Lue keskustelun säännöt.
Joudun jatkuvasti rajaamaan ihmisiä, mitä se kertoo minusta?
22.11.2013 |
Hei!
Olen hyväsydäminen, tarkkanäköinen ihminen. Ja jatkuvasti huomaan, että joudun laittamaan rajoja ihmisille. Lopputulos on se, että minulle suututaan :)
Esimerkkejä:
- heitin kerran lapseni kaverin viulutunnille, koska äiti on yh ja reissutyössä. Tästä seurasi se, että viikosta toiseen äiti yritti, että olisin tehnyt sen uudestaan. Jouduin lopulta sanomaan äidille, että en voi lähteä töistä viikosta toiseen aijemmin (vaikka minulla on liukuva työaika) - äiti loukkaantui
- anoppi heittäytyi viime kesälomareissulla törkeäksi marttyyriksi, kun halusin lähteä heiltä neljän päivän jälkeen kotiin. Väänsi itkua kotiportilla, loukkaantui, eikä tullut halaamaan meidän kotiin lähtiessämme. (Oli arvioinut minut kiltiksi ja kun en sitä sitten ollutkaan, suuttui)
- töissä puhuin esimiehelle, että tarvitsemme sähköpöydät. ehdotin käytettyjen pöytien hankintaa. tämä sopi ja laitoin tiedon työtovereille. Tästä seurasi vain mielipahaa, pöydät olivat liian pienet. Lopulta vain muutama tilasi pöydän ja yksi jäin ilman, kun kuhni. Ja taas, minulle nakeltiin niskoja.
Kertokaa mistä tämä johtuu? En ymmärrä ollenkaan. Ajattelen muiden parasta ja aina tulee kuraa niskaa. No, anoppiasiassa ajattelin kyllä jo itseäni, mutta koittakaa itse olla 3 h+k, kun henkilöitä asunnossa on 7 :)
Kommentit (50)
Näissä hyväksikäyttäjissä on semmoinen vika, että vaikka saattavat apuya pyytäessään lupailla vastavuoroisuutta, niin jos kieltäydyt, ei sen jälkeen vastata edes puhelimeen.
Mua inhotti yksi ihminen joka aloitti joka puhelun kysymyksellä olenko kotona.Jos vastasin myöntävästi, oli se kysyjän mielestä osoitus siitä että voisin hoitaa hänen lastaan loppupäivän.Yleensä kyse oli aluksi parista tunnista, mutta aina ne menot tuppasivat venymään, välillä niin ettemme tästä syystä päässeet edes ajoissa nukkumaan.
Lisäksi koti oli näiden vierailuiden jälkeen joka kerta hyrskyn myrskyn.Mulla on itsellä useampi lapsi, mutta se ei tarkoita sitä että yksi siiohen lisää ei enää tuntuisi missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 10:57"]
Ok, voi olla niinkin. Tuntuu, että näitä vedättäjiä tulee aina eteeni. Enkä edes hirveästi välitä ihmisten seurasta, viihdyn omissa pienissä piireissäni.
Miten sitten päästä yli tuosta huonosta omastatunnosta? Tuo on varmaan ihan totta...
[/quote]
Ei kaikkia yritetä vedättää. Kyllä siinä jotain on. Mun siskon ympärillä vaikuttaa pyörivän tuollaisia hyväksikäyttäjiä jatkuvasti, mä taas en koskaan joudu tuollaisiin tilanteisiin. Olen itse miettinyt siltä kannalta, että olenko jotenkin ikävä ihminen.
Olen kyllä itsekäs, ja mietin asioita automaattisesti enimmäkseen omalta kannaltani. Esim. että uuvunko/katkeroidunko jälkeenpäin tai jotain jos suostun tähän ja jos vastaus on kyllä, niin järjestään en suostu, enkä tunne huonoa omaatuntoa. Toisaalta autan kyllä ystäviäni, olen puheenjohtajana harrastusryhmässäni ja hoidan paljon yhteisiä asioita jne. Siskoni on kyllä todella kiltti ihminen, mutta ei mielestäni mikään kynnysmatto. Ehkä hän vain jaksaa auttaa enemmän kuin minä. Mutta siis multa harvoin pyydetään mitään kohtuutonta, en tiedä mistä johtuu.
Jaa-a. Tulee mieleen kolme mahdollista seikkaa.
