Uskotko yliluonnollisiin asioihin?

Mulla on myös hieman laajempi näkemys tähän asiaan kuin se, että on esim. kummituksia, jotka "ovat yliluonnollisia".

Mun näkemykseni on, että ihmiset eivät ymmärrä kuin murto-osan asioista, eivätkä pysty aisteillaan havaitsemaan kuin murto-osan. Ihmettelen tältä pohjalta esim. skepsiksen toimintaa, kun ovat olevinaan niin älykkäitä ja tieteellisiä. Silti eivät tunnu älyävän sellaista perusasiaa, kuin että ihminen on varsin rajoittunut olento kaikin tavoin.

Olen myös itse kokenut asioita, joita ei voi tieteellisin keinoin selvittää, ja se on vahvistanut ymmärrystäni. Olen siis kokenut tuollaisia asioita monta kertaa. Uskon esim. ajatukseen sielusta ja muista ulottuvuuksista.

Olen täysin samaa mieltä kanssasni nro. 30. Minulla on myös useita kokemuksia, joita ei ihan joka vastaantulijalle voisi edes kertoa. Sen perusteella uskon 100%:sesti ns. yliluonnolliseen.

Mä en tykkää tuosta yliluonnollinen-sanasta, kun siitä tosiaan tulee mieleen sellainen tästä ns. todellisesta maailmasta erillinen huuhaa-maailma. Suhtaudun hyvinkin avoimesti joidenkin ilmiöiden olemassaoloon, mutta ilmaus "yliluonnolliseen uskominen" antaisi ihan väärän kuvan siitä miten asiaan suhtaudun. Viittaan siis juuri tuohon, että noita asioita vaan ei osata selittää ainakaan vielä. Eli uskon "yliluonnollisen" olevan ihan yhtä luonnollista kuin kaikki muukin.

Tämäkään ei toisaalta tarkoita, että pyyteettömästi uskon kaikkeen yliluonnollisena pidettyyn niin kuin vaikka enkeleihin tai kummituksiin, mutta sanotaanko että joidenkin ilmiöiden kohdalla minulla on melko vahva käsitys siitä, että ilmiöt ovat todellisia. Esim. tuo asioiden "näkeminen" ennalta. Suhtaudun hyvinkin kriittisesti omiin mielenliikkeisiini ja havaintoihini, eikä minulla ole mitään pakottavaa tarvetta uskoa "yliluonnolliseen". Siltikin olen kokenut sellaisia asioita, joita on hyvin vaikea selittää vain jollakin tilastollisella todennäköisyydellä tai sattumalla tai sillä, että olisin jälkikäteen täydentänyt kokemuksiani niin että olen muka tiennyt ennalta jotakin.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 01:40"]

Kaikkia ennen yliluonnollisinä pidettyjä asioita on tieteen kehittyessä pystytty ampumaan alas yksi toisensa perään.

[/quote]

Miksi niin kova tarve käyttää sanoja "ampua alas"? Miksi selittämättömät asiat on niin kova tarve pystyä selittämään esimerkiksi tieteen keinoin, ettei vain olisi mitään, jota voisi nimittää yliluonnolliseksi? Mitä pelkäät?

Edelleen kaikki konkreettiset todisteet puuttuvat jokaisesta tapauksesta. Koskaan ei kukaan kirjaa todistajien läsnäollessa mitään näkemiänsä enneunia tai etiäisiä ylös, vaan aina tullaan jälkikäteen kouhottamaan että noinhan minä sen unessa näin, olen siis näkijä. Lisäksi tässäkin ketjussa on parikin, jotka toteavat etteivä viitsi tai uskalla kertoa yliluonnollisista tapahtumistaan. Just just!

Kouhottajat pilaavat rationaalisemmin asiaan suhtautuvienkin maineen. Tulee sellainen olo, ettei jaksa edes ruveta selittämään ajatuksiaan, koska ne todennäköisesti tulkitaan kaikesta huolimatta "kouhottamiseksi" tai halutaan "ampua alas". Ymmärrän sinänsä tarpeen tuohon ja se ärtymyksen, joka "kouhottamisesta" syntyy. Muakin ärsyttää, jos huomaan jollakin vaan sellaisen voimakkaan tarpeen uskoa johonkin yliluonnolliseen, se että kaikelle selittämättömälle tai jännän mystiseltä vaikuttavalle asialle oikein haluamalla halutaan keksiä jokin henkimaailmaan liittyvä selitys.

Kuitenkin mun mielestä vimmainen tarve "ampua alas" kaikki ajatukset, jotka eivät istu nykyiseen tieteelliseen maailmankuvaan on lähes yhtä yksisilmäistä kuin se toinen ääripääkin eli yliluonnolliseen hurahtaminen.