JOS menettäisit hiuksesi...

Jos hiukseni todella tippuisivat pois, olisi se rehellisesti sanottuna katastrofi ainakin sillä hetkellä.

Olen ollut alopecian takia kalju jo miltei 15 vuotta. Hiuksia kasvaa siellä täällä läiskittäin. Kärsin myös atopiasta, joten kuituperuukit (keinokuitua) kutittavat ihan hirveästi. Saan 1000e maksusitoumuksen aitohiusperuukkiin joka toinen vuosi. Peruukki tehdään mittatilaustyönä, valmistuminen kestää 4kk, se maksaa 1500e. Maksan erotuksen itse. Peruukki kestää siedettävän näköisenä noin vuoden, vaikken käytä sitä kuin arkipäivisin töissä. Joka toinen vuosi ostan itse sen 1500e peruukin. Rahaa palaa kuin kävisin kerran kuussa laitattamassa jotain kampaajalla.

Mutta peruukkini on upea, pitkä ja kihara. Kaljuna olen väritön ja vaisunnäköinen, peruukki päässä käännän katseita. Otan kehut vastaan mutten kerro salaisuuttani.

Tukan lähtö ei haittaisi pätkääkään. Olen pitänyt jos toistakymmentä vuotta lyhyttä siilitukkaa ja välillä kaljua. Rumat ne vaatteilla koreilee ja tosi rumat jopa tukalla.

t. mies

Uimahallissa käyttäisin uimalakkia niin kuin nytkin. Työpaikalla ehkä huivia, julkisilla paikoilla peruukkia. Kotioloissa kaljuna ja lenkille Buffi päähän. 

kuituperuukkihan voidaan tehdä myös silkkipohjaan, jolloin se ei kutita ollenkaan niin kuin tekokuituverkkon tehty kutittaisi.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 15:21"]

Moikka ap! Täälläkin yksi syöpähoidoista kaljuuntunut. Tai no, ajoin tukan sentin mittaiseksi kun päälaki alkoi paistaa, ja jonkun verran on vielä hentoa hiusta jäljellä. Käytin perukkia viikon, jonka jälkeen totesin, että ei ole mun juttu ja pistin kaapin perukoille. Koulussa käytän pipoa ja kotona olen ihan au naturel.

Mulle itse asiassa sopii kalju/siili yllättävän hyvin, olin vannoutuneena pitkätukkana tosi yllättynyt. Muuten en sitten ihan Natalie Portman olekaan, että kyllä tämä (+ tietty kaikki muu scheisse minkä tässä on joutunut kestämään) vähän alkaa naiseutta nakertaa pidemmän päälle. Mutta tukka sentään kasvaa takaisin. :) Tsemppiä sulle kovasti!

[/quote]

Tämän viestin sävystä tuli jotenkin hyvä mieli. Kaikkea hyvää ja tsemppiä myös sulle (vaikak se tyhjältä fraasilta kuulostaakin)!

ruokapaikassa missä käyn syömässä on nuori nainen 20-25v millä on päässä isoja laikkuja missä ei kasva hiuksia ollenkaan? tytöllä on vielä tummat hiukset mistä näkyy selvästi tuo,yleensä on kalju,mutta aina ei ole leikannut vaan hiukset on hieman kasvaneet.

tytöllä on nätit kasvot ja ihan hyvä runko, meikanneena on söpö,hymyilee reilusti ja on pirteä,aika erikoista,joskus olen miettinyt miltä näyttäisi hiuksien kanssa?

Mäkin olen nyt sytostaattien vuoksi kalju. Peruukki tuntui alussa hyvin ahdistavalta ja teennäiseltä ajatukselta, mutta nyt olen sitä vaihteen vuoksi pari viikkoa käyttänyt. Alussa olin töissä turbaani päässä, kotona ja kaupungilla ilman mitään. Panin muuten merkille, että yksikään lapsi ei kommentoinut kaljuani mitenkään! Oma 6-v ei sanonut mitään sinä päivänä, kun ajoin hiukset pois, eikä kukaan hänen kaverinsa ole vilkaissut kahta kertaa. Yksi kysyi, kun mulla oli elokuun helteellä hattu päässä, että miksi sulla on pipo? Selitin, että päälaen suojana, ettei auringossa pala, kun ei ole hiuksia. Lapsi nyökkäsi vaan.