1) kieltäydyt tylysti, et asiallisesti. Kieltäytyminen on ehkä sinulle niin kova paikka, että tulet hermostuksissasi sanoneeksi töksäyttäen. Tyyliin: "voitko tulla hakemaan meidän xx:n viulutunnille myös? - En voi joka viikko lähteä aiemmin töistä kuskatakseni teidän xx:ää!" Siinä on iso nyanssiero, jos olisit sanonut kauniisti ja pahoittelevalla äänensävyllä, että "- Mielelläni auttaisin sinua, mutta ikävä kyllä jotta ehtisin hakemaan teiltä xx:n mukaan, minun pitäisi lähteä töistä aikaisemmin, eikä se onnistu kuin tosi harvoin, olen pahoillani." JUU - sinun ei tarvitse sinänsä pahoitella, mutta sellainen on sitä ihmisten välistä kohteliasta käytöstä, että vaikka ei oikeasti olla toiselle mitään velkaa, sitä kieltäytymistä on tapana pahoitella, koska siinä aiheutetaan toiselle pettymys.
Eli: asiat voi ilmaista monella tavalla, kannattaa opetella kohtelias ja myötäelävä kieltäytymisen tapa.
2) Ehkä sinä olet pikemminkin LIIAN rajaton yleensä. Jos 99,9% ajastasi passaat muita ja joustat, se yksi "ei" vaikuttaa yllättävältä, jopa veetuilulta. Sinun pitäisi ehkä opetella olemaan jämäkämpi ja vaatimaan myös itse niitä vastapalveluita. Tyylin jos olisit silloin yh:na sanonutkin sille tuttavallesi (joka yritti saada lapsiaan sinulle yökylään), että "tämä on tosi arvokasta lepoaikaa minulle, että lapset ovat isällään viikonlopun - mutta jos sinä tarvitset apua, niin voidaanhan me sopia, että otan sinun lapsesi tänä viikonloppuna, jos sinä otat minun lapseni ensi viikkonloppuna hoitoosi (ts. viikonloppuna, jolloin he ovat sinun vastuullasi), jotta saan levätä silloin kun nyt en saisi, sopiiko tällainen vaihto?" Se tuttavasi ymmärtäisi tuosta, että vapaat viikonloput ovat sinulle arvokkaita lepohetkiä, mutta sinä et kieltäytyisi, vaan osoittaisit haluavasi auttaa häntä, kunhan se menee vastavuoroisesti.
3) KAIKILLE TULEE NOITA HETKIÄ, jolloin joudumme sanomaan "ei". Ihan jokaiselle meistä. Se, että sinä olet oikein pannut niitä listaksi mieleesi, osoittaa, että et oikein osaa vastaanottaa kielteisiä reaktioita muilta. Miksi nuo ovat jääneet noin sinua kalvamaan, kun oikeasti et ole tehnyt mitään väärää, vaan sinua kohtaan on oltu kohtuuttomia ja sinulla on ollut hyvä syy kieltäytyä?
Minä olen myös huomannut että ihmiset tuppaavat hyväksikäyttämään...Ja yleensä sitten kun sanoo ensin nätisti ei niin sitä ei huomioida joten on pakko sanoa lopuksi tylymmin.
Juuri näin. Itse autan aina kun mahdollista, ja tarjoan apuani myös joskus ilman että sitä pyydetään. Esimerkiksi olen tarjoutunut lastenvahdiksi pyytämättä. En ymmärrä mitä pahaa on pyytää apua joissain asioissa muilta, enkä sitäkään että joku näitä mielessään laskee, että kuka on niin julkea että on pyytänyt mitäkin...Ihan kummallinen ajattelutapa, totta kai muita autetaan niin paljon kun voidaan!
Mitä tulee ap:n kokemuksiin, niin kovasti kuulostaa, että nyt asioita halutaan tulkita tietyllä tavalla: muut pomppivat nenille ja koko ajan pitää rajaa vetää. Ei tarvitse jos ei ole niistä rajoista kovin epävarma.[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:36"]
Ap, minustakin on noloa, kun ihmiset ehdottelee näitä. Ja joskus todella tuskaisaa kieltäytyä, koska nolottaa toisen puolesta. Olen liikaa ollut sellainen jeesjees-ihminen. Mutta nyt olen opetellut laittamaan rajat - mun ei tarvitse tehdö sellaista, mitä itse en halua, vaikka kuka pyytäisi.
