Kamalan huono omatunto - raivostuin lapselle kamalasti

Lapsi ei riisunut vaatteita ja mennyt suihkuun "sadanneenkaan" kehoituksen jälkeen, kuten ei myöskään tullut tänään ruokapöytään ilman vääntöä, ei autoon, ei sisälle, ei käsipesulle, ei mihinkää ilman järkyttävää vääntöä. Ikävä ilta kaikkiaan ja jäähyltäkään ei vältytty. Kun väsyneenä oli vihdoin aika mennä iltapesulle ja nukkumaan, kamelin kaula katkesi, kun uhmaamista ja vänkäämistä ja karkailua älyvapaana tuli riisumisesta ja pesulle lähdöstä. Pimahdin ja raastoin paidan lapsen päältä ja karjuin täyttä kurkkua. Lapseen varmasti sattui ja ainakin hän pelästyi riehumistani ja itki hysteerisesti. Ihan hirveä olo ja kalvava olotila, kaduttaa kauheasti ja itkettää. Ja siltikin - en jaksa tuota jatkuvaa uhmaamista joka ikisestä asiasta. Nyt on tullut myös ihmeellistä ärinää ja kaikenmaailman taisteluleikkiä ja kähinää. En tykkää yhtään.

Kivitystä, synninpäästöä, apua, neuvoja? Niin ja lapsi täyttää pian 4 v. Toiminnanohjauksen vaikeuksista puhutaan pk:ssakin, mutta mitään kovin ihmeellistä edistystä ei asiassa ole saatu aikaan. Kuvakorteista on puhuttu nyt pari kuukautta, mutta eipä niitäkään ole saatu vieläkään sinne eteiseen edes. En halua yhtään tällaista päivää enää :((