Anoppia ei kiinnosta raskauteni :(.
En halua vaikuttaa itsekkäältä, enkä tarkoita että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita siitä että olen raskaana.
Olen kohta puolessavälissä raskaana. Kun kerroimme miehen perheelle raskaudesta niin anoppi hädintuskin onnitteli, ja sitten tokaisi ettei kannata vielä iloita kun ei tiedä mitä voi tapahtua (tarkoitti keskenmenoa)
Hän ei ole koko raskausaikanani kommentoinut mitään raskaudestani. Ei vatsani pyöristymistä, ei kysellyt neuvoloista eikä siitä onko kaikki hyvin.
Tämä on anopin neljäs lapsenlapsi.
Ihmetyttää vain kun olemme kuitenkin viikottain tekemisissä eikä hän noteeraa raskauttani millään lailla. Muut lähipiirini naiset (läheiset ja ei niin läheiset) ovat kovin kiinnostuneita raskaudestani (meidän ensimmäisemme). Välillä ihmetyttääkin kuinka raskaus saa ihmiset kyselemään mitä henk. kohtaisimpia asioita :D.
Olisin luullut että anoppi on lapsirakas kun on eskarissakin opena.
Miten teidän anoppinne ovat kommentoineet raskauksia? ovatko noteeranneet?
Kommentit (43)
Jotkut ihmiset on tuollaisia, ja taustalla voi olla joku syykin kuten oma lapsettomuus tai oma keskenmeno. Tai sitten ei ole mitään sen kummempaa syytä.
Toivottavasti anoppisi innostuu sitten jälkijunassa. :) yritä suhtautua häneen silti neutraalisti, äläkä mieti liikaa tällaisia asioita. En usko, etteikö hän tykkäisi sinusta ja tulevasta vauvasta kuitenkin. Voi olla vaan hitaasti lämpiävä.
Mikä sua nyt niin vaivaa, närästys, pyörtyminen vai mikä ihme se on, jota anoppi ei lainkaan noteeraa? _Mitä_ hänen pitäisi noteerata????? Eikös se ole fiksuinta olla ihan rauhallisesti, että saat odottaa levollisin mielin???????????????
Annoppisi ei taida olla ilahtunut siitä, että sinä olet raskaana? Esimerkkinä se, että voisin kuvitella tuttavani tyttöystävän tullessa raskaaksi, että anoppinsa toimisi noin. Ei siis todellakaan haluaisi, että nainen raskautuisi, kun ei edes halua tämän seurustelevan poikansa kanssa. Voisiko olla tällainen taustalla myös teidän tapauksessa?
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 00:41"]
Mikä sua nyt niin vaivaa, närästys, pyörtyminen vai mikä ihme se on, jota anoppi ei lainkaan noteeraa? _Mitä_ hänen pitäisi noteerata????? Eikös se ole fiksuinta olla ihan rauhallisesti, että saat odottaa levollisin mielin???????????????
[/quote]
Ilmeisesti anoppi ei noteeraa koko raskautta mitenkään. Ei nyt tietenkään tarvitse olla koko ajan kiinni vatsassa ja kiinnostua jokaisesta yksityiskohdasta, mutta itse ainakin olin tyytyväinen kun anoppi kysyi välillä miten olen voinut ja onko kaikki hyvin jne. Tuli sellainen tunne, että anoppikin on iloinen raskaudesta. Jos hän ei olisi koskaan kysynyt mitään tai olisi muuten vaiennut täysin, niin olisin varmaan ajatellut, että hän pitää lapsen tuloa jotenkin huonona asiana.
Jos se anoppi osaa suomea, sille voi sanoa: "Kysy vain ihan vapaasti tästä raskaudesta, kun minusta on kiva kertoa!"
Mulla taas anoppi kovastikin oli mukana raskausaikana, kyseli kuulumisia ja toi kaikkia kalliita luomuherkkuja joka viikko. Sitten kun vauva syntyi, anoppi katosi kuvioista. Ei kysele kuulumisia, ei tule kylään vaikka pyytäisin. Ok, tämä oli heidän 5. lapsenlapsi että ehkä ei sillä tavalla ole mitään uutta mutta olisi silti kiva että tyttäremme saisi luotua suhteen myös toiseen mummoon.