Hoidot ovat ohi, ja päälaella on pieni hento vauvantukka, sivuilla ja takana ei mitään :) Se on vähän liian liikuttavan näköinen, että viitsisin kulkea se päässäni ympäriinsä. Jahka saan 1 cm sängen koko päähän, otan taas peruukin pois. Haluan nimittäin näyttää siltä miltä olenkin, syöpähoidossa olleelta. Täältä tullaan elämä.

Mulla pään muoto on niin kauhea, että olisi pakko käyttää peruukkia. Huiveja en varmaan osaisi solmia oikein, olen vähän poropeukalo, enkä ole niitä tottunut käyttämään.

Eli mulla on iso pää, jossa tuntuu olevan epätasaisuuksia. Varmaan hommaisin peruukin tai pari.

Sulla ap. varmaan syöpähoidot, joten paljon tsemppiä ja voimia! Jos sinulla on rintasyöpä, se varmaan paranee, eikös suurimmalla osalla nykyisin.

Halauskin vielä, jos kelpaa

Ostaisin parhaan mahdollisen peruukin. Maksoi mitä maksoi. Hiukset ovat kasvojeni kruunu ja erittäin tärkeä asia, joten en kehtaisi todellakaan liikkua kaljuna/kaljuuntuneena tai edes lyhythiuksisena missään. Lähinnä varmaankin hörökorvieni takia.

Hankkisin pari erilaista kivaa peruukkia, joilla olisi hauska piristää ulkonäköä. Siellä peruukin alla voisi myös kasvattaa rauhassa omia hiuksia, jos ja kun alkaisivat vielä kasvaa. Tsemppiä tulevaan sinulle ap!

Minulla oli syöpä viisi vuotta sitten ja hoitojen seurauksena menetin hiukseni. Ajelin pääni sängelle jo ennen sytostaattien aloitusta, koska en halunnut sitä vaihetta kun hiukset alkaa putoilla ja harventua. En hommannut yhtään peruukkia. Kuljin säästä riippuen joko kaljuna tai huivi päässä (suojana auringolta ja syksyllä kylmältä. En kokenut kaljuutta mitenkään pahana enkä ahdistavana. Päinvastoin hoitojen aikana se oli helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia hiuksista.

Mullakin oli pari peruukkia. Missään en voinut kulkea ilman, edes poikaystävän seurassa =( Voimia sinulle!

Jos menettäisin hiukseni pysyvästi olisin aika hulvaton. Naapuritkin saisivat varmasti puheenaihetta. Hankkisin ainakin kolme erilaista peruukkia ja käyttäisin niitä fiiliksen mukaan. Välillä käyttäisin pelkkää pipoa. Kulmakarvani ovat kauniin muotoiset, joten jos menettäisin nekin, tatuoisin uudet tilalle.

Kalju voisi olla kaunis. Käyttäisin enemmän korvakoruja korostamaan kaljuani silloin kun en käyttäisi peruukkia. Lakkaisin myös luonnostaan pitkiksi kasvavia kynsiäni. Kalju olisi kivalla tavalla maskuliininen, joten tosin sen rinnalla esille feminiinisiä piirteitäni.

Kolmonen jatkaa: jos hiustenlähtösi johtuu syöpähoidoista, et voi käydä hoitojen aikana uimahallissa. Se on liian epähygieeninen paikka ja sun pitää välttää infektioita.

