Minkä ikäisenä lapsi voi olla yksin ja kuinka pitkään.

Minun 8kk vauvani on hetken silmieni ulottumattomissa jos kipaisen roskiksen tai toisessa huoneessa. Esim.wc-käynnille joka vie muutaman minuutin otan mukaan. 3.5v lapseni saa olla omalla pihalla 5v sisaruksen kanssa kun käyn 5-10min välein tarkistamassa tilanteen tai kuuntelen äänet ikkunasta. Hän saa tulla ulkoa omaa aikaansa sisälle tai jäädä sisälle kotiin leikkimään jos ulkoilen pihalla muiden kanssa (tällöin taas tarkistan n.5min välein mitä tekee). Koti on suunniteltu lapsiturvalliseksi. 5-v lapsi saa ulkoilla vapaasti omalla pihalla ja olla sisällä vapaasti (juurikaan ilman tarkisteluja) jos olen omalla pihalla. 

En jättäisi vanhintakaan vielä yksin kotiin esim.30min kauppareissun ajaksi. Olen ajatellut, että ehkä eskarilaisena vanhin saa kävellä yksin metsään tai lähipuistoon leikkimään. Ja ehkä pärjää max 30min yksin kotona. 

Eka-tokaluokkalainen varmaan pärjää jo muutaman tunnin yksin (esim. koulun päättymisestä 16-17 kunnes tulen töistä).

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:50"]

Mä sanoisin lasrtensuojelun sossuna, että koululainen voi olla yksin jonkun hetken. Mutta toki lapsikohtaista - kaikki eivät silloinkaan ole siihen valmiita ja toisaalta joku saattaisi hyvin olla jo eskarilaisena.

[/quote]

No mä sanoisin sulle sossu ihan omien lasteni suojelijana, et sun ammatillinen kommenttis ei kiinnosta pätkääkään.

Toinen lapseni oli 3 v.nä sen verran kerran yksin,  kun kävin pesutuvalla. Meni 5 min. Ei pelänny, muttei tykännytkään ja tuli sitten aina mukaan.

Nuorempi tais olla jotain 7 v kun oli yksin, silloin kävin kaupassa. Meni vajaa tunti ja siitäkin piti puolet puhua lapsen kanssa puhelimessa. Eli aika arkoja ovat olleet yksinjäämisessä. Ei siis jätetty. Tämä päätelmä lapsia kuuntelemalla ja seuraamalla. Ei tarvittu lastensuojelua neuvomaan.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:50"]

Mä sanoisin lasrtensuojelun sossuna, että koululainen voi olla yksin jonkun hetken. Mutta toki lapsikohtaista - kaikki eivät silloinkaan ole siihen valmiita ja toisaalta joku saattaisi hyvin olla jo eskarilaisena.

[/quote]

No mä sanoisin sulle sossu ihan omien lasteni suojelijana, et sun ammatillinen kommenttis ei kiinnosta pätkääkään.

Toinen lapseni oli 3 v.nä sen verran kerran yksin,  kun kävin pesutuvalla. Meni 5 min. Ei pelänny, muttei tykännytkään ja tuli sitten aina mukaan.

Nuorempi tais olla jotain 7 v kun oli yksin, silloin kävin kaupassa. Meni vajaa tunti ja siitäkin piti puolet puhua lapsen kanssa puhelimessa. Eli aika arkoja ovat olleet yksinjäämisessä. Ei siis jätetty. Tämä päätelmä lapsia kuuntelemalla ja seuraamalla. Ei tarvittu lastensuojelua neuvomaan.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:22"]

17: Niin, eli kun lapsi on 6v niin oven takana oleva pedofiili on paha juttu, mutta kun lapsi on 8v hän osaa jo puolustautua ja toimia oikein siinä tilanteessa? Just joo. Jos alle 7v ei voi ikinä olla yksin, niin aika huonosti käy kun koulun jälkeen pitäisikin osata olla parikin tuntia itsekseen.