Toivottavasti ap:n anoppi innostuu sitten kun lapsi syntyy. Voihan myös olla ettei halua olla liian tungeksiva. Koita kertoa esim. Neuvolakuulumisia ja katso miten reagoi.
Mun anoppi itki onnesta kun sai tietää! Oli niin symppis että :) Mutta se on ihan ihmisestä kiinni ja hänellekin kyseessä on ensimmäinen lapsenlapsi.
Mitenkäs sitä raskautta pitäisi sitten huomioida? En minäkään jaksa muiden ihmisten raskauksista olla kiinnostunut sen enempää kuin muistakaan vaivoista.
Lapseni oli kerhossa jossa heidän johtaja odotti vauvaa ja myös aikoinaan sai. Koko raskausajan ei puhunut mitään vauvasta ja kun jotkut toivat paketteja , oli ihan kauhuissaan. Ei saanut mitään antaa syntymättömälle lapselle.
Oli johtajan toinen lapsi, ensimmäisenä tajusi tilanteen, ei ollut tokana mikään yllätys.
Anoppi on ehkä konenut keskenmenon tai hänen ystävillään on niitä ollut.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 00:20"]
En halua vaikuttaa itsekkäältä, enkä tarkoita että kaikkien pitäisi olla kiinnostuneita siitä että olen raskaana.
Olen kohta puolessavälissä raskaana. Kun kerroimme miehen perheelle raskaudesta niin anoppi hädintuskin onnitteli, ja sitten tokaisi ettei kannata vielä iloita kun ei tiedä mitä voi tapahtua (tarkoitti keskenmenoa)
Hän ei ole koko raskausaikanani kommentoinut mitään raskaudestani. Ei vatsani pyöristymistä, ei kysellyt neuvoloista eikä siitä onko kaikki hyvin.
Tämä on anopin neljäs lapsenlapsi.
Ihmetyttää vain kun olemme kuitenkin viikottain tekemisissä eikä hän noteeraa raskauttani millään lailla. Muut lähipiirini naiset (läheiset ja ei niin läheiset) ovat kovin kiinnostuneita raskaudestani (meidän ensimmäisemme). Välillä ihmetyttääkin kuinka raskaus saa ihmiset kyselemään mitä henk. kohtaisimpia asioita :D.
Olisin luullut että anoppi on lapsirakas kun on eskarissakin opena.
Miten teidän anoppinne ovat kommentoineet raskauksia? ovatko noteeranneet?
[/quote]
Miksi pitäisi? Eikö se ole sinun asiasi onko mahasi pyöreä vai ei? On naurettavaa miten jotkut naiset ajattelevat. Jos mies tai vaikka anoppi haluaa puuttua raskauteen niin heillä ei siihen ole oikeutta koska se on kyseisen naisen päätös kun se on naisen kroppakin. Mutta sitten kuitenkin muiden pitäisi olla tästä naisesta huolehtimassa ja kyselemässä vointia jos kyseinen nainen niin haluaa.
Ihan kuin mies ja muut ihmiset eläisivät raskaana olevaa varten. Joko sinä päätät ja itse vastaat kaikesta tai sitten et päätä ja muutkin auttavat sinua. Muut ihmiset eivät elä sinua varten AP
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 01:32"]
Jos se anoppi osaa suomea, sille voi sanoa: "Kysy vain ihan vapaasti tästä raskaudesta, kun minusta on kiva kertoa!"
[/quote]
Mitä hemmetin kysymistä siinä on? Kysyykö moni sinun paskalla käymisestäkin?
Ap, eihän anoppisi ole ollut omista olemassaolevistakaan lapsenlapsistaan kovin innoissaan. Ehkä se on työssään leipääntynyt lapsiin, ja kyllähän sen elämässä on ollut monta sellaista juttua joita vähemmästäkin tulisi vähän katkeraksi ja kyyniseksi.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
Ei minunkaan anoppini ole kiinnostunut vaikka on ensimmäinen lapsenlapsensa. Se ei pidä lapsista ylipäätään, eikä se ole yleensäkään kiinnostunut muiden asioista vaan höpöttää omistaan niin ettei kukaan saa suunvuoroa. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, ja mulle se on ihan ok. Miksi ihmeessä otat tuon noin vakavasti?