Multa on myös useamman kerran pyydetty lainaan autoa. Kerran yksi kaveri pyysi sitä hääautoksi joillekin tutuilleen, mulle täysin tuntemattomille ihmisille. Kun he haluaisi näille hääyllätyksen järjestää! Ilmaiseksi, kun ei ole rahaa! Niin, heille ilmaiseksi, mun kustannuksellani. Autoja saa kyllä ihan vuokrata, kaikenlaisia. Auton ylläpitäminen maksaa. En lainaile tuntemattomilel huviajeluja varten.
Samoin yhdet tutuntutut yksissä juhlissa kerjäsi, että heillä on tuossa kahden viikon päästä hääpäivä. Olisi niin hienoa juhlistaa sitä jollain erikoisella. Saataisiinko me vuorokausi ajella sun autolla?
Siis kuka kehtaa pyytää tuollaista? Jos mun sisko tai miehen sisko pyytäisi, olisi vielä ok. Mutta ihmiset, joitya olen nähnyt muutaman kerran elämässäni ja joiden luona en esim. koskaan ole ollut kylässä... Miksi lainaisin heille autoa ilmaiseksi? Ikinä en itse kehtaisi ehdotella tuollaista.
Jotkut on vaan kai kasvatettu sellaiseksi, että yritetään hyötyä muista joka käänteessä. Aika monetkin.
6
[/quote]
Toinenkin vaihtoehto on: Heidät on kasvatettu sellaisiksi, että itse auttavat, jos vain joku heiltä kysyy apua. Näin olettavat, että toisillekin on ilo auttaa, jos kykenee.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa, että miten ap itse kokee sen, että hänelle sanotaan ei? Olin ennen sellainen kuin ap ja koin, että olisi pitänyt miellyttää jokaista. Pahoitin mieleni, jos joku turhautui ei-vastauksestani. Lisäksi olin sitä mieltä, että ei saisi kysyä apua.
Onneksi kasvoin ihmisenä. Nykyään voin vastata ei, mutta voin myös itse pyytää apua. se, että saan ei-vastauksen, ei minua haittaa. En koe loukanneeni ketään, vaikka itse pyytäisin joskus isojakin palveluksia. Minulle voi sanoa ei, jos ei sovi. Vastaavasti tietysti minulta pyydetään niitä palveluksia tai apua. Jos minulle auttaminen sopii autan, muuten sanon kohteliaan ein.
Juuri näin![quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:24"]
Jaa-a. Tulee mieleen kolme mahdollista seikkaa.
1) kieltäydyt tylysti, et asiallisesti. Kieltäytyminen on ehkä sinulle niin kova paikka, että tulet hermostuksissasi sanoneeksi töksäyttäen. Tyyliin: "voitko tulla hakemaan meidän xx:n viulutunnille myös? - En voi joka viikko lähteä aiemmin töistä kuskatakseni teidän xx:ää!" Siinä on iso nyanssiero, jos olisit sanonut kauniisti ja pahoittelevalla äänensävyllä, että "- Mielelläni auttaisin sinua, mutta ikävä kyllä jotta ehtisin hakemaan teiltä xx:n mukaan, minun pitäisi lähteä töistä aikaisemmin, eikä se onnistu kuin tosi harvoin, olen pahoillani." JUU - sinun ei tarvitse sinänsä pahoitella, mutta sellainen on sitä ihmisten välistä kohteliasta käytöstä, että vaikka ei oikeasti olla toiselle mitään velkaa, sitä kieltäytymistä on tapana pahoitella, koska siinä aiheutetaan toiselle pettymys.
Eli: asiat voi ilmaista monella tavalla, kannattaa opetella kohtelias ja myötäelävä kieltäytymisen tapa.
