Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppia ei kiinnosta raskauteni :(.
18.11.2013 |
En halua vaikuttaa itsekkäältä, enkä tarkoita että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita siitä että olen raskaana.
Olen kohta puolessavälissä raskaana. Kun kerroimme miehen perheelle raskaudesta niin anoppi hädintuskin onnitteli, ja sitten tokaisi ettei kannata vielä iloita kun ei tiedä mitä voi tapahtua (tarkoitti keskenmenoa)
Hän ei ole koko raskausaikanani kommentoinut mitään raskaudestani. Ei vatsani pyöristymistä, ei kysellyt neuvoloista eikä siitä onko kaikki hyvin.
Tämä on anopin neljäs lapsenlapsi.
Ihmetyttää vain kun olemme kuitenkin viikottain tekemisissä eikä hän noteeraa raskauttani millään lailla. Muut lähipiirini naiset (läheiset ja ei niin läheiset) ovat kovin kiinnostuneita raskaudestani (meidän ensimmäisemme). Välillä ihmetyttääkin kuinka raskaus saa ihmiset kyselemään mitä henk. kohtaisimpia asioita :D.
Olisin luullut että anoppi on lapsirakas kun on eskarissakin opena.
Miten teidän anoppinne ovat kommentoineet raskauksia? ovatko noteeranneet?
Kommentit (43)
Meillä on vähän liiankin kiinnostunut. En saisi tehdä mitään, etten rasita mitään. Jos kiipeän anopin läsnäollessa keittiöjakkaralle, tulee hän viereen vahtimaan, etten vain putoa. Hössöttäminen on todella ärsyttävää.
Lisäksi on vakuuttunut, että vauva on tyttö. Ensimmäisen kuulemma PITÄÄ olla tyttö. Tätä asiaa sitten korostaa joka käynnillään niin, että mulla tulee savua korvista. Entäs jos tulokas onkin poika, eikö kelpaa mummolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
No suurin osa ei kyllä koe nykyisin raskautta mitenkään hävettävänä asiana.
[/quote]
Missää kohtaa sanoin, että häpeän raskauttani? En vain halua julistaa sitä ympäriinsä enkä keskustella siitä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 07:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
No suurin osa ei kyllä koe nykyisin raskautta mitenkään hävettävänä asiana.
[/quote]
Missää kohtaa sanoin, että häpeän raskauttani? En vain halua julistaa sitä ympäriinsä enkä keskustella siitä.
[/quote]
Selvä! Ehkä raskauttasi ei huomattu (eli kommentoitu) ihan vaan siksi ettet ole kovin helposti lähestyttävä ihminen, eikä siksi että ajattelivat olevan ihan normaalia olla päiväkerhossa pilkkihaalari päällä.
Ehkä anoppisi ajattelee, että raskaus on ihan normaali tila ja asia, eikä siitä tarvitse hössöttää. Ei nainen muutu joksikin pyhäksi ja ihmeelliseksi vain siksi, että hän on raskaana.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:06"]
Mitenkäs sitä raskautta pitäisi sitten huomioida? En minäkään jaksa muiden ihmisten raskauksista olla kiinnostunut sen enempää kuin muistakaan vaivoista.
[/quote]
jajos anoppi kyselisi, miniä täällä itksi, että anoppi tunkeilee
anoppinahan et voi tehdä mitään oikein, joten olen ottanut neutraalin kannan ja elän omaa elämää ja olen katkaissut napanuorat poikiini. Itselleenhän he ovat vaimon ottaneet, ei minulle.
Eli en tahdo olla ehdoin tahdoin haukuttavana koko aikaa, joten olen hyvin etäinen ja neutraali poikieni vaimoja kohtaan.
Poikien kanssa soitellaan paljon ja ollaan yhteydessä, mutta heidän vaimoihinsa pidän etäiset, mutta ystävälliset välit. Näin olemme mieheni kanssa päättäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muut lapsenlapset taitaa olla tyttärien lapsia?
Eli jos toimii lasten kanssa, on myös innostunut raskauksista? Aika outo logiikka sinulla.
Raskaus on ihan normaali olotila, ei mikään erityinen ihme. Siksi en ymmärrä, miksi pitäisi kysellä raskauden etenemisestä, koska kaikilla se menee suunnilleen samalla tavalla ja 9 kk kuluttua syntyy vauva. Kai sille anopille kerrotaan, jos kaikki ei ole kunnossa, turha on koko ajan udella. Ei peräpukamista kärsivältä kysellä, että mitä uutta peräsuolirintamalla - miksi siis kysyä raskaudesta? Ja mitä siitä pitää kysyä?
