin minäkin tein", eikä edes yritetä auttaa ystäviä, jossain tapauksessa ei edes sukulaisia! Tönötetään yksin siellä arvokiinteistössä ja paheksutaan kun "muut mittaavat minun arvoni rahassa".

Eivätkä mittaa. Teillä on vain asenne muuttunut muita ihmisiä kohtaan. 

Erään kaverini miehen yritys menestyi. Kaverini lopetti työt ja alkoi soitella minulle. Vietimme yhdessä aikaa milloin viikonloppumatkoilla ja ties missä muutaman kuukauden ajan. Kaverini jätti kaikki vanhat ystävänsä, jota ihmettelin kovasti. Sen jälkeen kaverini tiedusteli, että koskas esittelen häntä ihmisille, milloin juhlia yms. Totesin vain ettei sellaisia ole (ainakaan minun piireissäni); Me vietämme vain suvun kesken aikaa kesäasunnolla tai muuta vastaavaa, ei ole mitään kummoisempia "elitistitapaamisia", kuten kaverini luonnehti.

Emme ole enää pitäneet yhteyttä.

Muista sinäkin ap, että hyväosaisuus ei tee sinusta sen parempaa ihmistä! Olet etuoikeutettu, mutta muista että jos pahasti käy joko sinä tai lapsesi saatat olla siellä toisessakin päässä.

[/quote]

Niin. Tässä olen jo mielestäni pointannut moneen kertaan että minusta ei huomaa mitenkään varakkuuttani. Ja jos yhtäkkiä alkaisin "voittelemaan matkoja" niin eivät nämä kaverini kuitenkaan tyhmiä ole että se menisi läpi, kyllä he tajuaisivat että yrittäisin ostaa heidän mukaani matkalle. En ymmärrä miten täällä kirjoittelevien muutamien rikkaiden ystävät edes uskovat tuollaisia? Jos yhtäkkiä muuttuisin tällaiseksi onnenmyyräksi niin kyllä todellakin kavereideni päissä alkaisi raksuttamaan.

Itse en ole kiinnostunut minkäänlaisista juhlista, en koskaan osallistu enkä myöskään järjestä kotonani sellaisia, en vain ole juhlijatyyppiä. Enkä välitä sen koommin laittautumisesta enkä hienoista hepeneistäkään. Enkä edes haluaisi että minua esiteltäisiin joillekin ah niin hienoille ihmisille, koska juuri niitä täällä asuinaluellanikin välttelen kun en tunne kuuluvani heihin.

Haluaisin ystäviksi ihmisiä keiden kanssa voin olla sitä mitä olen ilman salailua. Ja että voitaisiin tehdä MYÖS jotain tavallista kivempia juttuja joskus kuten lähteä ex-tempore lasten kanssa esim. Disneylandiin ilman että tarvitsee laskea viimeisiä pennosia. Tai ilman että minun tarvitsee maksaa kaikkien matkoja.

PS. On muuten tosi monta varakasta 25-vuotiasta ilmoittautunut tähän ketjuun, ovat suorastaan yliedustettuina täällä verrattuna mitä kuvittelisin heitä olevan täällä pyörimässä. Ja samat ajatukset vieläpä kaikilla kaikesta periaatteista rahaa ja ystävyyteen liittyen.

No hei, montako lukijaa tällä palstalla on. Kyllä, ketjuun vastaavat todennäköisesti ne joita otsikollasi haet!

Edelleenkin: mikset haluaisi maksaa ystäviesi matkoja sinne Disneylandiin jos raha ei ole ongelma? Koska et halua että ihmiset loisivat sinusta? Just joo. 

Minusta on mukava antaa ja tarjota myös vähempiosaisten lapsille sellaisia muistoja joita he eivät muuten saisi.

Ja miten ystäväni uskovat? Koska osallistun oikeastikkin jokaiseen näkemääni kilpailuun. Kun olen ystävieni kanssa kaupassa täytän joka ikisen lippusen ja lappusen mitä vastaan tulee. En minä niistä ole oikeasti koskaan voittanut ja valitettavasti joudun kertomaan valkoisia valheita "voitko uskoa - voitin lontoonmatkat! Enkä edes muistanut osallistuneeni!! Olishan se floridan matka ollut kivempi mutta käyhän tämä näinkin?"

Joillekin ystäville ei myöskään ole ongelma vastaanottaa ihan lahjamatkoja - olimme viimevuonna vähäosaisemman ystäväperheemme kanssa Thaimaassa (he halusivat sinne) ja maksoimme lennot + huvilan. Ja kiitokseksi riitti minulle oikein hyvin ne ihanat lomakuvat heidän lapsistaan. 

