Rakentajat! Kuinka paljon olette saaneet talkooapua??
Meillä talo oli aikalailla valmispaketti, mutta paljon on silti itselle jäänyt tehtävää. Meillä on nyt tässä kevään/kesän aikana käynyt auttelemassa minun veli, isäni ja mieheni isä. Kukin on ollut n. päivän/pari täällä töissä näiden muutaman kuukauden aikana ja olemme hyvillämme siitä avusta jota olemme saaneet. Ihmiset eivät tajuakaan, miten iso apu on jos on parikin päivää " ylimääräiset kädet" hommissa! Sukulaiset asuvat kaikki vähintään 200km:n päässä, joten varmasti olisivat käyneet useamminkin jos vain asuisivat lähempänä. Yksi juttu mikä on jäänyt harmittamaan on mieheni veli, joka lupasi tulla auttamaan pariksi päiväksi kesälomallaan, mutta nyt kuulimme että loma on jo mennyt, eikä häntä näkynyt täällä...Mieheni ei tee asiasta numeroa, mutta mua kyllä ihmetyttää, kun menee itse lupaamaan apuaan ja sitten ei tulekaan...Miehen veljellä ei ole vielä lapsia, joten siitäkään ei ole kiinni. Veljeksillä on ihan neutraalit suhteet, ei mitkään erityisen läheiset, mutta ei mitään eripuraisuuttakaan ole. En nyt tietenkään tarkoita, että meitä pitäisi kaikkien sukulaisten tulla jeesaamaan -itsehän me olemme talomme halunneet- mutta jotenkin vain tuntuu että entisaikojen talkooperinne on kyllä jonnekin kadonnut...Tuntuu, että kaikesta olisi maksettava tai muuten jää isoon kiitollisuudenvelkaan...
Kommentit (10)
lainaus:" mutta jotenkin vain tuntuu että entisaikojen talkooperinne on kyllä jonnekin kadonnut...Tuntuu, että kaikesta olisi maksettava tai muuten jää isoon kiitollisuudenvelkaan... "
Niin,jännää että sitä talkooperinnettä kaipaavat aina ne jotka haluavat apua.Oletteko sitten itse usein auttaneet tätä veljeä missään?
Itse olen läpeensä kyllästynyt talkooapua ruinaaviin kavereihin jotka tuntuvat mitoittaneen urakkansa jo valmiiksi talkooavun varaan.Jos ei ole aikaa ja/tai halua tehdä hommia itse,ei niihin pitäisi ehkä ryhtyä?Ja itse ymmärrän myös perheettömiä,ei se,että ei ole lapsia ole mikään hemmetin velvoite olla juoksentelemassa muiden apuna LOMALLA
eli en ole kovin innokas lähtemään kaverien kavereille talkoisiin. Siksipä otettiin linja, ettei talkooapua pyydetä. Isäni on käynyt auttamassa sellaisissa hommissa mihin tarvitaan enemmän voimaa kuin minulla on. Vastavuoroisesti mieheni on auttanut heidän remontissaan. Mutta siis pääsääntöisesti rakennetaan se mitä rakennetaan omin voimin, niin itse. Yllättävän paljon sitä hommaa on, vaikka ensin piti olla lähes avaimet käteen. Budjetti kuitenkin pettänyt, joten otettu enemmän töitä itselle. Maalaustalkoita jossain vaiheessa suunniteltiin, mutta loppujen lopuksi onkin maalattu itse, ja talo onneksi kohta ekassa maalikerroksessaan. Mutta siis kukin tavallaan, tämä meidän linja.
ole intoa ja aikaa kuten ennenmuinoin.. Meillä on löytynyt apuja tai hyvin edullisia " tuttuja" hyvin ja appiukko pyörii nurkissa edelleen liiaksikin ja on liian innokas neuvoja, mutta ketään kavereita tms ei ole ollut kuin kerran kun laitettiin tiilet katolle. Silloin olivat ruokapalkalla. En ainakaan ketään erikseen pyytelisi, jos on innokkaita niin sitten. En myöskään itse lähde kavereille auttamaan kuin äärimmäisessä hädässä. Omissa nurkissa edelleen hommaa kun puoli vuotta sitten muutettu ja joutenkin olisi joskus mukava olla. Itsellä oli vähän kriisi jossain vaiheessa kun appiukko oli liikaa ja oma isä ei käytännössä ollenkaan, mutta jokainen valitsee ihan itse ja eihän meidän rakentaminen oikeastaan kuulu kummallekaan ;)
Sanna
Meillä kävi kyllä silloin tällöin joku miehen veljistä tai isänsä hommissa, mutta muuten selvittiin aikalailla itse. Paras apu aivan ylivoimaisesti oli se, että joku katsoi lapsiamme kun me kaksi olimme töissä raksalla. Eli siitä hyödyimme eniten ja se oli helpointa apua annettavaksi siskoilleni ym. Joskus veimme lapset esim. lauantaiaamuna heille ja haimme vasta illalla - kaksin teimme hirveästi töitä kun kukaan ei häirinnyt! :-)
" Niin,jännää että sitä talkooperinnettä kaipaavat aina ne jotka haluavat apua.Oletteko sitten itse usein auttaneet tätä veljeä missään?"
Miehen veli ei ole (ainakaan vielä) rakentanut ja olen 110% varma, että mieheni menisi ainakin pariksi päiväksi häntä auttelemaan, jos tarvitsisi. Ja täytyy totuuden nimissä myöntää, että oli tämä veli auttelemassa tontiraivaushommissa yhden päivän viime vuonna, joten kyllä hänkin on ollut talkoissa. Kyse on nyt oikeastaan siitä, että hän itse tarjoutui pariksi päiväksi avuksi jo keväällä. Keväällä käväisi ja lupasi uudelleen tulla lomallaan, eikä tullut. En todellakaan odota, että kaikki ihmiset tulevat meille lomallaan talkoisiin, ehei. Ei olla itse asiassa ketään muuta tänne pyydettykään auttelemaan kuin omaa isääni, joka sattuu olemaan vastaava mestari meillä.
