Lue keskustelun säännöt.
Joudun jatkuvasti rajaamaan ihmisiä, mitä se kertoo minusta?
22.11.2013 |
Hei!
Olen hyväsydäminen, tarkkanäköinen ihminen. Ja jatkuvasti huomaan, että joudun laittamaan rajoja ihmisille. Lopputulos on se, että minulle suututaan :)
Esimerkkejä:
- heitin kerran lapseni kaverin viulutunnille, koska äiti on yh ja reissutyössä. Tästä seurasi se, että viikosta toiseen äiti yritti, että olisin tehnyt sen uudestaan. Jouduin lopulta sanomaan äidille, että en voi lähteä töistä viikosta toiseen aijemmin (vaikka minulla on liukuva työaika) - äiti loukkaantui
- anoppi heittäytyi viime kesälomareissulla törkeäksi marttyyriksi, kun halusin lähteä heiltä neljän päivän jälkeen kotiin. Väänsi itkua kotiportilla, loukkaantui, eikä tullut halaamaan meidän kotiin lähtiessämme. (Oli arvioinut minut kiltiksi ja kun en sitä sitten ollutkaan, suuttui)
- töissä puhuin esimiehelle, että tarvitsemme sähköpöydät. ehdotin käytettyjen pöytien hankintaa. tämä sopi ja laitoin tiedon työtovereille. Tästä seurasi vain mielipahaa, pöydät olivat liian pienet. Lopulta vain muutama tilasi pöydän ja yksi jäin ilman, kun kuhni. Ja taas, minulle nakeltiin niskoja.
Kertokaa mistä tämä johtuu? En ymmärrä ollenkaan. Ajattelen muiden parasta ja aina tulee kuraa niskaa. No, anoppiasiassa ajattelin kyllä jo itseäni, mutta koittakaa itse olla 3 h+k, kun henkilöitä asunnossa on 7 :)
Kommentit (50)
En tiedä keneltä kyselet, että ovatko palvelukset vilpittömiä. Vastaan kuitenkin: Itse autan kovasti ihmisiä. Vaikeutta sanoa ei, ei ole, jos ei sovi. En koe auttamistani palveluksina, vaan oikeana tapana elää ihmisten parissa. Haluni auttaa ei ole koskaan vilpitön: joskus olen ärtynyt sisäisesti, esim. siitä, että "joudun" viettämään muuttoapuna päivän enkä virkistymässä. Vilpitöntä auttamiseni ei myöskään ole siinä merkityksessä, etten toivoisi itselleni mitään siitä: Auttamisen ei tarvitse olla vastavuoroista, mutta edellytän kuitenkin, että joskus minua autetaan, oli auttaja sitten kuka tahansa. Toisinsanoen haluan elää mieluummin hteiskunnassa, jossa autetaan ja tullaan autetuiksi, kuin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa ei auteta toisia.
Toki muistan auttamiseni ainakin siinä määrin kuin kaiken muunkin tekemiseni. Koskaan en tietoisesti vaadi palveluksia toisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:11"]
No, ihmiset nyt pyrkii koko ajan hyötymään. Jos ei itse pidä puoliaan, niin on aika liemessä.
Oletiin yhden ystävän kanssa pizzalla - hän ehdotti, valitsi ravintolan. Tilasi sitten "väärän" pizzan, josta ei tykännyt eikä ravintola tietty suostunut sitä vaihtamaan. Mun olisi pitänyt ostaa se haukattu pizza häneltä ja syödä kotona tai syöttää frutti di mar e-pizza kala-allergiselle miehelleni... Tai viedä se siskolleni. Kun en suostunut, ystävä suuttui.
Toinen ystäväni kutsui minut kahvilaan, ainoana asiana se, että hän lähtee 3 vkon matkalle, voinko ottaa hänen rottansa hoitoon. En suostunut, koska en ole koskaan hoitanut rottia ja koska hänen rottansa eivät olleet käsikesyjä - ne purivat ja raapivat häntä itseäänkin mm. häkin siivoamisen yhteydessä. Pelkäsin, että jos ne kuolevat, saan syyt niskoilleni. Ja hulluksihan niin fiksu eläin kuin rotta tulee, jos ei pääse 3 viikkoon ulos häkistä eikä kesyttämättömiä rottia taas uskalla päästää sieltä tuntematon ihminen ulos... Ystävä intti ja intti ja lopulta suuttui.
