Miksi niin usein omaishoidettava ei suostu tilapäishoitoon?
Kuulin taas eilen tapauksesta, jossa iäkäs ihminen hoitaa sairasta puolisoaan. Hoidettava kieltäytyy menemästä intervallijaksolle eli joksikin aikaa laitoshoitoon, vaikka olisi paikka valmiina. Haluaa olla kotona. No, ymmärtäähän sen toisaalta, mutta omaishoitajalle tämä on todella raskasta, kun hän ei saa levätä ollenkaan.
Olisi tosi tärkeää omaishoitajan jaksamisen kannalta, että hän saisi välillä olla ilman hoidettavaakin, tehdä jotain itselle mieluista tai vaan levätä.
Välillä tuntuu, että sairaudet tekevät monesta ihmisestä jollain tapaa itsekeskeisen, ei ajatella, miten toinen siinä vieressä jaksaa. Ymmärrän jos on muistisairas, ettei tätä ehkä tajua, mutta kun sama näkyy ihan fyysisesti sairaissa hoidettavissakin.
Kommentit (5)
Pelkää, että omaishoitaja ei otakaan enää takaisin kotiin?
Paras ratkaisu olisikin kotiin tuleva hoitajan sijainen.
Mun eka mieheni alkoi loppuaikoina saamaan 3 päivän lomia parin kuukauden aikana. Ei olisi halunnut mennä. Sitten sai perjantaina yskän ja keuhkoissa rohisi eikä suostunut silloinen lääkäri antamaan antibioottia. Kuoli sitten maanantaina verenmyrkytyksen. Mutta hyvä kun kuoli.
Oman isäni kohdalla sanoisin että se omituinen parisuhdedynamiikka mikä heillä oli äitini kanssa sai tuon aikaan. Äitini omaishoitajana oli siinä osin myös mukana marttyyriasenteellaan. Isäni oli vanhuslapsi joka muutti mieltään kaikesta monta kertaa päivässä ja oletti että kaikki pyörii hänen ympärillään. Äiti nautti siitä kun sai valittaa. Olisi lähtenyt johonkin vaikka tuntia ennen invataksin tuloa niin isällä ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä kyytiin. Nyt äiti itse soitteli ja perui intervallit. Ulkoistin itseni kuviosta.
Vaikea sanoa. Ei varmaan vaan tajua toisen kannalta tilannetta....