JOS sinulla on aitoja ystäviä, voit kyllä olla mitä olet. Jos et halua jakaa sitä ystäviesi kanssa, olet vain.. no, sanotaanko että määrität arvosi liian korkealla rahojesi takia. Et ole yhtään sen kummoisempi kuin ennenkään, ja aidot ystävät pitävät sinua ihan samassa arvossa kuin ennenkin.

Mitä tarkoitat "tavallista kivemmilla juttuilla" ? Mikäs sen kivempaa kuin piknik-ystäväperheen kanssa, kenties rantapäivä tai talviloma jonkun mökillä? :)

32=28

Minä sitten olen niitä uuden rahan ihmisiä, olen kahden lapsen yh-äiti, en nuori enkä vanha, ikää on 29v. Ammatiltani olen kampaaja, mutta viitisen vuotta sitten innostuin sijoittamisesta ja sillä teillä olen. Luen yötä päivää talousalan julkaisuja ja jo pari vuotta olen tehnyt päiväkauppoja onnistuneesti. Minulla on omistusasuntona omakotitalo, sekä kaksi sijoitusasuntoa Helsingin keskustan tuntumassa. Eksäni oli työtön tradenomi, omasta mielestään guru raha-asioissa ja asiantuntemuksessaan, vaikka posti toi viikottain perintätoimistosta laskuja. En koskaan kertonut hänelle tästä ¨"pikku harrastuksestani", vaan visusti pidin salassa kertyvän osakesalkkuni ja voitot. Erotessamme ostin talon itselleni ja lapsille ja joitain vuosia myöhemmin asunnot. Mies petti ja jätti, ja pakko sanoa että kostoksi kävi mainiosti varallisuuteni paljastaminen:)))

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 00:08"]

Mäkään en oikein tajua, mitä hienoa on ns. vanhassa rahassa. Okei, olet syntynyt kultalusikka persiissä ja elänyt helppoa elämää - milloin tästä tuli ylpeyden aihe? Tai siis eikö omalla työllä rikastuminen ole kunniakkaampaa? Ääh, onneks on köyhä niin on helpompaa. :D

[/quote]

jep. Alkaa tuntua siltä, että taidan olla onnekas koska olen köyhä. Eipä ole tuollaisia ongelmia :D

AP, jos tosiaan asut vähän paremmalla alueella, tutustu nyt rohkeasti vain siellä liikkuviin muihin äiteihin. Älä jää murehtimaan niitä vanhoja ystäviä, jotka ovat nyt sen verran erilaisessa elämäntilanteessa, etteivät pysty sinun onneesi oikein suhtautumaan.

Olen itse keskiluokkaisesta perheestä tuleva humanisti, en siis  tule luultavasti koskaan rikastumaan perimällä tai omalla työlläni,  mutta laajaan ystävä- ja tuttavapiiriin kyllä teitä varakkaiksi joko syntyneitä tai tulleita kuuluu.  Omat, ns. hyvällä alueella asuvat,  hyväpalkkaisesta työstä äitiyslomalle siinä kolmenkympin tietämissä jääneet ystäväni, ovat järjestään äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaiden aikana valitelleet yksinäisyyttä jokapäiväisessä elämässään. Itse asiassa heille on käynyt niin, että ovat saaneet samassa elämäntilanteessa olleista opiskelukavereista helpostikin sitä matkaseuraa  naisten ja lasten kesken tehtäville matkoille. Eivät nyt välttämättä ihan ex tempore, mutta pienellä järjestelyllä. Mutta sellainen päivittäinen kahvitteluseura on puuttunut, koska opiskelukaverit ovat kuitenkin saattaneet asua eri kaupungissa, ja samassa kaupungissakaan tapaamisten järjestäminen ei aina ole helppoa, jos asutaan vaikkapa eri puolilla pk-seutua. Eräässä tapaamisessa, jossa oli mukana itselleen hyvän ammatin hankkineen jo kouluaikaisen ystäväni opiskelutovereita ja "äitikavereita", tätä asiaa purettiin pitkään. Monet olonsa yksinäiseksi vanhempainvapaalla tunteneet opiskelukaverit sanoivat ystävälleni, että toivoisivat olevansa kuin hän, ystävällä on aina ollut aivan loistava kyky solmia ystävyyssuhteita missä hän on ollutkaan. Vanhat ystävät kulkevat myös mukana ainakin jossain määrin. Tämän ystäväni salaisuuksia ovat avoin mieli ja taito kuunnella. Kun lähestyy tarpeeksi monia ihmisiä, tai vain antaa ihmisten lähestyä, niin ystäviä löytyy kyllä!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 00:52"]

No hei, montako lukijaa tällä palstalla on. Kyllä, ketjuun vastaavat todennäköisesti ne joita otsikollasi haet!