Meillä asui tuttavan tuttava samassa rapussa. Saivat paljon itkevän lapsen. Kerran sitten rapussa törmättiin ja tuttava ilmoitti, että hänellä on kerran viikossa 3 tunnin kuoroharjoitukset ja lapsi itkee niin paljon, ettei voi ottaa sitä sinne mukaan. Voisinko minä katsoa lasta joka viikko? Kysyin, missä lapsen isä on, niin kuulemma pelaamassa kavereiden kanssa sulkapalloa aina samaan aikaan. Ja on sitten hankalaa viedä lapsi joka viikko jomman kumman äidille hoitoon, kun samassa talossa on tuttavia.
Sanoin ihan suoraan, että mulla ei ole MITÄÄN lastenhoitokokemusta vauvoista, en ole koskaan edes vaippaa vaihtanut. En ota kuukauden ikäistä vastuulleni, se olisi heitteillejättö. Ja että jos päättää hankkia lapsen, niin muusta täytyy sitten joustaa, kuten omista harrastuksista. Mies voinee sopia kavereiden kanssa toisen pelivuoron tai nainen vaihtaa kuoroa sellaiseen, jonka harjoitukset ei samana iltana?
Tästä jo 10 vuotta aikaa, edelleen, jos tuon yhteisen tuttavan luona nähdään, tämä nainen suhtautuu nuivasti, kun en kerran suostunut joka viikko hoitamaan heidän vauvaansa.
Ihmiset on uskomattomia. Itse en ikinä kehtaisi vaivata kavereita ja puolituttuja tuollaisilla asioilla.
[/quote]
No huh mitä porukkaa. päätohtorille mars nuo kaikki!!!!
Mutta joo, ihmiset on, ja varsinkin kiltin näköisiä naisia yritetään käskyttää ja nitä kilttejä, jotka kerran tekee jollekin palveluksen. Jos et kosksaan tee kenellekään palvelusta niin kukaan ei pyydäkään.
vaan kun ihmiset eivät ymmärrä että yksi palvelus jonka haluaa pyyteettömästi antaa ei tarkoita palvelusten jatkumoa vaan perustuu omaan haluun.
Sitten on ihmisiä, joita ehkä moni on käyttänyt hyväkseen ja sanovat kaikkeen ei, jopa sellaiseen, joka on ehdotettu täysin epäitsekkäästi ajatelleen, että molemmat voisivat hyötyä.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 14:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:09"]
Mä olen aina ihmetellyt miksi mua ei hyväksikäytetä noin. Olen äärimmäisen avulias ja kaveripiirissäni ihan tunnettu siitä että mm. tykkään laittaa ruokaa muille (opikselijoita ollaan, enkä ota keltään maksua kun oon niin iloinen ruokaseurasta), tykkään kuskata ihmisiä (äidin auto käytössä mut bensoja maksan, en ota maksua muilta koskaankun tykkään autoilla ja se on taas seuraa mulle)... Noin parina esimerkkinä.
Olen siis oikeasti välillä itsekseni ihmetellyt että kumma kun kukaan ei edes yritä käyttää hyväntahtoisuuttani ja seurallisuuttani hyväkseen, vaan melkeinpä saa usuttaa että tulkaa ny edes joskus syömään mun luo kun oisi ihanaa kokata muillekkin kun itelleen tai että jaa ootte menossa kauppaan, no kelpaisko kyyti kun mulla olisi aikaa... :D
Toki saan myös vastavuoroisesti kavereiltani yhtälailla huomioon ottoa ja vastapalveluksia, lainataan rahaa eikä lasketa euron tarkasti kun tiedetään että joskus se vastapalvelus tulee.
Mutta silti jännää. Kun ihan nuo puoltututkin tietää tän auttamishalukkuuteni, eikä vielä kukaan ole ns. tieten tahtoen yrittänyt hyväksikäyttää :D Toisaalta ollaan vielä nuoria, ehkä tämä muuttuu iän myötä... tosin osaan kyllä sanoa myös ei. Muttakun tarvetta siihen ei juuri ole :D
[/quote]
Ethän vaan muistuttele kavereitasi tehdyistä "palveluksistasi" jos olet itse vastaavan tarpeessa?
