Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkaa elämä käydä melko lailla tukalan ahdistavaksi :´(
20.11.2013 |
Olen niin huolissani, sekä äidistäni (joka on jo suht iäkäs, ja monenlaista sairautta hänellä on sekä paljon lääkkeitä) että veljestäni... Veljellä huonosti hoidettu diabetes ja on mitä ilmeisimmin masentunut pahasti.. oli lääkityksen aikana parempana, lopetti ominpäin ja nyt taas elämä niin synkkää.. ei ota apua vastaan, suuttuu kaikesta äidilleni, työpaikalla menee huonosti, ei suostu hakemaan sairaslomaa, rahat on tosi tiukilla ja talo missä asuu, kaipaisi pikaisesti jo remppaa jne. Hänellä kaikki asiat rempallaan muutenkin.. vanhempani yrittäneet auttaa rahallisesti ja kaikin keinoin, ei muuta kuin pahemmaksi menee veljen tilanne.. äidilläni hirveä stressi ja pelko veljen puolesta, koettaa omat vähäiset rahansa antaa hänelle..
Itsekin ahdistun kun en tiedä mitä tehdä, ahdistaa äidin puolesta mutta myös veljen puolesta, kun tiedän asioista ja ymmärränkin toisaalta veljeäni miksi on masentunut jne. Mutta mitä me läheiset voidaan tehdä kun hän suuttuu kaikesta! Ja kuinkahan paljon diabetes vaikuttaa hänen masennukseensa ja käyttäytymiseensä? En osaa tähän tuoda esille kaikkea... mutta tilanne on oikeasti todella paha :´(
Kommentit (4)
Miksi veljesi lopetti lääkityksen? ei kai auta kuin yrittää saada hänet suostuteltua lääkäriin ja aloittamaan lääkityksen uudelleen ja saamaan keskusteluapua jos on masentunut. voit vaikka tarjoutua menemään mukaan lääkäriin ja tulostaa veljellesi netistä tietoa diabeteksen ja masennuksen yhteydestä ja vaikka etsiä jonkun vertaistukiryhmän diabeetikoille jos sellainen löytyisi. varmasti äitisikin olo helpottuisi jos ei tarvitsisi niin kovasti huolehtia veljestäsi. kovasti voimia koko perheellenne ja siunausta <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rukoile...apu on lähempänä kuin luuletkaan....
Täh? Onneksi ei ole.Emme ole ylipainoisia.
Alue: Aihe vapaa
Otan isosti osaa tuskaasi, tiedän millaista tuo huoli on. :( Oma äitini menehtyi nuorena todella hankalahoitoisen diabeteksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Itsellä myös huoli omasta enostani, jolla myös saattaa olla sama edessä lähitulevaisuudessa, jos ei ihmettä saada aikaiseksi.
Olen itse diabeetikko, onneksi kylläkin nyt sokerit suht kunnossa. Mutta ainakin sen yhteyden löydän että jos ei hoida itseään, mikä johtaa korkeisiin sokeriarvoihin, tämä vaikuttaa hyvin suurella todennäköisyydellä niin masennukseen, kuin muutenkin mielialaan. Itsellä on ollut myös kausia, jolloin sokeri ei ollut hyvässä tasapainossa ja kun sokerit ovat todella korkeat, mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksa/huvita, ja kaikki mahdollinen ärsyttää. Ja siis käytökseltänikin saatoin olla läheisille oikeasti kamala/ ilkeä :/ Normaalisti olen siis todella kiltti ja rauhallinen mutta reipasluonteinen ihminen, kaukana tuosta edellämainitusta. Pelkään että juuri tuo hoitamattomuut edesauttaa veljesi kierrettä :( Tiedän kuitenkin kun on olo ettei mikään kiinnosta enään, ei jaksaisi välittää itsensä hoitamisesta... Sitä ei terve ihminen loppujen lopuksi aina tajua miten henkisesti tressaavaa on huolehtia sokeriarvoista, mitäsyöt, mitä pistät.. kauheata päässä laskua ja miettimistä aina :s ja kun siitä ei saa vapaata kuin omalla terveydellä :/