2) Ehkä sinä olet pikemminkin LIIAN rajaton yleensä. Jos 99,9% ajastasi passaat muita ja joustat, se yksi "ei" vaikuttaa yllättävältä, jopa veetuilulta. Sinun pitäisi ehkä opetella olemaan jämäkämpi ja vaatimaan myös itse niitä vastapalveluita. Tyylin jos olisit silloin yh:na sanonutkin sille tuttavallesi (joka yritti saada lapsiaan sinulle yökylään), että "tämä on tosi arvokasta lepoaikaa minulle, että lapset ovat isällään viikonlopun - mutta jos sinä tarvitset apua, niin voidaanhan me sopia, että otan sinun lapsesi tänä viikonloppuna, jos sinä otat minun lapseni ensi viikkonloppuna hoitoosi (ts. viikonloppuna, jolloin he ovat sinun vastuullasi), jotta saan levätä silloin kun nyt en saisi, sopiiko tällainen vaihto?" Se tuttavasi ymmärtäisi tuosta, että vapaat viikonloput ovat sinulle arvokkaita lepohetkiä, mutta sinä et kieltäytyisi, vaan osoittaisit haluavasi auttaa häntä, kunhan se menee vastavuoroisesti.
3) KAIKILLE TULEE NOITA HETKIÄ, jolloin joudumme sanomaan "ei". Ihan jokaiselle meistä. Se, että sinä olet oikein pannut niitä listaksi mieleesi, osoittaa, että et oikein osaa vastaanottaa kielteisiä reaktioita muilta. Miksi nuo ovat jääneet noin sinua kalvamaan, kun oikeasti et ole tehnyt mitään väärää, vaan sinua kohtaan on oltu kohtuuttomia ja sinulla on ollut hyvä syy kieltäytyä?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Multakin komppi 30:lle. Apn kannattaa miettiä, onko noissa perää. Ite olen semmoinen kiltti tyttö -kasvatuksen saanut, että koen tosi vaikeaksi kieltää muilta mitään ja siksi saatan olla niinä harvoina kertoina kun joudun kieltämään jotain melko tylyn oloinen. Ja mua jää harmittamaan ne, jotka on mut asettanut semmoseen tilanteeseen, että joudun kieltäytymään. Että siinä tavallaan heijastaa sitä omaa harmiaan siihen pyytäjään, jos ymmärrätte mitä tarkotan. Ei se ole pyytäjän vika, että pyytää, aina voi kysyä ja aina voi kieltäytyä.
Ap tässä...
Tuo on varmaan jollain tasolla totta, sanon aika napakasti, että minulle ei käy.
Toinen asia, mikä itselleni tulee mieleen on se, että itse koitan viimeiseen asti selvitä asioista itse, en pyydä helposti apua. Autan kyllä muita mielelläni, mutta jos huomaan, että auttamisesta tulee tapa, jota toinen automaattisesti olettaa, niin silloin nousee karvat pystyyn.
En kylläkään koe itseäni kiltiksi tytöksi, eikä minun ole sitä tarvinnut lapsena olla. Mutta jollain tasolla ei:n sanominen on minulle vaikeaa. Ehkä lopulta kuitenkin haluaisin miellyttää muita...
Kiitos hienoista näkemyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 10:55"]
Kaikki joutuvat noin rajoittamaan, sinä vain jotain syystä tunnet huonoa omatuntoa siitä, kun niin teet.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Kyllä hyväksikäyttäjät haistavat mahdollisen hyväksikytettävän, ja yleensäkin, eivät ihmiset summanmutikassa pyytele toisilta palveluksia/apua. Joku on se, joka ensimäisenä tulee mieleen kun pitäisi kysyä.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:44"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 10:55"]
Kaikki joutuvat noin rajoittamaan, sinä vain jotain syystä tunnet huonoa omatuntoa siitä, kun niin teet.
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Kyllä hyväksikäyttäjät haistavat mahdollisen hyväksikytettävän, ja yleensäkin, eivät ihmiset summanmutikassa pyytele toisilta palveluksia/apua. Joku on se, joka ensimäisenä tulee mieleen kun pitäisi kysyä.
[/quote]
Joo, voi olla, että kieltäytymisen määrissä on eroja. Kiltiltä ihmiseltä on helpompi pyytää kuin sellaiselta, joka vaikuttaa jämäkältä, jopa hiukan pelottavalta.
Mutta silti jokainen joutuu joskus kieltäytymään. Kiitos 35, otit hyvän pointin esille eli sen, että paitsi että ap:n voi olla vaikeaa ottaa muilta vastaan kielteisiä reaktioita, hän ehkä projisoi sen aiheuttaman harmin niihin pyytäjiin. Kuten sanoit: "jää harmittamaan ne, jotka on mut asettanut semmoseen tilanteeseen, että joudun kieltäytymään."