Se on miniän raskaus, ei anopin! Jos anopit kyselevät, koetaan se yleensä uteluna ja siitä suututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oho, enpä tullut ajatelleeksi, että anopin pitäisi olla raskaudestani mitenkään kiinnostunut. Ja lapsia on kuitenkin jo tullut neljä. Mä ymmärrän, että halutaan, että anoppi onnittelee siitä, että on vauva tulossa ja osoittaa olevansa innostunut tulevasta lapsenlapsestaan, mutta miksi ihmeessä kyselisi mistään raskauteen liittyvästä? Mua ainakin ärsyttäisi ihan tavattomasti moinen. AInoat henkilöt, joiden kanssa olen raskaudesta puhunut raskaana ollessani on ne äitihenkilöt, joiden kanssa olen ollut muutenkin enemmän samassa tilanteessa - eli on pieniä lapsia silloin ja ovat suunnilleen itseni ikäisiä. Ja silloinkin lähinnä, jos joku on voivotellut omaa raskauttaan, niin on voitu verrata kokemuksia. Miksi jonkun pitäisi kiinnittää huomiotaan mun raskauteen ja kysellä siitä? En vaan tajua.
Eiköhän toi ole ihan normaalia. Jos hän ei kiinnostu sitten siitä vauvastakaan niin sitten voit jo vähän ihmetellä. Mutta jos se tosiaan on jo hänen neljäs lapsenlapsensa niin eihän siinä enää mitään ihmettelemistä ole.
En minäkään kyselisi mitään miniäni raskaudesta. Siis haloo! Oman tyttäreni raskaudesta kyllä kysyisin mutta en ikinä MINIÄN! Tai jos kysyisin niin kysyisin pojaltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä laskisin raskaudesta kiinnostumisen sellaiseen normaaliin välittämiseen sisältyväksi. Eli yhtälailla kun tavatessa kysyy kuulumisia, voi hyvin kysäistä myös raskaudesta, vaikka juuri miniän vointia.
Mutta toisaalta, tällä palstallahan ei asioissa ikinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa, kaksi eri ääripäätä. Eli tässä tapauksessa joko ollaan jatkuvasti kiinni mahassa ja vaaditaan saada tietää kaikki mahdolliset peräpukamat ja ummetukset, tai sitten ignoorataan täysin koko raskaus.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
Omituista käytöstä.. muutenkin vaatimaton ja hiljainen sisäänpäinkääntynyt masentunut kansa niin ei sitten raskaudesta saisi iloita..joopajoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
Siis kummaa puhetta ettei raskaudesta saisi onnitella! Jotkut yrittävät lapsia vuosia ja muutenkin kun se on yksi isoimmista asioista elämässä niin todellakin onnittelun paikka!!! Sun logiikalla ei keskenmenostakaan sais pahoitella, hyshys vaan koko raskaus.
Ja en tajua noita vatsanpiilottelijoita, miksi ihmeessä? Jos syynä aikasemmat keskenmenot ja ihan alkuraskaus kun riski suuri niin ymmärrän, mutta koko raskaus, ihan kun häpeäisi lasta tai itseään. Ja muutenkin iloa ja onnea kannattaa jakaa, eikä vaan itsekseen kyräillä.
Anoppi pelkää, että tungettelee jos hössää liikaa.
Ovatko muut lapsenlapset tyttären lapsia? Ne tuntuvat läheisemmiltä ja tyttären kanssa raskaudesta puhuminenkin käy luontevammin.
Tai ehkä hän vaan on ihan normaali ihminen, joka ei tee isoa numeroa toisen raskaudesta.
Ilmeisesti sinä odotat enemmän, koska lapsi on sinun ensimmäisesi ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista että nykyisin tuntuu monella olevan oletusarvona että kesken se menee kuitenkin, eikä raskaudesta ole luvallista siksi edes nauttia tai iloita koska oikeasti pitää vaan pelätä koko ajan, se auttaa kaikkeen ja parantaa sikiön eloonjäämismahdollisuuksia.