" Jos ei ole aikaa ja/tai halua tehdä hommia itse,ei niihin pitäisi ehkä ryhtyä?"
No, siksi me otettiinkin lähes valmispaketti, ettei sitä talkooapua ole varsinaisesti tarvinnut paljon pyytääkään.
" Ja itse ymmärrän myös perheettömiä,ei se,että ei ole lapsia ole mikään hemmetin velvoite olla juoksentelemassa muiden apuna LOMALLA"
Niin kuin sanottu, ei tarvitse ollakaan juoksemassa muiden apuna. Itse asiassa minä ja mieheni ollaan kaukana niistä " talkooapua ruinaavasta tyypeistä" , jota kuvaat. Minun on erittäin vaikea pyytää apua keneltäkään. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että vanhanajan talkooperinne on jokseenkin kuollut ilmiö. Sille nyt ei vaan voi mitään.
Pieni tarkennus siihen että mitä tarkoitetaan " vanhan ajan hengellä" ja talkootyöllä?
Ennen talkoot tarkoittivat sitä että oltiin esim päivä hommissa jossain, urakkana oli vaikka heinäpellon tyhjennys tai peltikaton uusiminen. Talkooväelle piti olla kunnon tarjottavat, kahveet ruuat ja saunat, mistään ilmaistyöstä ei ole kyse ei tosiaan ja usein väki miettikin että kenelle menee talkoisiin jos oli ollut huonot tarjottavat. Talkoissa oli toki urakkavauhti mutta ei tappovauhti, osana talkoon tekemisessä oli yhdessäolo sekä mukava seura. Tämän minä käsitän talkooksi, pikkulikkana olin muutaman kerran heinätalkoissa ja se oli kivaa!
Nykyään tuntuu että talkooksi ymmärretään entinen taksvärkki! :)) Tule hevosinesi meille töihin -tyyliin.
Talkoilla ei taloa rakenneta, ei ole rakennettu ennenkään.
Me " saimme" talkooapua muutaman kerran kun järjestettiin jonkun isomman homman tekeminen ja tarjottavat oli viimosen päälle että jäi kaikille hyvä mieli (ja minulle rättiväsy ja karmea tiski). Muuten ei talkoisiin ole pyydetty, ei kaikilla ole aikaa ihan noin vain eikä pikkuhomman takia edes viitsi pyytää vaan niistä on maksettu palkkaa, tavalla tai toisella :)
Toki näin, Geema! Olet aivan oikeassa, että se mistä minä puhun ei ehkä ole sitä mitä talkoilla on ainakin alunperin tarkoitettu. On totta, että varsinaisiin talkoisiin ei kehtaisi ketään pyytää, jos ei olisi kunnolla tarjottavaa ym. Ehkä tämä koko ketjun aloittaminen on vain oma " oireeni" siitä, että olisi niin ihanaa kun joku haltia vain tulisi ja taikoisi tämän meidän talon/pihan/autotallin valmiiksi...Mutta niin tapahtuu vain saduissa, jos niissäkään. Ei vaan, tärkeintähän on prosessi ei lopputulos...vaikkei se aina siltä tunnu. Eikä meillä nyt onneksi mikään mahdoton tilanne ole ja onhan tämän ketjun viesteistä selväksi tullut se, ettei kenelläkään muillakaan sitä apua liiemmin ole ollut. Se lohduttaa vähän... ;-)
He ovat useimmiten ihan itse tulleet kaveriksi, toki jokusen kerran ollaan vartavasten pyydettykin. Pari mieheni kaveriakin on käynyt auttamassa, mieheni on auttanut myös heitä oman talon tekemisessä tai remontissa.
Minun vanhempani ovat ottaneet lapsia heille lomailemaan (oma sukuni asuu pitemmällä), jotta olemme saaneet hieman rentoutua.
Mutta jos itse autan toista ihmistä, en automaattisesti odota vastapalvelusta. Mutta onhan se mukavaa sitten kun autetaan puolin ja toisin! =)
ruokapalkalla ja ilman muuta vastavuoroisuutta.
Meillä alkaa rakennusprojekti ja ei kyllä haaveilla yhtään kenestäkään talkoolaisesta, ei edes lapsenlikaksi, koska ei niitä niin helposti saa edes maksusta.
Emme kyllä ole auttaneet tuttaviakaan rakennusprojekteissa, niin ei tuttavienkaan tarvitse meitä auttaa, paitsi jos palkasta sovitaan ja sitäkään emme pimeänä suostu maksamaan.
Talkoot ovat kyllä menneen ajan perinteitä!
mutta eipä sitä juuri tarjolla ole. Miehen isä oli meillä 2 viikkoa hommissa mutta asuu ulkomailla ja käy harvoin suomessa. Oma isäni on auttanut jonkin verran mutta hänellä on ego-ongelma ja vaikeaa rakentaa jonkun muun taloa siten kuin me talon omistaja ja asujat haluamme joten ei sekään apu ilmaista ole ollut, vaan henkisesti hyvin raskasta.
Kaveri ym ei ehdi kun on niitä oman elämän menoja. Ei olla parin kerran jälkeen enää jaksettu kysyä eikä apua ole tarjottu. No eipä tarvitse itsekään lähteä ketään tulevaisuudessa enää autteleen.