Ns. hyväksikäyttäjä ei minusta muuten ole mikään selkeä persoonatyyppi. Useimmat ihmiset pyytävät ajoittain apua, ja siihen on sen pyynnön kohteen sitten aivan asiallista kieltäytyä, jos kokee auttamisen hankalaksi. Ei se sen kummempaa hyväksikäyttöä ole, joillain vain on avun pyytämisen ja antamisen suhteen erilainen ja vapautuneempi asenne kuin esim. ap:lla - ja itselläni!
Pieni omakohtainen esimerkki. Olen eteläpohjalaisesta suvusta, jossa omin avuin pärjäämisen ihanne lähenee varmaan jo neuroosia... Mies taas on evakkokarjalaisesta suvusta, jossa on vapautuneesti pyydetty ja annettu apua, aika vaivalloistakin sellaista. Muistan, kun liittomme alkuaikoina saatoin kiukustua miehelleni siitä, kun tämä lähti kyytimään isäänsä kaupoille 50 km päähän, kun isä olisi vallan hyvin voinut pyytää vaikka naapuriltaan apua tai ostaa kauppa-autosta... mutta miehelleni oli selviö, että hän käyttää kolme tuntia tuohon.
Eli se on aika yksilöllistä, sukukohtaista ja vaikkapa alueellistakin (tietyt paikalliset/heimoittain eroavat tavat), miten paljon ja rempseästi apua pyydetään.
Toki on varmaan ihan hyväksikäyttäjiäkin, mutta paha mennä sanomaan, että ap:n esimerkeissä (ainakaan kaikissa niistä) olisi sellaisista ihmisistä kysymys.
30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30/38 täsmentää (ilmaisin asian väärällä sanajärjestyksellä): siis mies lähti kyytimään 50 kilometrin päässä asuvaa isäänsä isän kotikunnan keskukseen kaupoille.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:42"]
Ap tässä...
Tuo on varmaan jollain tasolla totta, sanon aika napakasti, että minulle ei käy.
Toinen asia, mikä itselleni tulee mieleen on se, että itse koitan viimeiseen asti selvitä asioista itse, en pyydä helposti apua. Autan kyllä muita mielelläni, mutta jos huomaan, että auttamisesta tulee tapa, jota toinen automaattisesti olettaa, niin silloin nousee karvat pystyyn.
En kylläkään koe itseäni kiltiksi tytöksi, eikä minun ole sitä tarvinnut lapsena olla. Mutta jollain tasolla ei:n sanominen on minulle vaikeaa. Ehkä lopulta kuitenkin haluaisin miellyttää muita...
Kiitos hienoista näkemyksistä.
[/quote]
Hei
Kiva kun otat vastaan näkemyksiä.
Mä veikkaisin, että olet toiminut usein vastoin omaa tahtoasi, ja koet ei:n sanomisen hyvin vaikeaksi. Ehkä koet, että et saisi sanoa ei. Ja että et halua pahoittaa muiden mieltä, koska sinulle tulee siitä syyllinen olo, ja siksi et voi sanoa ei.
Kun tarpeeksi kauan toimii itseään vastaan, niin alkaakin ehkä nähdä vikaa niissä avunpyytäjissä. En minä esim. koskaan ole ajatellut kenestäkään, että joku ihminen olisi hyväksikäyttäjä. Mutta minä osaankin sanoa ei. Ei:n voi sanoa nätisti, mutta joskus vastapuoli ei osaa ottaa ei:tä vastaan muuta kuin loukkaantuen. Emme voi elämässä hallita muita ihmisiä, ja sille ei voi mitään, että joku joskus loukkaantuu.
Tuo kertoo sinusta myös aika paljon, että koet itse avunpyytämisen vaikeana. Ja siksi olet ruvennut ajattelemaan, että on "noloa" tms. jos muut pyytää apua.
Oletko miettinyt, ehkä sinäkin haluaisin pyytää apua, mutta et vaan ole vielä kehdannut?
Kaikkea hyvää sinulle!