Ymmärrän täysin aloittajan harmituksen. Oma äitini käyttäytyi samalla tavalla. Tokaisi vaan, että ei nyt iloita vielä kun ei tiedä jatkuuko raskaus. Vissiin sitten tuumasi, että turha iloita millään lailla, ennenkuin vauva on ulkona. Tuntui tosi tympeältä, että oma äiti ei osallistunut odotukseen millään lailla. Kaikki muut naapureista työkavereihin olivat innostuneempia, vaikka ovat ns. vieraita. Äiti ei kysynyt koskaan yhtään mitään, ei jatkanut jos kerroin itse, ei ollut järin kiinnostunut ultrakuvista tai oikein mistään. Kesällä mökillä otti kuvia kaikesta muusta, grillimakkaroistakin, mutta ei yhtään minusta odottavana. Koin sen todella omituisena ja loukkaavanakin. Edes vähän olisi voinut noteerata sen, että kyseessä oli elämäni ihanin ja odotetuin asia. Kuitenkin jaksoi kysellä esim. kissan kuulumisia tai vaikka että sainko Hesarin tarjouksen. Viikottain kyllä soiteltiin tai nähtiin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 11:52"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
Siis kummaa puhetta ettei raskaudesta saisi onnitella! Jotkut yrittävät lapsia vuosia ja muutenkin kun se on yksi isoimmista asioista elämässä niin todellakin onnittelun paikka!!! Sun logiikalla ei keskenmenostakaan sais pahoitella, hyshys vaan koko raskaus.
Ja en tajua noita vatsanpiilottelijoita, miksi ihmeessä? Jos syynä aikasemmat keskenmenot ja ihan alkuraskaus kun riski suuri niin ymmärrän, mutta koko raskaus, ihan kun häpeäisi lasta tai itseään. Ja muutenkin iloa ja onnea kannattaa jakaa, eikä vaan itsekseen kyräillä.
[/quote]
Toki raskaudesta saa onnitella. Ja pitää onnitella myös siitä, jos sikiö sattuukin kuolemaan kohtuun, sillä onhan toinen saanut kokea raskauden ilon! Keskenmenon kokeneelle se seuraava raskaus ei ole onnea ja iloa vaan myös pelkoa ja huolta. Ehkä pitääkin tästä lähtine kysyä kaikilta raskautetuilta, että eikö olekin ihanaa, kun se on vielä hengissä.
[/quote]
Sulla ei ole mitään logiikkaa. Keskenmeno on kamala paikka jossa perhe tarvitsee tukea ja apua, pahoittelut eivät auta mutta kuuluvat ihan hyviin käytöstapoihin, kuten onnittelut raskaudesta ja vauvasta. Ei kuolemaa kannata hysteerisesti pelätä vaan pitää iloita siitä mitä on ja toivoa parasta. Kun vastasyntyneen vanhemmat saavat onnitteluja niin eihän niitäkään kukaan normaali jätä väliin vain siksi että voihan se lapsi kuolla myöhemmin ja ihan turhaan onniteltiin ;)
Anna sen anopin olla rauhassa. Kasva aikuiseksi ja huolehdi omista asioistasi. Todella lapsellista ottaa pulttia tuollaisesta asiasta.
Juu tutulta kuulostaa... Minun anoppini ei kanskaan ollut kiinnostunut raskaudestani.. Mutta kun mieheni sisko tuli yllättäen, piankin meidän uutisen jälkeen raskaaksi niin kylläpä siitä anoppi höpötti aina isoon ääneen kun kävimme kylässä. "On sillä meijän "Maaritilla" jo iso maha ja niin hyvin on voinu ja on ihana ku saa pienen vauvan".. Kun jotain erehdyin sanomaan omasta raskaudesta niin ei hän siihen mitään juuritkaan sanonu.. tyyliin "aijaa.."
Ja kun sitten meijän vauva synty ja meihen siskon vauva synty niin kappas kappas... Heti oltiin vertailemassa... "Maaritin vauva on jo niin ja niin painava ja on niin soman pullukka.. mutta minkäs kokonen se teijän vauva on??" Joo no eivät kauaa vertailleet kun sanoin että ei oo meijän vauva vertailukappale....
Antaa anopin olla, tyhmää jos ei halua olla ajantasalla raskaudestasi...
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 07:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:48"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
No suurin osa ei kyllä koe nykyisin raskautta mitenkään hävettävänä asiana.
[/quote]
Missää kohtaa sanoin, että häpeän raskauttani? En vain halua julistaa sitä ympäriinsä enkä keskustella siitä.
[/quote]
En minäkään ymmärrä missä kohtaa se on raskauden häpeämistä ettei halua jonku kerhon mammoille avautua raskaudestaan. Kun ne vaan on jotain hyvän päivän tuttuja eikä ystäviä. Ystävät ja sukulaiset on erikseen.
Alue: Aihe vapaa
No, minun ex-anoppini oli niin innostunut lapsenlapsesta että olisi valinnut sukupuolenkin jos olisi voinut, ja kummitkin valitsi tietämättäni vaikka en kuulu edes kirkkoon (tietenkin heidän suvustaan), lykkäsi omien lastensa vanhoja vaatteita ja saatesanoina oli jotain tällaista: "eihän nämä tietenkään kelpaa!" Tilanne paheni lapsen synnyttyä ihan mahdottomaksi.