Minulla on kaveri joka muistaa omat auttamisensa lähes 20 vuoden ajalta ja luettelee näitä jos joku ei pysty tätä sillä hetkellä auttamaan. Tästä olen oppinut olemaan pyytämättä tältä mitään, ja tämä on jopa ääneen ihmetellyt juuri samaa kuin sinä, eli miksei häneltä pyydetä mitään.
Niin, mikseiköhän?
[/quote]
No en muistele. Ei mun ole koskaan tarvinnut alottaa mitään "niin, vein sut silloin ja silloin sinne ja sinne, nyt sun täytyy antaa mulle kyyti". tms. vastaavaa. Ei mulla ole edes päässä mitään kalenteria kelle olen viimeksi tehny palveluksia o.o ei vaan tulis pieneen mieleenkään moinen.
En mä sano itseäni silti täysin pyyteettömäksi. Mähän hyödyn tässä kaikessa avunannossani, kuten sanoin. Saan seuraa. Mulle se on kultaakin kalliimpi vastalahja - toki on kivaa jos joskus saa oikeitakin vastapalveluksia, mutta en mä niitä koskaan ns. odota. Katson saavani palveluksistani aina jotain itsekin - seuraa, hyvää mieltä, jotain mistä itse hyödyn. Musta on vaan mukavaa auttaa läheisiäni, joskus vieraampiakin.
Monesti se toisen ilahtunut hymy pelastaa päiväni. Olen kai sitten outo... mutta en sanoisi sitä itseltäni pyytettömäksikään.
[/quote]
Et ole outo. Paitsi ehkä nykyajan mittapuulla kun valtaosa tuijottaa liiaksi omaan napaansa.
Ja lisäksesi kieltämättä kärjistetty kysymykseni pyyteettömyydestä oli sinun lisäksesi osoitettu kirjoittaja #32:lle.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:27"]
Juuri näin. Itse autan aina kun mahdollista, ja tarjoan apuani myös joskus ilman että sitä pyydetään. Esimerkiksi olen tarjoutunut lastenvahdiksi pyytämättä. En ymmärrä mitä pahaa on pyytää apua joissain asioissa muilta, enkä sitäkään että joku näitä mielessään laskee, että kuka on niin julkea että on pyytänyt mitäkin...Ihan kummallinen ajattelutapa, totta kai muita autetaan niin paljon kun voidaan!
Mitä tulee ap:n kokemuksiin, niin kovasti kuulostaa, että nyt asioita halutaan tulkita tietyllä tavalla: muut pomppivat nenille ja koko ajan pitää rajaa vetää. Ei tarvitse jos ei ole niistä rajoista kovin epävarma.[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:42"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 11:36"]
Ap, minustakin on noloa, kun ihmiset ehdottelee näitä. Ja joskus todella tuskaisaa kieltäytyä, koska nolottaa toisen puolesta. Olen liikaa ollut sellainen jeesjees-ihminen. Mutta nyt olen opetellut laittamaan rajat - mun ei tarvitse tehdö sellaista, mitä itse en halua, vaikka kuka pyytäisi.
Multa on myös useamman kerran pyydetty lainaan autoa. Kerran yksi kaveri pyysi sitä hääautoksi joillekin tutuilleen, mulle täysin tuntemattomille ihmisille. Kun he haluaisi näille hääyllätyksen järjestää! Ilmaiseksi, kun ei ole rahaa! Niin, heille ilmaiseksi, mun kustannuksellani. Autoja saa kyllä ihan vuokrata, kaikenlaisia. Auton ylläpitäminen maksaa. En lainaile tuntemattomilel huviajeluja varten.
Samoin yhdet tutuntutut yksissä juhlissa kerjäsi, että heillä on tuossa kahden viikon päästä hääpäivä. Olisi niin hienoa juhlistaa sitä jollain erikoisella. Saataisiinko me vuorokausi ajella sun autolla?