Ala ajattelemaan hyvää niistä "hyväksikäyttäjistä", niin takuulla huomaat, että ei ne mitään pahaa halua eivätkä ole mitään itsekkäitä. Sinun sen sijaan pitää antaa itsellesi lupa sanoa hyvällä omallatunnolla "ei" silloin kun niin haluat tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä että ap:lla on selkärankaa sanoa ei näille hyväksikäyttäjille ja vedättäjille. Näitä vedättäjiä löytyy jotka eivät tee vastapalveluksia kun heiltä pyydetään. Toinen ihmistyyppi on taas jotka antavat apua, tekevät siitä suuren numeron ja avunsaajan on heille siitä ikuisessa kiitollisuuden velassa. Auta armias jos pyytävät vastapalvelusta ja omista aikatauluista tms. syistä et pysty tekemään vastapalvelusta.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:09"]
Mä olen aina ihmetellyt miksi mua ei hyväksikäytetä noin. Olen äärimmäisen avulias ja kaveripiirissäni ihan tunnettu siitä että mm. tykkään laittaa ruokaa muille (opikselijoita ollaan, enkä ota keltään maksua kun oon niin iloinen ruokaseurasta), tykkään kuskata ihmisiä (äidin auto käytössä mut bensoja maksan, en ota maksua muilta koskaankun tykkään autoilla ja se on taas seuraa mulle)... Noin parina esimerkkinä.
Olen siis oikeasti välillä itsekseni ihmetellyt että kumma kun kukaan ei edes yritä käyttää hyväntahtoisuuttani ja seurallisuuttani hyväkseen, vaan melkeinpä saa usuttaa että tulkaa ny edes joskus syömään mun luo kun oisi ihanaa kokata muillekkin kun itelleen tai että jaa ootte menossa kauppaan, no kelpaisko kyyti kun mulla olisi aikaa... :D
Toki saan myös vastavuoroisesti kavereiltani yhtälailla huomioon ottoa ja vastapalveluksia, lainataan rahaa eikä lasketa euron tarkasti kun tiedetään että joskus se vastapalvelus tulee.
Mutta silti jännää. Kun ihan nuo puoltututkin tietää tän auttamishalukkuuteni, eikä vielä kukaan ole ns. tieten tahtoen yrittänyt hyväksikäyttää :D Toisaalta ollaan vielä nuoria, ehkä tämä muuttuu iän myötä... tosin osaan kyllä sanoa myös ei. Muttakun tarvetta siihen ei juuri ole :D
[/quote]
Ethän vaan muistuttele kavereitasi tehdyistä "palveluksistasi" jos olet itse vastaavan tarpeessa?
Minulla on kaveri joka muistaa omat auttamisensa lähes 20 vuoden ajalta ja luettelee näitä jos joku ei pysty tätä sillä hetkellä auttamaan. Tästä olen oppinut olemaan pyytämättä tältä mitään, ja tämä on jopa ääneen ihmetellyt juuri samaa kuin sinä, eli miksei häneltä pyydetä mitään.
Niin, mikseiköhän?
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:27"]
Juuri näin. Itse autan aina kun mahdollista, ja tarjoan apuani myös joskus ilman että sitä pyydetään. Esimerkiksi olen tarjoutunut lastenvahdiksi pyytämättä. En ymmärrä mitä pahaa on pyytää apua joissain asioissa muilta, enkä sitäkään että joku näitä mielessään laskee, että kuka on niin julkea että on pyytänyt mitäkin...Ihan kummallinen ajattelutapa, totta kai muita autetaan niin paljon kun voidaan!
Mitä tulee ap:n kokemuksiin, niin kovasti kuulostaa, että nyt asioita halutaan tulkita tietyllä tavalla: muut pomppivat nenille ja koko ajan pitää rajaa vetää. Ei tarvitse jos ei ole niistä rajoista kovin epävarma.[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:36"]
Ap, minustakin on noloa, kun ihmiset ehdottelee näitä. Ja joskus todella tuskaisaa kieltäytyä, koska nolottaa toisen puolesta. Olen liikaa ollut sellainen jeesjees-ihminen. Mutta nyt olen opetellut laittamaan rajat - mun ei tarvitse tehdö sellaista, mitä itse en halua, vaikka kuka pyytäisi.
Multa on myös useamman kerran pyydetty lainaan autoa. Kerran yksi kaveri pyysi sitä hääautoksi joillekin tutuilleen, mulle täysin tuntemattomille ihmisille. Kun he haluaisi näille hääyllätyksen järjestää! Ilmaiseksi, kun ei ole rahaa! Niin, heille ilmaiseksi, mun kustannuksellani. Autoja saa kyllä ihan vuokrata, kaikenlaisia. Auton ylläpitäminen maksaa. En lainaile tuntemattomilel huviajeluja varten.