En näe mitään syytä miksi 4-6v ei voisi olla yksin kotona, kun äiti käy vaikka hakemassa maitoa lähikaupasta. Siihen menisi meillä ajallisesti 5-10min. Saatan olla pidempään suihkussa tai vessassakin... Ja kai nyt sentään jokainen 6-vuotiaan lapsen vanhempi kykenee käymään suihkussa silloinkin kun lapsi on hereillä? Vai eikö teidän 4-6v lapset osaa yhtään hetkeä olla yksin, siis itsekseen? Mahtaa olla rasittavaa.

[/quote]

Mä kyllä pystyn käymään suihkussa nyt kun lapsi 4-vuotias, tosin edelleen pidän oven auki. Mutta mä en uskaltais lähteä lähikauppaan maito-ostoksille. Musta vaan tuntuu niin vahvasti että olen vastuussa lapsesta koko ajan. Suihkussa kuulen jos lapsi vaikka satuttais ittensä ja alkaisi itkeä, jos olisin kaupassa ja lapsi itkisi yksin 15 min, musta se tuntuis jo heitteillejätöltä. Ettei kukaan ois lohduttamassa pientä johon sattuu. 

Meidän 5,5v on ollut sillointällöin yksin 10-15min kun olen lähtenyt pikkusisaruksen kanssa kauppaan. On vaan väsynyt hoitopäivän jälkeen ja ei jaksa lähteä (koska pyörällä ois meno, ei pitkä matka kyllä, mutta silti..) On jäänyt kotiin katsomaan lempiohjelmaa ja me käyty 2v:n kans pikaisesti se maitopurkki tai muuta pikaista. Ei olisi pakko jättää todella, voisin pakottaa mukaan. Mutta koen sen turhaksi kun itse kokee pärjäävän sen aikaa ja tiedän että viihtyy sen hetken, olkoon. 

On myös nykyään mennyt 10min kävelymatkan tosi turvallista reittiä kaverin luo yksin. ja samanikäinen kaveri meille. Kyse siis rauhallisesta asuinalueesta jolla ei juurikaan liiku autoja päivällä, on jalkakäytävä ja vain yksi tooooodella hiljaisen pikkukadun ylitys. Ja aina tuttavaperheen kans soitetaan milloin lahtee ja milloin saapuu.

Mun mielestä parempi valmentaa pikkuhiljaa siihen että koululaisena on sitten valitettavasti aika omillaan välillä..

Meillä lapset ovat n. 5v halunneet toisinaan jäädä yksin sisälle, kun muut ovat pihalla. Eivät tosin oikeasti ole yksin, kun ollaan kuitenkin näköetäisyydellä, ja käyn välillä huikkaamassa, että miten menee. 6v on ollut yksin sen aikaa, kun pikkusisko haetaan hoidosta (ehkä 15-20 min). Jää ihan mielellään kotiin siksi hetkeksi. Ohjeistetaan, ettei kenellekään avata ovea, ja jos tulee joku hätä, juostaan naapuriin apua hakemaan.

Itse olen ollut ekaluokkalaisena yksin aamuisin ja iltapäivisin. Joskus muistan olleeni pimeän aikaankin ja silloin pelotti. Aamulla muistan hermoilleeni, että osaankohan lähteä oikeaan aikaan kouluun, mutta iltapäivällä oli ihanaa, kun sai hetken olla rauhassa kotona yksin. Yleensä menin vanhempien sänkyyn lukemaan kirjoja. 80-luvulla oli ihan tavallista, että ekaluokkalaiset olivat yksin kotona iltapäivällä. En muista kenenkään kaverini olleen missään iltapäiväkerhossa. Minulle paikkaa haettiin, mutta ei saatu.

Yläkerran naapuri raiskasi minut kun oli 10-vuotias. Olin yksin kotona.