Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paha Opamox-koukku
20.09.2020 |
Onko kellään ollut ja miten olette päässeet irti. Olen väsynyt siihen että tarvitsen tätä lääkettä kuin diabeetikko insuliinia. Toisin sanoen otettava ennen aamukahvia tai olo on niin järkyttävä ettei mistään tule mitään. Asiallisia vastauksia kiitos, ihan on lääkäri määrännyt eikä viihdekäyttöä.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut, olin jonkin aikaa koukussa. En kuitenkaan ehtinyt käyttää kovin kauaa niitä, mutta tarpeeksi kauan, että syntyi fyysinen riippuvuus.
Lopetin pikkuhiljaa, vähensin annosta kerta kerralta, aika nopeasti. Siinä on aika isot fyysiset vieroitusoireet ja ilmeisesti voi olla vaarallistakin, jos lopettaa ihan noin vain. Sitten kun lopulta lopetin kokonaan, siinä meni vähän alle viikko, kun tuntui, että kroppa ja pää on ihan sekaisin. Osasin varautua, jemmasin ruokaa ja komediaputkea katsottavaksi, niiden kanssa pääsin läpi ja paremmalle puolelle. Tuskallista se oli, monellakin tavalla ja tuntui siltä, että järki lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään ja nyt kaikki se on vain epämääräinen muisto sekavasta elämänvaiheesta.
Lääkärissä jos käyt ja sanot, että haluaisit lopettaa, niin ehkä saat tukea? Mun mielestä tärkeintä on se, että varautuu huolellisesti ja tekee itselleen jotenkin suunnitelmaa: ei pidä uskoa niitä ajatuksia ja olotiloja, joita vieroitusoireet aiheuttavat.
Ja mulla oli myös ihan siis lääkärin määräämät lääkkeet paniikkikohtauksiin. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisaampaa auttaa jotenkin muuten, kuin reseptillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän mistä puhut, olin jonkin aikaa koukussa. En kuitenkaan ehtinyt käyttää kovin kauaa niitä, mutta tarpeeksi kauan, että syntyi fyysinen riippuvuus.
Lopetin pikkuhiljaa, vähensin annosta kerta kerralta, aika nopeasti. Siinä on aika isot fyysiset vieroitusoireet ja ilmeisesti voi olla vaarallistakin, jos lopettaa ihan noin vain. Sitten kun lopulta lopetin kokonaan, siinä meni vähän alle viikko, kun tuntui, että kroppa ja pää on ihan sekaisin. Osasin varautua, jemmasin ruokaa ja komediaputkea katsottavaksi, niiden kanssa pääsin läpi ja paremmalle puolelle. Tuskallista se oli, monellakin tavalla ja tuntui siltä, että järki lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään ja nyt kaikki se on vain epämääräinen muisto sekavasta elämänvaiheesta.
Lääkärissä jos käyt ja sanot, että haluaisit lopettaa, niin ehkä saat tukea? Mun mielestä tärkeintä on se, että varautuu huolellisesti ja tekee itselleen jotenkin suunnitelmaa: ei pidä uskoa niitä ajatuksia ja olotiloja, joita vieroitusoireet aiheuttavat.
Ja mulla oli myös ihan siis lääkärin määräämät lääkkeet paniikkikohtauksiin. Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisaampaa auttaa jotenkin muuten, kuin reseptillä.
En vaan käsitä miksei lääkäri näitä määrätessä kerro minkälainen helvetti on tiedossa. En yhtään ihmettele jos nämä vie ihmisen osastolle sisään, vaikkei siis olisi psykoottinen tms. Ap
Alue: Aihe vapaa
Tiedän mistä puhut, olin jonkin aikaa koukussa. En kuitenkaan ehtinyt käyttää kovin kauaa niitä, mutta tarpeeksi kauan, että syntyi fyysinen riippuvuus.
Lopetin pikkuhiljaa, vähensin annosta kerta kerralta, aika nopeasti. Siinä on aika isot fyysiset vieroitusoireet ja ilmeisesti voi olla vaarallistakin, jos lopettaa ihan noin vain. Sitten kun lopulta lopetin kokonaan, siinä meni vähän alle viikko, kun tuntui, että kroppa ja pää on ihan sekaisin. Osasin varautua, jemmasin ruokaa ja komediaputkea katsottavaksi, niiden kanssa pääsin läpi ja paremmalle puolelle. Tuskallista se oli, monellakin tavalla ja tuntui siltä, että järki lähtee. Mutta ei se sitten lähtenytkään ja nyt kaikki se on vain epämääräinen muisto sekavasta elämänvaiheesta.
Lääkärissä jos käyt ja sanot, että haluaisit lopettaa, niin ehkä saat tukea? Mun mielestä tärkeintä on se, että varautuu huolellisesti ja tekee itselleen jotenkin suunnitelmaa: ei pidä uskoa niitä ajatuksia ja olotiloja, joita vieroitusoireet aiheuttavat.