Edelleenkin: mikset haluaisi maksaa ystäviesi matkoja sinne Disneylandiin jos raha ei ole ongelma? Koska et halua että ihmiset loisivat sinusta? Just joo. 

Minusta on mukava antaa ja tarjota myös vähempiosaisten lapsille sellaisia muistoja joita he eivät muuten saisi.

Ja miten ystäväni uskovat? Koska osallistun oikeastikkin jokaiseen näkemääni kilpailuun. Kun olen ystävieni kanssa kaupassa täytän joka ikisen lippusen ja lappusen mitä vastaan tulee. En minä niistä ole oikeasti koskaan voittanut ja valitettavasti joudun kertomaan valkoisia valheita "voitko uskoa - voitin lontoonmatkat! Enkä edes muistanut osallistuneeni!! Olishan se floridan matka ollut kivempi mutta käyhän tämä näinkin?"

Joillekin ystäville ei myöskään ole ongelma vastaanottaa ihan lahjamatkoja - olimme viimevuonna vähäosaisemman ystäväperheemme kanssa Thaimaassa (he halusivat sinne) ja maksoimme lennot + huvilan. Ja kiitokseksi riitti minulle oikein hyvin ne ihanat lomakuvat heidän lapsistaan. 

JOS sinulla on aitoja ystäviä, voit kyllä olla mitä olet. Jos et halua jakaa sitä ystäviesi kanssa, olet vain.. no, sanotaanko että määrität arvosi liian korkealla rahojesi takia. Et ole yhtään sen kummoisempi kuin ennenkään, ja aidot ystävät pitävät sinua ihan samassa arvossa kuin ennenkin.

Mitä tarkoitat "tavallista kivemmilla juttuilla" ? Mikäs sen kivempaa kuin piknik-ystäväperheen kanssa, kenties rantapäivä tai talviloma jonkun mökillä? :)

[/quote]

Se miksi en halua maksaa ystävieni matkoja Disneyslandiin on kaksi syytä, ensimmäinen on se että mielestäni se on noloa molemmille osapuolille ja toisekseen vaikka ystäväni kärttävät minua tarjoamaan asioita niin he kyllä ovat silti niin moraalisesti hyviä että eivät voisi ottaa noin isoa asiaa minulta vastaan. Toisaalta en itse haluaisi antaa sellaista matkaa niille kärttäjille, jotka kärttävät minua aina tarjoamaan eli alistua pummaamiseen ja olla se kiltti, joka maksaa kaikille ja saa  silti vain vittuilua osakseen. En kuitenkaan koe että tuon tarvitsisi olla minun osani tässä maailmassa tai kenenkään muunkaan osa että rahalla saa hyväksyntää ja ystäviä.

Minun ystäväni kyllä tosiaan epäilisivät noita arvontajuttuja, kumma sattuma että rikastunut henkilö voittaa aina matkoja joille tarjoaa kavereitaan. Uskon tosiaan että minun kavereideni hälytyskellot soisivat aika pian ja kaikista nolointa olisi että he tajuaisivat että en minä oikeasti ole mitään voittanut, vaan ostanut kavereita mukaan matkoille. He itsekin varmasti alkaisivat kyselemään matkoista tarkemmin ja jos totuus paljastuisi, niin olisi se todella noloa. Ja valehtelua. Itse ainakin tulisin huonolle mielelle jos olisin ollut matkalla, jonka joku toinen olisi muka voittanut, mutta paljastunut myöhemmin että olisi maksanut sen omasta pussistaan minulle...minulle tulisi pakottava tarve maksaa se takaisin. Ja samanlainen olen ollut silloinkin kun olen ollut köyhä opiskelija köyhästä perheestä eli en tykännyt jos minulle tarjottiin, oli tarjoajalla paljon tai vähän rahaa. Olen ollut aina huono ottamaan keneltäkään vastaan mitään, itse toki maksan mielelläni seurueelle pikkujuttuja kuten 100 e taksimatkan Porvoosta Helsinkiin jne, mutta en mielelläni niin että ihmiset ensin kärttävät ja sitten raotan kukkaroani.