Samoin yhdet tutuntutut yksissä juhlissa kerjäsi, että heillä on tuossa kahden viikon päästä hääpäivä. Olisi niin hienoa juhlistaa sitä jollain erikoisella. Saataisiinko me vuorokausi ajella sun autolla?
Siis kuka kehtaa pyytää tuollaista? Jos mun sisko tai miehen sisko pyytäisi, olisi vielä ok. Mutta ihmiset, joitya olen nähnyt muutaman kerran elämässäni ja joiden luona en esim. koskaan ole ollut kylässä... Miksi lainaisin heille autoa ilmaiseksi? Ikinä en itse kehtaisi ehdotella tuollaista.
Jotkut on vaan kai kasvatettu sellaiseksi, että yritetään hyötyä muista joka käänteessä. Aika monetkin.
6
[/quote]
Toinenkin vaihtoehto on: Heidät on kasvatettu sellaisiksi, että itse auttavat, jos vain joku heiltä kysyy apua. Näin olettavat, että toisillekin on ilo auttaa, jos kykenee.
[/quote]
[/quote]
Oho, lainaus puuttui.
Siis, 27:lta ja sulta utelen samaa, ovatko palveluksenne pyyteettömiä, vai muistatteko ja ääneen lausutte tarpeen vaatiessa omia tekemiänne palveluksianne? Jos halu auttaa on oikeasti vilpitön, niin hyvä. Katoava luonnonvara kyseessä.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:27"]
Juuri näin. Itse autan aina kun mahdollista, ja tarjoan apuani myös joskus ilman että sitä pyydetään. Esimerkiksi olen tarjoutunut lastenvahdiksi pyytämättä. En ymmärrä mitä pahaa on pyytää apua joissain asioissa muilta, enkä sitäkään että joku näitä mielessään laskee, että kuka on niin julkea että on pyytänyt mitäkin...Ihan kummallinen ajattelutapa, totta kai muita autetaan niin paljon kun voidaan!
Mitä tulee ap:n kokemuksiin, niin kovasti kuulostaa, että nyt asioita halutaan tulkita tietyllä tavalla: muut pomppivat nenille ja koko ajan pitää rajaa vetää. Ei tarvitse jos ei ole niistä rajoista kovin epävarma.[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:42"]
Oho, lainaus puuttui.
Siis, 27:lta ja sulta utelen samaa, ovatko palveluksenne pyyteettömiä, vai muistatteko ja ääneen lausutte tarpeen vaatiessa omia tekemiänne palveluksianne? Jos halu auttaa on oikeasti vilpitön, niin hyvä. Katoava luonnonvara kyseessä.
Sori, sekoilen. Esikatsella voisi että mitä lähettää...
Mä olen aina ihmetellyt miksi mua ei hyväksikäytetä noin. Olen äärimmäisen avulias ja kaveripiirissäni ihan tunnettu siitä että mm. tykkään laittaa ruokaa muille (opikselijoita ollaan, enkä ota keltään maksua kun oon niin iloinen ruokaseurasta), tykkään kuskata ihmisiä (äidin auto käytössä mut bensoja maksan, en ota maksua muilta koskaankun tykkään autoilla ja se on taas seuraa mulle)... Noin parina esimerkkinä.
Olen siis oikeasti välillä itsekseni ihmetellyt että kumma kun kukaan ei edes yritä käyttää hyväntahtoisuuttani ja seurallisuuttani hyväkseen, vaan melkeinpä saa usuttaa että tulkaa ny edes joskus syömään mun luo kun oisi ihanaa kokata muillekkin kun itelleen tai että jaa ootte menossa kauppaan, no kelpaisko kyyti kun mulla olisi aikaa... :D
Toki saan myös vastavuoroisesti kavereiltani yhtälailla huomioon ottoa ja vastapalveluksia, lainataan rahaa eikä lasketa euron tarkasti kun tiedetään että joskus se vastapalvelus tulee.
Mutta silti jännää. Kun ihan nuo puoltututkin tietää tän auttamishalukkuuteni, eikä vielä kukaan ole ns. tieten tahtoen yrittänyt hyväksikäyttää :D Toisaalta ollaan vielä nuoria, ehkä tämä muuttuu iän myötä... tosin osaan kyllä sanoa myös ei. Muttakun tarvetta siihen ei juuri ole :D