Siis kuka kehtaa pyytää tuollaista? Jos mun sisko tai miehen sisko pyytäisi, olisi vielä ok. Mutta ihmiset, joitya olen nähnyt muutaman kerran elämässäni ja joiden luona en esim. koskaan ole ollut kylässä... Miksi lainaisin heille autoa ilmaiseksi? Ikinä en itse kehtaisi ehdotella tuollaista.
Jotkut on vaan kai kasvatettu sellaiseksi, että yritetään hyötyä muista joka käänteessä. Aika monetkin.
6
[/quote]
Toinenkin vaihtoehto on: Heidät on kasvatettu sellaisiksi, että itse auttavat, jos vain joku heiltä kysyy apua. Näin olettavat, että toisillekin on ilo auttaa, jos kykenee.
[/quote]
[/quote]
siis eikö ap sanonut että toiset eivät ymmärrä ei-vastausta. se tekee tiukkaa.
ja kai sitä apua voi pyyttää mutta normaalia on tarjota vastavuoroista apua miussa kuin hätätilanteissa, esim. ero, muutto, sairaus jne.
Jatko vielä...
- kun olin yh, niin tuttava yritti aina niinä viikonloppuina, kun lapset olivat isällään tunkea lastaan meille yökylään, koska hänen olisi pitänyt päästä bailaamaan ja tiesi, että en ole menossa mihinkään. En ottanut lasta, koska olin aivan poikki omista lapsistani ja tuttava suuttui. Kysyi monta kertaa tämän jälkeenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki joutuvat noin rajoittamaan, sinä vain jotain syystä tunnet huonoa omatuntoa siitä, kun niin teet.
Ok, voi olla niinkin. Tuntuu, että näitä vedättäjiä tulee aina eteeni. Enkä edes hirveästi välitä ihmisten seurasta, viihdyn omissa pienissä piireissäni.
Miten sitten päästä yli tuosta huonosta omastatunnosta? Tuo on varmaan ihan totta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että laitat rajoja! Niin jaksat paremmin elämässäsi, lastesi kanssa, töissä, vapaalla.
Iloisia oloja! Nenä pystyyn!
No, ihmiset nyt pyrkii koko ajan hyötymään. Jos ei itse pidä puoliaan, niin on aika liemessä.
Oletiin yhden ystävän kanssa pizzalla - hän ehdotti, valitsi ravintolan. Tilasi sitten "väärän" pizzan, josta ei tykännyt eikä ravintola tietty suostunut sitä vaihtamaan. Mun olisi pitänyt ostaa se haukattu pizza häneltä ja syödä kotona tai syöttää frutti di mar e-pizza kala-allergiselle miehelleni... Tai viedä se siskolleni. Kun en suostunut, ystävä suuttui.
Toinen ystäväni kutsui minut kahvilaan, ainoana asiana se, että hän lähtee 3 vkon matkalle, voinko ottaa hänen rottansa hoitoon. En suostunut, koska en ole koskaan hoitanut rottia ja koska hänen rottansa eivät olleet käsikesyjä - ne purivat ja raapivat häntä itseäänkin mm. häkin siivoamisen yhteydessä. Pelkäsin, että jos ne kuolevat, saan syyt niskoilleni. Ja hulluksihan niin fiksu eläin kuin rotta tulee, jos ei pääse 3 viikkoon ulos häkistä eikä kesyttämättömiä rottia taas uskalla päästää sieltä tuntematon ihminen ulos... Ystävä intti ja intti ja lopulta suuttui.
Meillä asui tuttavan tuttava samassa rapussa. Saivat paljon itkevän lapsen. Kerran sitten rapussa törmättiin ja tuttava ilmoitti, että hänellä on kerran viikossa 3 tunnin kuoroharjoitukset ja lapsi itkee niin paljon, ettei voi ottaa sitä sinne mukaan. Voisinko minä katsoa lasta joka viikko? Kysyin, missä lapsen isä on, niin kuulemma pelaamassa kavereiden kanssa sulkapalloa aina samaan aikaan. Ja on sitten hankalaa viedä lapsi joka viikko jomman kumman äidille hoitoon, kun samassa talossa on tuttavia.