Mo varmaan yhdistelisin kaikkia vaihtoehtoja. Eli välillä kulkisin kaljuna, välillä huivin tai hatun kanssa, välillä peruukin kanssa. Ja mullakin olisi pari erilaista peruukkia. En siis lähtisi peittelemään ihusten tilaa tai teeskentelemään, että peruukki on mun oma tukka, vaan tarkoituksella huvittelisin erilaisilla tyyleillä ja pituuksilla, kun kerran olisi lupa ja hyvä tekosyy! Kannattaa kaivaa ilo irti siitä, mistä sen saa!

Mulla on kerran ollut kalju (mun tukka ei lähtenyt, vaan mun oli ajettava se pois ihosairauden takia), ja tiedän, että pään mallini ei ole erityisen siro tai söpö ilman tukkaa, eikä se siis ole mikään ensisijainen vaihtoehto mulle, mutta olen jo kymmenkunta vuotta ollut muutenkin sitä mieltä, että ympäristö ottakoon minut juuri sellaisena kuin olen monessa muussakin suhteessa (en meikkaa, jos ei huvita, en vedä päälle muotivaatteita, jos ei huvita, pukeudun lähinnä päätilanteen mukaan, eli jos olen ollut koko päivän raksalla, olen raksavaatteissa myös poiketessani kotimatkalla ruokakaupassa, jne). Toisin sanoen, tietäisin, että en kaljuna olisi parhaimmillani, mutta olisin silti kaljuna, jos se olisi minusta mukavinta viinä tilanteessa. Esim kun on kuuma ja peruukki kutittaa tai just uimassa kun se ei pysy päässä kunnolla.

Syöpähoitojen vuoksi olin kalju vajaan vuoden. En voinut käyttää peruukkia, kun se kutitti, kiristi ja oli kuuma. Jos laitoin sen löysemmin päähän, se nousi "ylös" päälaelta, ei pysynyt paikoillaan. Niissähän on sellaiset säädettävät soljet niskassa. Mua myös ne soljet painoivat ärsyttävästi niskaan.

Jos sulle sopii peruukki, niin tiedoksi vaan, että kampaaja voi leikata sen haluamallasi tavalla ihan samaan tapaan kuin omatkin hiuksesi.

Kotona kuljin kaljuna, mutten muualla, koska päätä palelsi. Mulla oli erilaisia hattuja, huiveja ja pipoja. Hyviä vaihtoehtoja löytyy googlettamalla.

Hiukseni ovat olleet aina suorat ja vaaleat. Uusi hius kasvoi kuitenkin monta astetta tummempana ja kiharana. Olisin kovasti tykännyt kiharasta, mutta ajan kuluessa hiukseni muuttuivat taas suoriksi.

Muuten, muistan miten mua nauratti, kun olin ajanut harvat hiukseni kokonaan pois. Suihkussa vesipisarat kutitti päätä, tuntui hassulta.

Älä pelkää sitä kaljuutta. Jos joku tuijottaa, tuijottakoon. Eikä sitä kauaa kestä.

Mä menetin hiukseni sytostaattihoitojen seurauksena. Kotona en käytä peruukkia enkä huivia. Ihmisten ilmoilla pidän kuitenkin peruukkia aina, ehkä roskat saatan viedä pelkkä huivi kaljun peittona. Kunnioitan niitä, jotka häpeilemättä kykenevät kulkemaan kaljuna, mutta itselleni on helpompaa näin.

Nro 8 jatkaa vielä: joku puhui noista kulmakarvoista. Syöpähoitojeni aikana minulta lähti ihan kaikki karvat, siis ihan kaikki, ripsiä myöten.

Erikoista oli myös se, että kun sain sädehoitoa vasempaan rintaan, vasempaan kainaloon ei kasvanut uusia karvoja aikoihin. Lisäksi vasen kainalo ei enää hoitojen jälkeen hikoilekaan kunnolla. Voi liittyä myös siihen, että minulta on poistettu tuosta kainalosta imusolmukkeet.

Käyttäisin peruukkia, ilman muuta.