38v ja nyt...raskaana!!

Sinulla on moraalinen velvollisuus kertoa lapsen isälle ja keskustella hänen kanssaan.

Voi, meinasin onnitlla sinua mutta harmikseni olitkin vauvauutisesta toista mieltä. Itse olen 39 v äiti ja minulla on 8 vuotias tytär ja 4 kk ikäinen vauva ja olisin ikionnellinen, jos vielä saisin yhden vauva. Se on epätodennäköistä, kun tämä toinen lapsi saatiin aikaiseksi keinohedelmöityksellä. Mutta ehkäisyä emme käytä, jos vaikka luonto meille vielä yhden lapsukaisen soisi.

Harmi syntymättömän vauvan ja sisaruksien puolesta, ettet halua enää vauvaa. Mitäs mieltä miehesi on? Mutta onhan se totta, että jos tuntee noin kuin sinä, niin keskeytys on sinun vaihtoehtosi.

Ap, vastaatko, ja oliko tämä provo?

UP!

Olen kertonut lapsen miehelle...tietenkin!!!! Voi hyvänen aika... se osti eilen testin.

ap

No provohan tämä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 11:01"]

Mä en  halua taukoa työelämästä..ja haluan nauttia isoista lapsistani ja siitä että minulla on kokoajan aikaa enemmän myös itselleni. Niin se on..ja silti tuntuu pahalta. Olen ollut äiti 18 v. ja vielä on edessäkin sitä paljon, nuorin lapseni on 10v.. mä olen kuitenkin sitä mieltä että on hyvä että tunnistaa itsessään sen että tietää ettei vaan ole voimavaroja alkaa kaikkea alusta...

ap

[/quote]

Mukavuusabortti

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 11:31"]

Harmi syntymättömän vauvan ja sisaruksien puolesta, ettet halua enää vauvaa. 

[/quote]

Syntymättömän vauvan? Sinä varmaan suret joka kerta, kun miehesi laukeaa yöllä housuihinsa.

Ja miehen mielipide oli mikä?

nyt ole rohkea, pidä pääsi ja tee abortti jos se tuntuu oikealta

No sinä teet keskeytyksen jos niin haluat. Se ei muille kuulu, ikävää tuo on, mutta ymmärrän sinua täysin. En voisi kuvitellakaan lasta enää tuon ikäisenä, kun sinullakin on jo isot lapset. Tsemppiä =)

Ei vasektomia tai sterilisaatiokaan ole 100%, ihme käsityksiä täällä.

Minäkin tulin yllättäen raskaaksi 38 vuotiaana. Kaksi lasta ennestään yli kymmenenvuotiaita. Meillä ollut raskaita ja hankalia vuosia ja minulla vihdoin ja viimein alkoi sujumaan töiden suhteen, taloudellisesti ei mikään hyvä tilanne. Mies oli jo menossa vasektomiaan ja olin aina ajatellut, että tällaisessa tilanteessa tekisin abortin. Mutta emme kumpikaan pystyneet siihen. Mieheni jopa itki tilanteen raastavuutta; tiesi, että varsinkin hänellä voimavarat vähissä.

Nyt meillä aivan suloinen 8kk ikäinen vauva, jota isommatkin kovasti rakastaa, enkä pysty enää edes kuvittelemaan minkälaista oli ilman häntä. Mutta, töiden osalta olen mennyt ojasta allikkoon (olen yksityisyrittäjä), mies kärsii masennuksesta ja on jatkuvasti uupunut -mitään vauvanhoitoapua en häneltä oikein saa. Säästöt on käytetty ja tulevaisuus on sumun peitossa. Itseltäni löytyy yllättäen aina vaan lisää voimavaroja, että arki sujuu, mutta kaikki hiemankin haasteellisempi on todella vaativaa.

Elämä on siis yllätysvauvan myötä jatkunut sellaisena selviytymiskamppailuna, vaikka se ilman vauvaa olisi jo muuttunut selvästi helpommaksi. En kadu vauvaa ja luotan, että pääsemme tästä vielä jaloillemme (toivottavasti jo ensi vuoden alussa), mutta en olisi kyllä koskaan tehnyt tietoisesti lasta tähän elämäntilanteeseen. Miehelle nyt tehty vasektomia. Toisaalta meidän molempien uupumuksen vuoksi ei ole kyllä seksiäkään...

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 11:01"]

Mä en  halua taukoa työelämästä..ja haluan nauttia isoista lapsistani ja siitä että minulla on kokoajan aikaa enemmän myös itselleni. Niin se on..ja silti tuntuu pahalta. Olen ollut äiti 18 v. ja vielä on edessäkin sitä paljon, nuorin lapseni on 10v.. mä olen kuitenkin sitä mieltä että on hyvä että tunnistaa itsessään sen että tietää ettei vaan ole voimavaroja alkaa kaikkea alusta...

ap

[/quote]

Mukavuusabortti

[/quote]

ap otan osaa. Mukavuusabortti... no jaa. Itse teini-ikäisten lasten äitinä ja erittäin varman ehkäisyn omaavana elän siten, että vahinkoraskauden sattuessa raskaudenkeskeytys olisi ainut vaihtoehto. Ensinnäkin ehkäisyni estää raskauden sujumisen normaalisti (essure), toiseksi, otan viiniä viikonloppuisin, välistä jopa reippaammin, lääkitykset, hammashoitoni jne eivät ole mahdollisia raskauden aikana.

Jos nyt huomaisin vahinkoraskauden alkaneen ei olisi muuta vaihtoehtoa. Ja, kyllä sekin olisi syy etten ole lasta enää toivonut enkä halua enää olla raskaana (mukavuussyistäkin), eikä minulle ole kyllä enempää raskauksia suositeltukaan.

Miksi pitäisi ottaa lapsi vastaan jos nimenomaan on toivottu että lasta ei tulisi ja tehty kaikki voitava sen eteen että niin ei kävisi!?! Miksi perhesuunnitelusta tulee mukavuudenhalua silloin jos harvinainen tilastoihme sattuu kohdalle?? Useimmat naiset perhesuunnittelee (=ehkäisee) juurikin mukavuussyistä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 12:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2013 klo 11:01"]

Mä en  halua taukoa työelämästä..ja haluan nauttia isoista lapsistani ja siitä että minulla on kokoajan aikaa enemmän myös itselleni. Niin se on..ja silti tuntuu pahalta. Olen ollut äiti 18 v. ja vielä on edessäkin sitä paljon, nuorin lapseni on 10v.. mä olen kuitenkin sitä mieltä että on hyvä että tunnistaa itsessään sen että tietää ettei vaan ole voimavaroja alkaa kaikkea alusta...

ap

[/quote]

Mukavuusabortti

[/quote]

No niinhän ne tuppaa olemaan suurin osa. Ja jos on ehkäisystä huolimatta tullut raskaaksi (ei ei halua raskautta) niin onhan abortti erittäin hyväksyttävä. Ja onneksi onkin. Kolmen lapsen onnillinen äiti nyt, miksi pitää tehdä lapsi jos ei sitä halua. Huoh. Jaksamista ap:lle ja pysy päätöksessäsi, ei sinun siitä kenellekään tarvitse puhua eikä se kenellekään kuulukaan.

Kiitos teille tuesta! Olen päätökseni tehnyt. Ja mies tukee siinä. Amen.

ap