Sanoin ihan suoraan, että mulla ei ole MITÄÄN lastenhoitokokemusta vauvoista, en ole koskaan edes vaippaa vaihtanut. En ota kuukauden ikäistä vastuulleni, se olisi heitteillejättö. Ja että jos päättää hankkia lapsen, niin muusta täytyy sitten joustaa, kuten omista harrastuksista. Mies voinee sopia kavereiden kanssa toisen pelivuoron tai nainen vaihtaa kuoroa sellaiseen, jonka harjoitukset ei samana iltana?
Tästä jo 10 vuotta aikaa, edelleen, jos tuon yhteisen tuttavan luona nähdään, tämä nainen suhtautuu nuivasti, kun en kerran suostunut joka viikko hoitamaan heidän vauvaansa.
Ihmiset on uskomattomia. Itse en ikinä kehtaisi vaivata kavereita ja puolituttuja tuollaisilla asioilla.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 14:28"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 13:09"]
Mä olen aina ihmetellyt miksi mua ei hyväksikäytetä noin. Olen äärimmäisen avulias ja kaveripiirissäni ihan tunnettu siitä että mm. tykkään laittaa ruokaa muille (opikselijoita ollaan, enkä ota keltään maksua kun oon niin iloinen ruokaseurasta), tykkään kuskata ihmisiä (äidin auto käytössä mut bensoja maksan, en ota maksua muilta koskaankun tykkään autoilla ja se on taas seuraa mulle)... Noin parina esimerkkinä.
Olen siis oikeasti välillä itsekseni ihmetellyt että kumma kun kukaan ei edes yritä käyttää hyväntahtoisuuttani ja seurallisuuttani hyväkseen, vaan melkeinpä saa usuttaa että tulkaa ny edes joskus syömään mun luo kun oisi ihanaa kokata muillekkin kun itelleen tai että jaa ootte menossa kauppaan, no kelpaisko kyyti kun mulla olisi aikaa... :D
Toki saan myös vastavuoroisesti kavereiltani yhtälailla huomioon ottoa ja vastapalveluksia, lainataan rahaa eikä lasketa euron tarkasti kun tiedetään että joskus se vastapalvelus tulee.
Mutta silti jännää. Kun ihan nuo puoltututkin tietää tän auttamishalukkuuteni, eikä vielä kukaan ole ns. tieten tahtoen yrittänyt hyväksikäyttää :D Toisaalta ollaan vielä nuoria, ehkä tämä muuttuu iän myötä... tosin osaan kyllä sanoa myös ei. Muttakun tarvetta siihen ei juuri ole :D
[/quote]
Ethän vaan muistuttele kavereitasi tehdyistä "palveluksistasi" jos olet itse vastaavan tarpeessa?
Minulla on kaveri joka muistaa omat auttamisensa lähes 20 vuoden ajalta ja luettelee näitä jos joku ei pysty tätä sillä hetkellä auttamaan. Tästä olen oppinut olemaan pyytämättä tältä mitään, ja tämä on jopa ääneen ihmetellyt juuri samaa kuin sinä, eli miksei häneltä pyydetä mitään.
Niin, mikseiköhän?
[/quote]
No en muistele. Ei mun ole koskaan tarvinnut alottaa mitään "niin, vein sut silloin ja silloin sinne ja sinne, nyt sun täytyy antaa mulle kyyti". tms. vastaavaa. Ei mulla ole edes päässä mitään kalenteria kelle olen viimeksi tehny palveluksia o.o ei vaan tulis pieneen mieleenkään moinen.
En mä sano itseäni silti täysin pyyteettömäksi. Mähän hyödyn tässä kaikessa avunannossani, kuten sanoin. Saan seuraa. Mulle se on kultaakin kalliimpi vastalahja - toki on kivaa jos joskus saa oikeitakin vastapalveluksia, mutta en mä niitä koskaan ns. odota. Katson saavani palveluksistani aina jotain itsekin - seuraa, hyvää mieltä, jotain mistä itse hyödyn. Musta on vaan mukavaa auttaa läheisiäni, joskus vieraampiakin.
Monesti se toisen ilahtunut hymy pelastaa päiväni. Olen kai sitten outo... mutta en sanoisi sitä itseltäni pyytettömäksikään.