No kylläpä tuota on tullut huomattua,että kaikki vouhottaa ensimmäisestä raskaudesta.Tiedän pariskunnan joita vanhemmat eivät jaksaneet enään edes onnitella,kun neljäs oli tulossa.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
No suurin osa ei kyllä koe nykyisin raskautta mitenkään hävettävänä asiana.
Ehkä anoppi on itse kokenut että raskaus on niin henkilökohtainen asia ettei siitä kysellä muilta.
Tai sitten anoppi pelkää loukkaavansa jotenkin sinua.
Tai sitten anoppia ei kiinnosta raskauteen liittyvät asiat vaan kiinnostuu sitten kun vauva on syntynyt.
Onpa tosi ikävä tilanne. Kyllähän sitä nyt järjellä luulisi, että ihminen on kiinnostunut omasta lapsenlapsestaan, mutta meitähän on moneen junaan. Ehkä anopilla on muita huolia jotka vievät ajatukset. Mutta kun naisesta on kyse, niin kyllä siinä voi olla paljon ihan tietoistakin viestintää, vallankäyttöä tms. Ihminen se on anoppikin, ja miniän raskaus voi herättää monenlaisia ajatuksia, jotka eivät kaikki ole niin kauniita.
Ota iisisti, nyt näet anopistasi tämänkin puolen ja tunnet hänet taas paremmin. Eipähän sitten tule pettymyksenä, jos lapsen syntymän jälkeen koet että lapsi ei häntä kiinnosta. Toisaalta, voi hyvinkin olla että jonain päivänä saat tietää miten hän näki tämän tilanteen ja ymmärrät häntä paremmin.
Minä olen ollut samanlainen, mutta siitä syystä, että olen ollut aina lihava, ja kun koko elämän ajan kaikkien katse on eksynyt tuijottamaan vatsaani, niin se on niin suuri häpeän aihe, ja sitä on tottunut ajattelemaan että oma keho on aina vääränlainen, itse on vääränlainen ja tekee kaiken aina huonommin kuin muut, ettei halua enempää huomiota. Ei luota siihen että se voisi olla vilpittömästi myönteistäkin. Joten mun kohdalla raskauden peittely ei ole kertonyt ylivertaisesta henkisestä vahvuudesta, vaan siitä että olen oppinut suojelemaan elämäni hyviä asioita, niin että kun niistä ei mitään kerro ei kukaan pääse pahoittamaan mun mieltä. Eikä se välttämättä ole mikään hyvä asia, koska se eristää ja etäännyttää muista ihmisistä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 06:43"]
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi pitäisi olla kiinnostunut ja kysellä? Sitä paitsi raskaudesta ei saa onnitella, se tietää huonoa onnea. Onnitella voi vasta sitten kun on lapsi kainalossa.
Kuopusta odottaessani kävin keskimmäisen kanssa srk:n kerhossa. Siellä oli myös toinen odottava äiti, jonka la oli pari myöhemmin kuin omani. Aina kun tämä ilmestyi paikalle, monet huusivat "näytä maha!". Ja tämähän mielellään näytti. Itse en ollut kertonut raskaudestani ollenkaan ja pystyin sen peittämään liikakilojeni ja väljien talvivaatteiden alle. Olin sitten muutaman viikon pois ja palasin kerhoon vauvan kanssa. Hämmästys oli suuri "mistä sinä tuon tempaisit?". Meinasin vastata, että sitä kun voi olla raskaana julistamatta sitä koko ajan oikealle ja vasemmalle.
Minultakin on kyselty raskauksista ja olen kokenut sen ahdistavana. Anoppisi on varmaan kokenut itse samoin ja haluaa nyt säästää sinut uteluilta, kun tietää miltä ne tuntuvat.
[/quote]
Oma anoppini ei ole koskaan uskaltanut iloita raskausajoista. On itse joutunut vauvan hautaamaan joten on ns. varovainen. Innostunut kunnolla vasta vauvan synnyttyä :)