Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te joilla on perhe, mutta olette yksinäisiä.. Miten jaksatte?
20.11.2013 |
Minulla mies ja puolivuotias lapsi.. Raskausaikana menetin todella paljon ystäviä, enää heitä on 2 jäljellä. Molemmat asuvat toisilla paikkakunnilla, nähdään harvoin. Muuta seuraa minulla ei sitten olekkaan kuin mies ja lapsi.. Olen kyllä yrittänyt tutustua miehen kavereihin, mutta en ole saanut haalittua itselleni yhtään ystävää heistä.. Tuntuu etten jaksa mitään ihme mammakerhoja ym.. Tänään oli tarkoitus nähdä ystävää pitkästä aikaa, mutta hän perui.. Tuntuu liian pahalta, vaikka välillä tulee mietittyä kuinka naurettavaa on itkeä tämänlaisen asian takia.. Muttakun niitä ihmisiä harvoin näkee, ja ovat jopa sellaisia joiden kanssa voi olla oma itsensä ja saa nauraa.. :(
Välillä tuntuu pahalta lapsen vuoksi, kun olen välillä niin surullinen ja hän huomaa sen toisinaan.. Mies ei ymmärrä miksi en ole tyytyväinen elämääni ja itken iltaisin..
En vaan saa mistään haalittua pysyviä ihmissuhteita ja ei ole voimia yrittää tutustua lukemattomiin ihmisiin, kun harvassa ovat ihmiset jotka olisivat samalla aaltopituudella ja ymmärtäisivät..
Kommentit (8)
Hei, mulla ei ole edes sitä miestä. Olen yksin kahden lapsen kanssa, ilman mitään aikuisia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitten auta, kun kiutella yksinäsi...
[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 14:56"]
Hei, mulla ei ole edes sitä miestä. Olen yksin kahden lapsen kanssa, ilman mitään aikuisia kavereita.
[/quote]
Olin sanomassa samaa. Ainoa aikuis kontakti on lähikaupan kassa.
kyllähän elämä voi olla yksinäistä pienen lapsen kanssa, varsinkin jos mies reissaa paljintai tekee pitkää työivää.
Oletko varma että sun itkuisuuden takana ei ole vaikka synnytyksen jälkeinen masennus? Jos kaikki tuntuu harmaalta ja tylsältä,voi oikeesti olla kysymys siitä.
Nyt sun täytyy ihan tietoisesti rakentaaitsellesi ystäväverkkoa, niinkuin olet yrittänytkin tehdä. jos miehen kavereista tai heidän puolisoistaan ei ole sinulle seuraa niin kokeile kuitenkin sieltä vauvakerhosta löytää joku. Käyt siellä vaikka ei niin huvittaisikaan, tutustut muihin äiteihin ja kutsut heitä sitten niihin harrastuksiin joista sinä tykkäät. Oletko pieneltä paikkakunnalta vailöytyisikö teiltä vauvauintia, jumppaa, muskaria?
Voiitko sinä matkusta ystäviesiluo? Yhdenvauvan kanssahanmahtuu pienempäänkin asuntoon kyläilemään. Jos heillä on töitä, se ei haittaa. Sulle on vaihtelua olla edes erikaupungissa. Älä jämähdä lotiin neljän seinän sisään.
Ja puhut sen miehesi kanssa niinettä se oikeasti ymmärtää kuinka voit.
En mä jaksakaan. Käyn psyk. sh:lla valittamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös vanhat kaverit lopettivat yhteydenpidon raskausuutisesta kuultuaan. Jonkin verran jaksoin yrittää (tai no, joidenkin kohdalla useamman vuoden) jatkaa yhteydenpitoa, sitten lopetin. Nykyisin olen taas töissä, joten päivisin on aikuiskontakteja vaikka ei ystäviä. Lisäksi olen paljon netissä, mistä löydön samanhenkistä seuraa. Olen tutustunut uusiin ihmisiin, mutta en enää päästä sillä tavalla lähelle kuin aiemmin. Pidän heitä satunnaisena hengailuseurana.
Enää en oikeastaan välitä siitä, että minulla ei ole irl-ystäviä. Elämä on niin täynnä puuhaa, että ei sen väliksi. Ainoa mikä harmittaa on se, että en voi lähetä "tyttöjen kaupunkilomalle" kun ei ole ketään kenen kanssa lähtisin.
Yksin vauvan kanssa on ihan eri juttu kyllä :(
Minä olen varmaan sellainen perheellinen yksinäinen jos ulkoapäin tarkastellaan. Mutta minä en useimmiten koe yksinäisyyttä. Pystyn miehelleni puhumaan suurimmasta osasta asioita, en tiedä jos meillä olisi jotain vakavaa parisuhdekriisiä niin kenelle sitten puhuisin, mutta sellaista ei nyt ole.
Olen helpottunut jos en joudu olemaan paljoa tekemisissä ihmisten kanssa. Suurin osa on osoittautunut elämäni aikana omaa etua tavoitteleviksi selkäänpuukottajiksi.
Alue: Aihe vapaa
Vai olenko ainoa yksinäinen ja elämään kyllästynyt? :( -ap