MAtkan tarjoamisesta niin itse en edes ajattele kavereitani mainitsemina vähäosaisina, joten en koe että minun pitäisi tarjota näille vähäosaisille lapsille elämyksiä. Minun mielestäni oma ajatusmallini olisi aika vinossa sen suhteen ja suhtautuminen rahaan perin kummallista jos ajattelisin noin. Itselleni tulee mieleen että tässä nyt sinä olet se, joka määrittää arvonsa liian korkealle rahojensa takia enkä minä kun kutsut ihmisiä vähäosaisiksi ja heidän lapsiaan ja yltäkylläisessä hyvyydessäsi tarjoat vähäosaisille lapsille iloja kuten matkoja. Ja vähäosaisille ystävillesi iloja valehtelemalla heille matkoista.


Itse siis kuten jo moneen kertaan pointannut niin haluaisin elää ihan tavallista elämää ilman että minua arvotetaan rahalla. Ja myös sellaisia ystäviä joukkoon ketkä voivat aidosti omalla rahalla lähteä joskus reissuun ilman että minun täytyy valehdella heille voittaneeni matkan ja ostaa heidät mukaan, koska en oikein pysty tuollaiseen valehteluun. Ja se yhdessä lähteminen olisi sitä jotain erilaista kivaa välillä mitä ei normaalielämässä ole. Ja se ei todellakaan poissulje sitä että en voisi tehdä myös tavallisia asioita, niitähän teen juuri kaikki päivät, mutta idea oli se että joskus jotain erilaista kivaa kuten ex-tempore matka Disneylandiin; turha tarttua siihen että muka haluaisin aina tehdä vain sellaista.

Kaikki on suhteellista. Olen alle 25v yhden lapsen äiti helsingistä. En pidä meitä mitenkään rikkaina. Asunto löytyy kivalta paikalta, josta lainaa. Auto ja oma hevonenkin löytyy. Tämän lisäksi vuokraamme paria yritystilaa helsingin keskustasta, joiden tuloilla maksamme lainaa pois. Olen opiskelija. Meidän ei tarvitse miettiä ruokaostosten hintaa tai matkustamisen menoja. Pidämme kauniista vaatteista. Elämme ihan keskinkertaista elämää, mutta kaveripiirissämme on näitä ikuisia opiskelijoita. Heihin verrattuna koen olevani varsinainen kroisos, vaikka todellisuudessa olen aoka mitätön. Välillä täytyy oikein työskennellä, ettei nousisi tämä maine ja kunnia hattuun :D 

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 10:28"]

Haluat matkustaa extempore ja tehdä päivisin sitä tai tätä. No eli ihme ettei sulla ole ystäviä. Jos tekisit heidän kanssa jotain mihin he pystyvät tai ehkä olet vain yksin. Kävelylenkit ulkona, kahvittelua sun kotona tai leffaillat.No ei käy sulle vaan haluat tehdä asioita mihin tavallinen  tallaaja ei pysty niin miksi ne olisi sun kanssa.

[/quote]

Eikös tässä puhuttu että ap haluaa tehdä MYÖS muita juttuja. Eli MYÖS muita erilaisia juttuja noiden jatkuvien tavallisten juttujen lisäksi. Ymmärrän häntä täysin, olisi mustakin ikävää jos olisi paljon rahaa, mutta pitäisi elää pienituloisten kavereiden elämäntilannetta koko ajan itsekin. Olisihan se kiva että pystyisi nauttimaan rahoistaan enemmän, mutta olisihan se varmasti aika tylsää matkustella ympäri maailmaa koko ajan kahdestaan lapsen kanssa. Ja voi sekin olla pitemmälle päälle tylsää istua tavallisissa kahvoilla päivästä toiseen kun voisi itse istua kahvilassa ties missänpäin maailmanaa tahansa.

Haluat matkustaa extempore ja tehdä päivisin sitä tai tätä. No eli ihme ettei sulla ole ystäviä. Jos tekisit heidän kanssa jotain mihin he pystyvät tai ehkä olet vain yksin. Kävelylenkit ulkona, kahvittelua sun kotona tai leffaillat.No ei käy sulle vaan haluat tehdä asioita mihin tavallinen  tallaaja ei pysty niin miksi ne olisi sun kanssa.

No tämä ketju osoittaa sen ettei köyhä voi olla varakkaan kaveri, kun ei vaan voi tehdä niitä rahaa vaativia juttuja. Ihan mahdoton matkustaa arkena minnekään ja varakkaille ei kelpaa etukäteen suunniteltu Turkin matka ja all inclusive, kun ei ole varaa kiertää kalliita ravintoloita.