Mikä teidän mielestä luokitellaan työpaikkakiusaamiseksi?

Se on oikein fantsu tunne kokea aikuisiällä sellainen porukasta ulosjääminen, kun käy ilmi, että työporukasta muut ovat menossa tyyliin teatteriin, ja vahingossa joku näistä sitten lipsauttaa lippujen ostamisesta työpaikan wa-ryhmässä. Tulen kysyneeksi mitkä liput, ja kukaan ei vastaa useaan tuntiin mitään :D kiitti. kukaan viitsinyt ees esittää että mut ois Vaan unohdettu. Poistuin ryhmästä oman mielenrauhan takaamiseksi, ja sain vastaukseksi, että" se on ihan yleinen tapahtuma, kyllä sinne saa kaikki tulla!" Ja "kyllä ollaan siitä puhuttu!" ...mutta ei mulle.. kiitos :D tsemppaisitte ees vähän

Kaikki tahallinen toiminta, jolla pyritään pimittämään tietoa, eristämään, saattamaan toinen halveksituksi tai naurunalaiseksi. Takanapäin puhuminen on klassikko. On vaikea puolustautua juoruja vastaan, koska niistä ei välttämättä edes itse kuule.

Kiusaamisen todistaminen onkin sitten toinen juttu, koska pahaa tahtoa voi olla vaikea todentaa. Mikä tahansa voi olla väärinkäsitys tai unohdus tai muuten mitätön seikka. Usein ne yksittäiset asiat ovatkin mitättömiä, mutta yhdessä ne uuvuttavat kohteen nopeasti. 

Minulla oli esimies, joka esimerkiksi valehteli minun ja eräiden muiden tekemisistä selkiemme takana. Kuulimme asiasta vasta kuukausien päästä, kun päädyimme puheisiin näiden ihmisten kanssa. Siinä vaiheessa oli onneksi jo ihan selvää, että kyse oli ollut pahantahtoisesta panettelusta.

Tilanne on kyllä erittäin vaikea, jos kiusaaja on oma esimies. Mitä siinä teet?

Ei pyydetty koskaan lounaalle muiden kanssa, sysättiin hommia mitkä ei kuulunut, mutta taas ei kerrottu töistä, mistä olisi pitänyt. Ei pyydetty juhliin tai muualle. Jos pyydettiin, kukaan ei jutellut sulle, ketään ei kiinnostanut sun jutut. Sun sanomisia ja tekemisiä vääristeltiin. Yleensä sellsinen ulkopuolelle jättäminen. Teiniolo tuli.

Up

Tämä on vähän vaikea aihe. Entisessä työpaikassa oli yksi todella raskas ihminen. Hän oli sellainen kunnon ankeuttaja, haukkui aina ihan kaikkea. Työkaverit, pomot, asiakkaat, omat kaverit ja vanhemmat. Kahvitauot ja lounastunnit olivat todella väkinäisiä kun tämä yksi ihminen haukkui ja valitti kauheaan ääneen ja muut tuijottivat tyhjyyteen hiljaa. Kun tämä ihminen oli poissa, työpaikalla oli todella mukava ja rento tunnelma.

Lopulta minulla tuli mitta täyteen. Pertti Kurikan Nimipäivät oli valittu edustamaan Suomea Euroviisuihin ja se oli tälle ankeuttajalle kova paikka. Hän inhosi kehitysvammaisia ja kun olin kuunnellut reilun viikon tätä kehitysvammaisten todella törkeää haukkumista, jätin menemättä tauoille. En vain enää kestänyt kuunnella sitä.

Hiljalleen useat työkaverit alkoivat toimia samanlailla. Lopulta pomo otti minut puhutteluun siitä, kuinka olin työpaikkakiusaaja, kun olin masinoinut tällaisen systemaattisen ulkopuolelle jättämisen. Oli melko tyrmistynyt olo.

Suomalainen työelämä on jo lähtökohdiltaan sairas. Se snta lähtee ylemmästä johdosta valuen alemmille portaille jonne kaikki matkalta kerääntynyt pska valuu ja tiivistyy. Sillon kun ulkopuolelta seurataan tai tarkkaillaan aloitetaan kuitenkin "yhteistuumin"  absurdi kaikki on loistavasti-show.

Työpaikkakiusaaminen on haasteellinen aihe, koska osa on aina tulkintaa, ihmisen henkilökohtainen kokemus asiasta. Helppo on kuitenkin luetella, että kiusaamista on ulkopuolelle jättäminen (siis yksi jätetään pois kahvitauoista, vapaa-ajanvietosta jne), ilkeily ja nolaaminen ja asiaton kommentointi tai ilmeily. Näitä on yllättävän paljon, vaikka kuulostaakin kuin puhuisin koulusta.

Moni toteaa, että työpaikalla on joku rasittava ihminen, jota kukaan ei kestä, koska puhuu liikaa, valittaa liikaa tms. On selvää, että jos tällaista ihmistä aletaan syrjiä (keskeytetään, ei anneta puhua, ollaan töykeitä tai aletaan vältellä), niin onhan se ihan teinimäistä kiusaamista, joka ei kuulu aikuisten toimintaan. Jos joku on rasittava, kestetään häntä hetki kerrallaan mutta ei "aseteta paikoilleen" osoittamalla se oma halveksunta. Jokainen meistä kestää pari minuuttia päivässä sitä hankalaakin ihmistä, mitään joukkovälttelyä ei ole syytä organisoida edes vahingossa. En tarkoita nyt tätä yhtä kommentoijaa, joka jätti välistä kahvitauon vaan hänen työkavereitaan, jotka joukolla tekivät samaa. Silloin se muuttuu kiusaamiseksi, kun koko työyhteisö välttelee. Siksi se parin minuutin huomio päivässä sille hankalalle ihmiselle kuuluu peruskäytöstapoihin aikuisten välisissä suhteissa.

Meissä jokaisessa on ärsyttäviä puolia ja surettaa hyvän ystäväni puolesta, joka on saanut kokea omalla työpaikallaan lapsellista mielenosoitusta siitä, että on luonteeltaan impulsiivinen, helposti innostuva ja ajoittain kovaääninen. Työkaverit ovat mm. jättäneet hänet täysin huomiotta eli eivät ole kuulevinaan hänen ehdotuksiaan, puhettaan tai edes työasioita. Hän itse myöntää, että ilmeisesti hänen luonteensa on tässä ongelmana, ei vain pysty sitä täysin itsestään häivyttämään. Hän ei ole pahantahtoinen eikä ilkeä eikä edes rasittava, mutta silti porukka kokee oikeudekseen näyttää hänelle hänen paikkansa alimpana. Reilua? Mitä jos meistä jokainen sietäisi muiden omalaisuutta ennemmin kuin mielenosoituksellisesti osoittaisi, miten vääränlainen se työkaveri on? Jos ottaa päähän, voi pitää vähän etäisyyttä mutta joukkomobilisointi on siihen vääränlainen tapa.